NHL:n tämänvuotinen varaustilaisuus pidettiin juhannuksena Buffalossa. Varaustilaisuuden kaksi ensimmäistä nimeä olivat odotetusti Auston Matthews ja Patrik Laine. Sen jälkeen paletti meni kuitenkin täysin uusiksi.
Mitkä seurat onnistuivat parhaiten varaustilaisuudessa?
Jani Maarala: Toronto Maple Leafs, Edmonton Oilers ja Vancouver Canucks. Näistä varsinkin Oilers haali useammankin lahjakkaan yksilön riveihinsä. Neljäntenä varatun Jesse Puljujärven lisäksi Markus Niemeläisestä ja Tyler Bensonista odotettiin ennakkoon ensimmäisen kierroksen varauksia. Myös kuudennella kierroksella varattu Aapeli Räsänen on kiistatta todella lahjakas pelaaja, sen osoittavat jo U18-kisojen tehotkin.
Antti Wennström: Kokonaisuutena kanadalaisjoukkueet tekivät hyvää työtä. Oilersin ja Maple Leafsin lisäksi etenkin Calgary Flames ja Winnipeg Jets tekivät lupaavaa työtä varaustilaisuudessa ja sen ympärillä. Canucks varasi huomattavasti paremmin kuin mitä se tekee pelaajakauppoja ja sopimuksia.
Flames aloitti ottamalla joukkueensa näköisen Matthew Tkachukin. Kakkoskierroksella poimittu Tyler Parsons oli melko korkea poiminta maalivahdiksi, mutta toisaalta joukkueella olikin kaksi varausta kakkoskierroksella. Kokonaisuutena paljon etukäteen hyvin rankattuja pelaajia sekä tietysti Eetu Tuulola. Flames oli aktiivinen myös pelaajakaupoissa, kun se nappasi Brian Elliottin ja Alex Chiassonin riveihinsä.
En ole vakuuttunut siitä, minne Senators ja Canucks ovat organisaationa menossa. Muiden kanadalaisjoukkueiden kohdalla taas suunta osoittaa hiljalleen vankasti ylöspäin, ja tämä varaustilaisuus oli osa sitä. Nyt NHL:n pudotuspeleissä ei nähty yhtään kanadalaisjoukkuetta, mutta 5-6 vuoden sisällä joku Kanadasta pelaa taas finaaleissa asti.
Yksittäisistä myöhempien kierrosten poiminnoista kiinnitin huomiota seiskakierroksen David Quennevilleen. Kokonsa (173 cm) vuoksi ei erityisen korkealla etukäteislistoillakaan, mutta alle 18-vuotiaiden kisoissa yli piste per peli pakin tontilta vakuutti minut. Erinomainen haku seiskakierrokselta numerolla 200.
Mitkä seurat puolestaan onnistuivat huonoiten?
Maarala: Boston Bruinsin varaustilaisuus ei onnistunut kovinkaan hyvin. Charlie McAvoy oli ihan hyvä poiminta numerolla 14. Sen sijaan avauskierroksen lopulla poimittu Trent Frederic oli ennakkoon sijoitettu vasta jonnekin kolmannen kierroksen loppupäähän. Pakko ihmetellä, mitä Don Sweeney hänessä oikein näki. Myöskään lauantain varauksissa ei ollut Bruinsin osalta juuri kehumista.
Wennström: Kumpikaan Stanley Cup -finalisteista ei erityisesti säväyttänyt, mikä johtui paljolti rajallisesta määrästä varauksia. Penguins käytti ensimmäisen vuoronsa maalivahtiin (Filip Gustafsson), mikä on aina melkoinen riski, vaikka kyseessä olikin Euroopan ykköseksi rankattu kaveri.
Näiden lisäksi Washington Capitals ja Detroit Red Wings ottivat melko vaisut satsit pelaajia. Capitals käytti ykkösvarauksensa Ryan Johansenin pikkuveljeen ja Red Wings taas joutui toteamaan, että Buffalo Sabres otti kiinnostavampia ruotsalaisia kahdella ensimmäisellä vuorollaan. Kenen näiden joukkueiden varaamista pelaajista pitäisi säväyttää?
