TUTO ja Peliitat kohtaavat Mestiksen puolivälierissä neljän vuoden tauon jälkeen. Turkulaisseuralle pudotuspelit ovat tuttu juttu jo monen kauden takaa, mutta Peliitoille kerta on kolmas koko seuran Mestis-historian aikana (HeKi mukaan luettuna). Sarjakakkonen TUTO lähtee sarjaan selvänä ennakkosuosikkina, mutta Peliitoilla on kaikki mahdollisuudet yllättää ja iskeä takaisin.
Otteluparia lähtivät pohtimaan TUTO-toimituksen Milla Sundell ja Peliitat-toimituksen Juuso Hatakka, jotka eivät kumpikaan usko, että ottelusarja tulisi ratkeamaan suoraan neljässä pelissä.
Juuso: Aloitetaan parsimaan joukkueiden hyökkäyksiä ja niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Mites TUTO, sieltä vissiin löytyy rutinoituneita ratkaisijoita laittamaan Peliitat nippuun. Vai olenko väärässä, Milla?
Milla: Kyllä, hyökkäysvoimaa TUTOsta löytyy vaikka muille jakaa. Enkä nyt puhu pelkästään maaitykki Aki Keinäsestä ja hänen luottokaveristaan Tuukka Pulliaisesta, joiden tehtailemia suurin osa turkulaisten maaleista on.
TUTOsta löytyy onnistujia joka ketjusta, mikä tekeekin joukkueesta erityisen vaarallisen. Muutamana muuna kautena turkulaisten yhtenä heikkouksena onkin saattanut olla se, että onnistujat ovat pitkälti pakkautuneet yhteen ketjuun. Nyt onnistujiin lukeutuvat Mikko Laine, Aleksi Rutanen, Tomi Wilenius... vain muutamia mainitakseni.
Heinolassa kannattaa siis olla varuillaan etenkin nyt, kun varsinainen konkareiden konkari Petteri Nummelin osoitti runkosarjan viimeisessä kotipelissä, että pystyy pelaamaan myös hyökkääjänä. Mitä Peliitoilla on heittää vastukseksi?
Juuso: Peliittojen hyökkäys on läpi kauden ollut selkeää ykkösnimeä vailla, joka ottaisi joukkueen reppuselkäänsä. Selkeää johtavaa ketjua saatiin etsiskellä aina runkosarjan viimeisille hetkille, mutta lopulta joukkueesta esille nousi Henri Ruotsalaisen johdattama ketju, jossa laidoilla viilettivät Eetu-Ville Arkiomaa sekä joukkueen paras pistemies Tuukka Rajamäki.
Tämä ketju takoi jo pelkästään kolmasosan Peliittojen kaikista tämän kauden maaleista. Ykkösketjulle parhaiten tulitukea antoi nimellinen kakkosketju, joka muotoitui loppukaudesta malliin Juuso Perttilä–Jaakko Lantta–Henri Fomin. Ennakkoon tästä hyökkäyskuusikosta eniten onnistumisia odotettiin Fominilta, joka näyttikin alkukaudesta erittäin pirteältä. Oli kuitenkin pitkään erittäin vaisu ja huomaamaton peliesityksissään.
Heinolalaisten hyökkäyskalusto on näiden kahden ketjun jälkeen ollut suhteellisen tasapaksua puuroa, eikä ketjukoostumukset ole pysynyeet samallalailla kasassa kuin kahdessa kärkiketjussa. Sairaslistaa kun katsoo hyökkääjien osalta, niin ainoastaan yhtä miestä Peliitat kaipaisi kipeästi takaisin kokoonpanoon. Nuori Pelicans-kasvatti Eetu Elo on ollut jo usean viikon ajan poissa heinolalaisten vahvuudesta. Eikä miehen uskota kuntoutuvan enää tämän kauden aikana pelikuntoon.
