Colorado Avalanche sai pudotuspelejä varten ryhmäänsä tuoretta verta, kun farmipuolustaja Jeff Finger ja juniorihyökkääjä Wojtek Wolski liittyivät joukkueeseen. Päävalmentaja Joel Quenneville ei epäröinyt, vaan istutti Wolskin avausottelussa taitavan Alex Tanguayn ja tunnollisen Jim Dowdin väliin.
Vasta 20-vuotias nuorukainen kiitti luottamuksesta. Hän viimeisteli itse joukkueensa 2-2-tasoitusosuman ja alusti myöhemmin Rob Blaken ja Brett Clarkin maalit Avalanchen noustessa 2-5-vierasvoittoon.
- Näin vain tyhjän maalin edessäni ja pistin kiekon sisään. Luulin hyppääväni ulos luistimistani maalin syntyessä, Wolski kuvasi tuntojaan osumasta.
Nuoren pelaajan nostaminen isoon rooliin kauden tärkeimpiin peleihin ei ole Avalanchen lyhyessä historiassa mitenkään ainutlaatuista. Chris Druryn, Milan Hejdukin ja Marek Svatosin esimerkki helpotti varmasti Quennevillen päätöstä.
- Hänen esityksensä oli vakuuttava. Se toinen maalimme oli loistavan suorituksen tulos. Hänellä on todella nopeat kädet maalin lähellä. Hän tekee jäällä suorituksia, jollaisia ei normaalisti näe tuon ikäiseltä kaverilta. Hän on erittäin kärsivällinen kiekon kanssa. Hän tekee peliä ja näkee peliä, Quenneville hehkuttaa.
Training campin paras pelaaja
Wolski antoi ensimmäiset näyttönsä aikuisten tasolla Avalanchen syksyisellä harjoitusleirillä. Tuolloin hän sai opiskella kärsivällisyyttä aitiopaikalta istuessaan pukukopissa ympärillään Joe Sakic ja Pierre Turgeon – kaksi upean uran keskushyökkääjänä pelannutta veteraania.
- Ensimmäiset viisi päivää hän oli harjoitusleirin paras pelaaja. Hänellä on taitoa, kokoa ja nopeutta. Hänellä on nopeat kädet, ja hän on vaarallinen hyökkäysase, joka tulee auttamaan meitä ylivoimapelissämme, Quenneville kehuu.
Ennen pudotuspelidebyyttiään Wolski oli kantanut Avalanchen burgundinpunaisia värejä vain yhdeksässä ottelussa kauden alussa. Noiden yhdeksän pelin jälkeen Wolski löysi itsensä jälleen juniorikiekon parista OHL-liigan Brampton Battalionista.
Avalanche ei palauttanut Wolskia juniorijoukkueeseensa siksi, että nuoren miehen otteet eivät olisi olleet NHL-tasoisia. Wolski teki kaksi maalia ja antoi neljä maalisyöttöä.
Uuden CBA:n takia takaisin junioriliigaan
Wolski mahtui ikänsä puolesta vielä juniorisarjoihin, ja NHL:n ja CHL:n välisen uuden sopimuksen mukaan junioripelaajat eivät voi pelata farmiliigassa. Jos Wolski olisi pelannut yli kymmenen ottelua NHL:ssä, hänen olisi pitänyt pysyä joukkueessa koko kausi.
Avalanche-valmentaja Joel Quenneville apulaisineen totesi, ettei nuori lupaus saisi joukkueen kivikovassa hyökkäyksessä tarvittavaa vastuuta, vaan hänen olisi parempi pelata täysi kausi isossa roolissa juniorijoukkueessa.
Wolski teki mitä Avalanche-johto toivoi: hän suorastaan dominoi OHL:ää. Brampton Battalion sai nauttia nuoren puolalaisen otteista 56 ottelun ajan, ja jälki oli musertavaa. Wolski ampui 47 maalia, kokosi 128 pistettä ja tuli valituksi neljästi peräkkäin kuukauden pelaajaksi OHL:ssä.
- Paluu Bramptoniin mahdollisti sen, että sain pelata paljon enemmän mitä olisin saanut Avalanchessa, joten ehdottomasti sillä oli hyvä vaikutus uralleni. Se toimi hyvin. Luonnollisesti sillä hetkellä olisin halunnut pysyä Coloradossa, mutta seura teki ratkaisun, ja luulen, että se oli lopulta paras ratkaisu, Wolski kertoo.
- Oli upeaa viettää vielä yksi vuosi perheeni ja ystävieni parissa, ja nyt olen iloinen päästyäni takaisin tänne.
Wolskin kauden 18 viimeistä junioripeliä tuottivat muhkeat 55 pistettä, ja hänet palkittiin kuukauden pelaajana joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa.
- Me todella uskomme, että hän on loistava lahjakkuus. Hän meni takaisin junioreihin ja teki täsmälleen mitä toivoimme. Hän dominoi junioreissa ja sai itseluottamusta. Hän näyttää nyt valmiilta pelaajalta, valmentaja Joel Quenneville sanoo.
Jalkapallosuvun musta lammas
Puolassa Wolskin suvun suosima urheilumuoto on ollut jalkapallo. Wojtekin setä on pelannut jalkapalloa ammatikseen, ja hänen serkkunsa Sebastian Mila pelaa Itävallassa Wienin joukkueessa ammattilaisena.