Mikä oli koko varaustilaisuuden suurin yllätys?
Maarala: Puljujärven tippuminen neljänneksi tietysti kohautti, mutta minulle suurin yllätys oli Ty Ronningin putoaminen seitsemännen kierroksen häntäpäähän. Hänestä oli ennakkoon odoteltu jopa toisen kierroksen varausta. Myös Henrik Borgströmin varaus Panthersiin ensimmäisen kierroksen lopussa kuului varaustilaisuuden isoimpiin yllätyksiin.
Wennström: Puljujärven tipahtaminen oli jonkin sortin odotettu yllätys. Kekäläisellä ja kumppaneilla oli ja on pokkaa luottaa omiin listoihinsa, ja niillä mentiin. Kekäläisen GM-uraa on arvosteltu ajoittain syystäkin, mutta se johtuu eniten valmentajavalinnasta sekä raskaista sopimuksista - varaaminen on ollut aina hänen vahvuutensa. Luotan Dubois'n sopivan Jacketsin muottiin; joskin Oilers sai kyllä ronskin siivun verran enemmän ihan kärkiluokan potentiaalia.
Suomalaisia varattiin yhteensä 15. Oliko myöhempien varausten seassa yllätysnimiä?
Maarala: Niclas Almarin varaus tuli minulle ainakin melko lailla puskista. Hänestä ei oikein ennakkotietoja ollut ja siksi olikin yllätys, kun Pittsburgh Penguins poimi hänet viidennellä kierroksella.
Wennström: Jokainen löytyi seurantalistoilta, joten siinä mielessä ei. Enemmän minulle tuli yllätyksenä se, että yksikään maalivahti ei kelvannut noiden 15 joukkoon. Tämä ei ollut vahva suomalaisvuosi maalivahdeissa, mutta listoilla oli silti lupaavia pelaajia. Keskustelin varaustilaisuuden jälkeen asiasta suomalaisia maalivahteja paljon seuraavien tahojen kanssa.
Kuulin kommentteja siitä, että Suomessa täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota maalivahtivalmennuksen laatuun pelkän määrän sijaan. Meiltä on tullut vuosien varrella upeita maalivahteja, mutta tämä on herkkä laji. Toiset maalivahdit kaipaavat tiukempaa kehystä pelaamiselleen, toiset taas voidaan pilata pakottamalla heidät vääränlaiseen muottiin.
Mitä ajatuksia suomalaisten varausten hyvä määrä muuten herättää? Miten kommentoit muita kansallisuuksia?
Maarala: Suomalaisella jääkiekolla on valoisa tulevaisuus. Sen tämä varaustilaisuus osoitti. Ensimmäisellä kierroksella varatun nelikon lisäksi myöhemmiltäkin kierroksiltä löytyi Aapeli Räsäsen ja Markus Niemeläisen kaltaisia lahjakkuuksia joilla on mahdollisuudet NHL-uraan. Tsekkipelaajien vähäinen määrä oli yllätys. Kauas on tultu niistä ajoista, kun maa tuotti vielä säännölliseen tahtiin lahjakkaita junioreita. Myös Belgian Wouter Peetersin varaus on huomionarvoinen juttu.
Wennström: On suorastaan messevää, että suomalainen juniorityö tuottaa taas NHL-tason pelaajia. Sen lisäksi heistä on vieläpä organisaatioiden keulakuviksi. Laineella myydään nyt pelipaitaa ja kausikortteja; nyt joukkueen on vain sitten käsiteltävä häntä oikein ja maltilla kehityksen suhteen.
Parastahan tässä on se, että vuoden päästä tilanne on myös huikea. Alustavien ja aikaisten arvioiden mukaan suomalaisia varataan jälleen vähintäänkin ihan kärjen tuntumassa vuoden 2017 ensimmäisellä kierroksella.