Peliittojen hyökkäystä voisi kuvailla seuraavasti: Hyvänä päivänä maaleja satelee enemmän kuin tarpeeksi, mutta huonona päivänä oma maalikin on lähempänä kuin vastustajan maaliverkon heiluttaminen.
Milla: Turkuun on siis matkalla ainakin kaksi vahvaa hyökkäysketjua. Sekin voi olla tarpeeksi, jos miettii TUTOn runkosarjan lopun pelejä. Oikeastaan jo vuoden vaihteen jälkeen alkanut tehottomuus alkoi toden teolla häiritä joukkuetta helmikuun aikana. Tilastojen valossa turkulaiset hallitsivat peliä, mutta tarvittavat maalit teki aina vastustaja. Jos TUTO ei saa tätä pientä peliä häiritsevää yksityiskohtaa kuriin, voi siinä olla kohta, mihin Peliittojen on hyvä iskeä: sekava hyökkäyspeli antaa vastustajalle tilaa kiekonriistoihin ja vastahyökkäyksiin.
Mutta Juuso, miltä vaikuttaa heinolalaisten puolustus?
Juuso: Peliitat lähtee pudotuspeleihin erittäin vaikeasta asetelemasta puolustuspelaamiseen nähden. Joukkue päästi runkosarjassa kaikista joukkueista eniten maaleja selkänsä taakse (164 maalia), eikä tuota vuotavaa alakertaa saatu tukittua missään vaiheessa kautta.
Paperilta kun katsoo joukkueen puolustajalistaa, niin voitaisiin kuvitella sen olevan Mestiksen kärkeä. Suurin ongelma löytyy kuitenkin siitä, että suurin osa puolustajista ovat selkeästi parempia hyökkäyspäässä kuin omanpään pelaamisessa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää joukkueen ehdottomasti selkeimpänä ykköspuolustajana olevaa Christian Silfveriä. Mies on hyökkäyspään pelaamisessa tämän sarjan top-3 puolustaja, ellei jopa paras. Kuitenkin miehen suurin ongelma löytyykin juurin omasta päästä, sillä turhan usein mies oli itse ollut aikaisemmin pahanteossa hyökkäyspäässä joka lopulta päättyi siihen, että vastustaja heiluttikin verkkoa Peliittojen päädyssä. Toinen vastaavanlainen tekijä on liigassakin tällä kaudella vaikuttanut Valtteri Parikka.
Kirkkaimpana maalinedustan sheriffinä voidaan pitää Ilari Metsolaa, joka suoriutui tämän kauden osalta peliittapuolustajista ehkä kaikkein puhtain paperein. Toinen puolustuspään keulahahmo oli Markus Hämäläinen, vaikka mies koittikin muutamaan otteeseen väläytellä ulkojäällä opittuja harhautuksia niin silti mies oli erittäin tärkeä palanen omalla puolustusalueella.
Erittäin isoja muutoksia on pitänyt tapahtua viikonlopun ja alkaneen viikon aikana, mikäli heinolalaiset pystyvät pitämään TUTOn maaliahneet hyökkääjät poissa maalipaikoilta. Mitenkäs Turussa, onko siellä muita selkeitä puolustuspään leadereitä kuin muuan Nummelin?
Milla: TUTOn puolustus on pitkään luottanut tuttuihin tekijöihin Kristian Tuohilampeen ja kapteeni Anssi Virkkiin, vaikka Virkki loukkaantumisien takia olikin kesken kauden pidempään poissa. Myös Niko Karhun jatko turkulaisjoukkueessa oli tärkeää onnistuvalle puolustukselle.
Kun TUTO viime kesänä julkisti puolustuksensa, oli se täynnä niin sanottuja kysymysmerkkejä, kun tositoimiin otettiin muun muassa Samu Suominen, Kalle Valtolta ja Jere Karlsson. Hieman kokemattomaksikin tituleerattu puolustus on kuitenkin toiminut varsin hyvin. Esimerkiksi juuri Suominen on onnistunut maalinteossa viidesti ja syöttöpisteitä on kertynyt 13. Tätä tekijää kannattaa Peliittojen varoa.