- Jääkiekko ei todellakaan ole suurimpia lajeja Puolassa. Jalkapallo on. Mutta Puolassa on silti paljon ihmisiä, jotka seuraavat urheilijoiden edesottamuksia, missä ikinä he ovatkin. Niinpä aina kun olen saanut jonkun palkinnon tai jotain menestystä, olen saanut pari puhelua medialta, joko suoraan Puolasta tai New Yorkista tai Chicagosta, joissa on aika isot puolalaiset yhteisöt, Wolski paljastaa.
Puolalainen pelaaja ei ole ollut aivan jokapäiväinen ilmestys NHL-kaukaloissa. Maan ehkä tunnetuin kiekkoilija, SM-liigassakin piipahtanut Mariusz Czerkawski kantoi vielä tälläkin kaudella 16 ottelun verran Boston Bruinsin paitaa, ja hiljattain uransa lopettanut kovanyrkki Krzysztof Oliwa pelasi New Jersey Devilsissä ja Calgary Flamesissa.
Historiankirjoihin ja NHL:n ottelupöytäkirjoihin ovat merkkauttaneet nimensä myös 1930-luvulla New York Americansissa pelannut Joe Jerwa ja kaudet 1969-72 Pittsburgh Penguinsissa pelannut Nick Harbaruk.
Nelivuotiaana jo kolmas kotimaa
Wolskin elämä ei ole aina ollut pelkkää glooriaa. Hän joutui jo varhaislapsuudessaan muuttamaan kahdesti vieraaseen maahan. Jääkiekko ei ollut Wojtekin vanhempien Wieslawin ja Zofian mielessä, kun he karistivat koti-Puolan tomut jaloistaan perheen nuoremman pojan ollessa kaksivuotias.
He yksinkertaisesti halusivat Wojtekille ja tämän isoveljelle Kordianille paremmat elinolosuhteet.
Wojtekin perhe muutti ensin Berliinin, mutta kaksi vuotta myöhemmin oli aika vaihtaa mannerta. Wolskit suuntasivat Kanadaan, ensin Winnipegiin, mutta lopulta perhe asettui asumaan Mississaugaan Toronton lähistölle.
- Luulen, että muutimme, koska vanhempani halusivat paremmat mahdollisuudet minulle ja veljelleni. Heidän veljensä ja siskonsa kertoivat, että tämä Kanada on mahdollisuuksien maa, ja he ajattelivat asioiden olevan täällä paremmin, Wolski miettii.
- Vanhempani eivät osanneet kieltä, minä en osannut kieltä, eikä veljeni osannut kieltä. Ihan aluksi elämä oli vaikeaa. Meillä ei ollut yksinkertaisesti mitään, kun tulimme Kanadaan. Asuimme tätini ja setäni luona kuukausia ennen kuin vanhempani löysivät työtä.
Ujous lähti kiekkokaukaloilla
Wolskin perhe teki kuitenkin parhaansa sopeutuakseen uuteen kotimaahansa. Vanhemmat opiskelivat englantia kielikursseilla, ja ujo Wojtek löysi vähitellen ystäviä perikanadalaisesta ympäristöstä, jääkiekkokaukalon liepeiltä.
- Muistan, että aluksi en puhunut kenenkään kanssa enkä pelannut kenenkään kanssa, olin vain yksikseni, Wojtek sanoo.
Pohjois-Amerikassa niin Wojtek kuin Kordiankin löysivät omimman lajinsa jääkiekosta.
- Veljeni innostui siitä koulukavereidensa kautta. He pelasivat talvella jäätyneillä tenniskentillä. Ja heti kun hän alkoi tehdä jotain uutta, minä halusin myös, Wojtek muistelee.
Jääkiekko on kuitenkin kallis harrastus, mikä sai Wolskin veljesten vanhemmat mietteliäiksi.
- Aluksi meillä ei juuri ollut rahaa, joten minä yksinkertaisesti käytin veljeni varusteita. Hän oli minua viisi vuotta vanhempi ja hänen varusteensa olivat minulle liian suuria, mutta en välittänyt. Pistin pari ylimääräistä pari sukkia jalkaan, jotta jalkani täyttivät veljeni luistimet siinä määrin, että pystyin pelaamaan.
Pahoinpitelysyytteestä leima otsaan
Wojtek Wolski törmäsi vaikeuksiin myös aikuisuuden kolkutellessa ovelle. Kesäkuussa 2004, juuri ennen NHL:n varaustilaisuutta, Wojtek joutui vaikeuksiin Toronton poliisin kanssa. Häntä syytettiin 18-vuotiaan pojan pahoinpitelystä sairaalakuntoon eräiden syntymäpäiväjuhlien yhteydessä.
Kävi ilmi, että Wolski oli ainoastaan puolustanut tyttöystäväänsä, ja syytteet raukesivat. Tapaus löi kuitenkin Wolskin otsaan leiman, joka esti hänen varaamisensa kymmenen korkeimman vuoron joukossa.
Osa seuroista ei uskaltanut ottaa riskiä, mutta Colorado Avalanche teki taustaselvityksensä kunnolla ja poimi Wolskin ykkösvarauksenaan, ensimmäisen kierroksen 21. pelaajana.
- Wojtek on erittäin lahjakas nuori pelaaja ja hänellä on kirkas tulevaisuus edessään, Avalanchen toimitusjohtaja Pierre Lacroix hehkutti kaappaustaan tuoreeltaan.
Lähteet: Denver Post, Rocky Mountain News, NHL.com