Niin, ja siihen päälle vielä tämä nuori lupaus Nummelin, niin se kuuluisa hyvä sekoitus nuorta ja vanhaa on valmis. On sanomattakin selvää, miten paljon kokemusta konkari TUTOn riveihin tuo. Viiteen pelattuun peliin tehot 1+4 kertoo myös siitä, että kokemus voi näkyä myös Peliitat-verkossa.
Mutta mutta... Löytyykö Heinolasta minkämoiset maalivahdit?
TUTOsta löytyy onnistujia joka ketjusta, mikä tekeekin joukkueesta erityisen vaarallisen.
Juuso: Maalivahteja kun lähdetään katsastamaan heinolalaisten näkökulmasta niin samoja huolenaiheita nousee ilmoille, kuin yllä olleessa puolustuspelaamisessa. Liikaa on omissa soinut, eikä kaikkia voida laittaa puolustajien piikkiin. Tällä kaudella Peliittojen maalinsuulla on käynyt esiintymässä kuusi eri maalivahtia, ja oikeastaan vain kaksi heistä saisi suhteellisen puhtaat paperit jos katsoo koko kauden esityksiä.
Parhaiten tilastojen perusteella maalilla torjui Pelicansista lainalla ollut Joona Voutilainen. Voutilainen oli varsinkin syyskaudella Peliittojen tärkein lenkki, kun joukkue takoi kahdeksan ottelun voittoputken itselleen. Hyvät otteet kuitenkin veivät nopeasti takaisin Lahteen, jossa mies joutui kuitenkin tyytymään luukkuvahdin rooliin.
Maalilla nähtiin syyskauden aikana myös Joonas Harald, jonka kausi on ollut erittäin tapahtumarikas. Loppukaudesta mies kuitenkin on torjunut Peliittojen riveissä vaihtelevalla menestyksellä, ja näyttääkin siltä että mies on pudotuspeleihin lähtiessä selkeä kakkosmaalivahti. Kauden puolivälin tietämillä muutaman rökäletappion jälkeen joukkue päätti heittää verkot vesillä ja lopulta maalinsuulle saatiin monissa eri joukkueissa viime kausien aikana viihtynyt Timo Niemi, joka on ollut kevätkauden parhaimmistoa.
Joukkueen maalivahtipelaamisen tulee olla samanlaisella tasolla, kuin se oli runkosarjan loppuhetkillä Kajaanin Hokkia vastaan. Siinä ottelussa Niemi torjui kaiken mahdollisen ja muutaman mahdottomankin, mikäli samanlaiset otteet jatkuvat pudotuspeleissä niin tässä voi olla Peliitoilla pienoinen etulyöntiasema.
No Turussa on ainakin suhteellisen selkeä maalivahtikaksikko vastassa, vai miltä siellä näyttää, Milla?
Milla: Kyllä, TUTOn puolelta maalivahdeista ei ihan noin paljoa tarinaa saa, mutta toisaalta TUTO onkin tunnettu siitä, että maalivahtipeli toimii kaudesta toiseen.
Kauden alussa tosin oli Kristian Järvinen ja Richard Sabol, joista ensin mainittu loukkaantui yhdentoista pelin jälkeen ja jälkimmäinen palasi kotimaahansa Slovakiaan. Vastuun otti, ja sen säilytti, lähes välittömästi 18-vuotias Karolus Kaarlehto, vaikka turkulaismaalilla ovat vierailleet myös Rasmus Rinne ja TPS-laina Julius Pohjanoksa.
Vaikka arvostankin jokaista pelaajaa yksilönä, on pakko tähän väliin sanoa, että Kaarlehdolla on kaikki edellytykset olla Turun uusi Kaapo Kähkönen. Kuka tietää, vaikka yksi turkulaisten täysosumista Peliitat-verkkoon nähtäisiin Kaarlehdon taiteilemana. Ei olisi nimittäin ihan harvinaisuus Kupittaalla.
Viimeisimmissä runkosarjapeleissä Kaarlehto ja Rinne tosin jakoivat melko tasan torjuntavastuun. Haluan silti uskoa, että nuori Kaarlehto saa keväällä vetovastuun. Ja onnistuu siinä. Kokemattomuudestaan huolimatta.
Juuso: Kaikesta tästä pohdinnasta voi päätellä, että mielenkiintoinen ja värikäs sarja on siis luvassa. Onnistujia hyökkäyksessä, mysteerejä puolustuksessa ja pientä taistelua torjuntavastuusta. Lopulta päästäänkin siihen tärkeimpään kysymykseen: miten tässä ottelusarjassa käy.
Joukkueiden kauden keskinäiset kohtaamiset menivät TUTOlle 3−1-lukemin. Kuitenkin kaikki ottelut olivat erittäin tasaisia ja varsinkin Heinolassa nähtiin todella laadukasta kiekkoa kummaltakin joukkueelta. Turussa Peliittojen selkeä ongelma on ollut se, ettei se ole pystynyt luomaan hallittuja ja kontrolloituja hyökkäyksiä.
Juurikin Turussa on kuitenkin tuntunut Peliittojen maalivahti- sekä puolustuspelin olleen aina uomissaan. Sillä todella suurella prosentilla on pelit pyöritty heinolalaisten puolustuspäässä, ja Peliitat on vain keskittynyt vastahyökkäysten luomiseen. Peliitat joutuu kuitenkin aloittamaan pudotuspeliuurastuksensa ilman päävalmentajaansa Marko Tuomaista, mikä saattaa näkyä ensimmäisessä tärkeässä pelissä.
Varmasti yksi viihdyttävimmistä puolivälieräsarjoista on tiedossa näiden kahden joukkueen välillä. Uskon että näiden joukkueiden välinen sarja ei tule katkeamaan ensimmäisten viiden ottelun aikana, vaan sarja menee joko kuudenteen tai jopa ratkaisevaan seitsemänteen koitokseen asti. Se kumpi tästä voittajana selviytyy, on varmasti paikkansa välierässä ansainnut.
Peliitoilla ei ole tässä sarjassa kuin voitettavaa, ja se saattaakin olla pienoinen etulyöntiasema TUTOa vastaan. Kun taas Turussa odotetaan Peliittojen olevan vain välietappi kohti Mestiksen mestaruutta. Miten sinä näet tämän sarjan Milla, onko Peliitoilla mitään saumaa kokenutta ryhmää vastaan?
Milla: On totta, että TUTOn ja Peliittojen runkosarjan kohtaamiset olivat tasaisia. Yhtään sen suurempaa murskavoittoa tai -tappiota ei nähty, ja Peliitat asetti turkulaiset kyllä koville.
Allekirjoitan myös ennakkoasetelmat tätä otteluparia kohtaan: Peliitat (mukaan lukein HeKi) pääsi nyt pudotuspeleihin kolmannen kerran Mestis-taipaleensa aikana, joten totta kai Heinolassa suhtaudutaan sarjaan eri tavalla kuin Turussa. Kupittaalla Peliitat saatetaan nähdä "välipalana".
Mutta tässä saattaa samalla piillä myös sarjan haastavuus. Vaikka itse uskon, että sarja katkeaa viidessä ottelussa TUTOn hyväksi, on aina mahdollista, että turkulaiset lähtevät sarjaan liian suurella itseluottamuksella, mikä puolestaan antaa Peliitoille mahdollisuuden laittaa kunnolla hanttiin.
Yhtä asiaa kuitenkin toivon. Vaikka en Turussa enää asukaan, en silti jaksaisi katsoa 103-minuuttisia pudotuspelivääntöjä edes kotisohvaltani. Joten pliis, TUTO ja Peliitat, ratkaiskaa ottelut tällä kertaa 60 minuutin sisällä.