Heti Harkimon ilmoituksen jälkeen alkoi valtaisa spekulointi seuraajasta. Mediassa vilahtelivat niin HPK:n vahvan miehen Harri Lintumäen kuin Kärppien Seppo Arposenkin nimet. Seurojen yhteinen halu oli kuitenkin saada kyvykäs puheenjohtaja liigan ulkopuolelta. Ainoana varteenotettavana nimenä esiin nousi Teollisuuden Voiman hallituksen puheenjohtaja Timo Rajala. Mutta millainen on 56-vuotiaan Rajalan jääkiekkotuntemus?
- Kyllä minulla on laaja tietämys jääkiekosta olemassa. Lisäksi toinen poika on entinen liigakiekkoilija, Rajala täsmentää ja tarkoittaa entisellä liigakiekkoilijalla kaksi vuotta sitten uransa lopettanutta Kari Rajalaa.
Rajala tunnustaa, että hänessä virtaa myös pientä kärppäverta.
- Asuin vuodet 1981-1991 Oulussa. Kyllä silloin tuli Kärppien pelejä seurattua erittäin tarkkaan. Niin ylä -kuin alamäetkin.
Opettelua tavoille
Rajala on siis toiminut puheenjohtajana puolitoista kuukautta. ”Ulkopuolisena” hänellä oli tietty käsitys SM-liigan nykymenosta, joka on uudessa toimessa täsmentynyt.
- Tässä on vielä tavallaan opetteluvaihe menossa. Mutta kyllä ne kaikki tärkeät asiat, jotka etukäteen ajattelin olevan tärkeitä, ovat myös niitä, Rajala kertoo.
- Jääkiekon SM-liiga on paitsi huippu-urheilua myös raakaa liiketoimintaa. Se, miten nämä saadaan sovitettua yhteen, on mielenkiintoinen kysymys.
Tärkeiden kysymysten äärellä
Jääkiekon SM-liigaa on syytetty värittömyydestä. Pelejä sanotaan olevan liikaa, pelin tason väitetään laskeneen ja yleisön kadonneen katsomosta. SM-liigan yleisömäärät ovat tällä kaudella laskeneet usealla paikkakunnalla. Rajalalla on oma näkemyksensä asiasta.
- SM-liigan uhkakuvana on tietynlainen ”löysän” rahan väheneminen. Kun taloudellinen tilanne Suomessa on tiukentumassa, ihmiset säästävät ensimmäisenä harrastuksista. Vielä se ei ole radikaalisti näkynyt, mutta totta kai sillä on vaikutusta myös SM-liigaan, Rajala analysoi.
Yleisömäärien pienentyminen ja taloudellisesti kovemmat ajat näkyvät suoraan seurojen toiminnassa. Jokainen euro on laskettava entistä tarkempaan. Joukkueiden taloudelliset resurssit poikkeavat toisistaan erittäin paljon. Viime aikoina keskustelun aiheena on ollut Lahden Pelicansin taloudellinen ahdinko.
- En voi ottaa kantaa yksittäisten seurojen tilanteeseen. Se on liigan toimitusjohtajan (Urpo Helkovaara) tehtäväaluetta, Rajala kiertelee.
- Mutta yleisellä tasolla seurojen taloudellisen osaamisen kehittäminen on avainasemassa. Seurajohtajien pitäisi tuntea osakeyhtiölaki varsin tarkkaan. Ensimmäisten kokemusten perusteella sanoisin, että tämä ei ole ollut aivan riittävää.
Ne iänikuiset pelaajakaupat
Hyvin lähellä edellistä aihepiiriä on perinteiset tammikuun pelaajakaupat. Seurat pyrkivät paikkaamaan talouttaan myymällä kalliit ja helpoiten rahaksi muutettavat pelaajat muualle. Ensimmäisenä tästä kärsii maksava yleisö, jolle alkukaudella luvattu tuote ei enää olekaan vuodenvaihteen jälkeen sama.
- Liigassa on yritetty vähentää näitä pelaajakauppoja lisäämällä pudotuspelijoukkueiden määrää kymmeneksi. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole ratkaisua tuonut. Tähän vaadittaisiin yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan.
- Näen nämä pelaajakaupat kahdella tavalla. Ensimmäinen on taloudellinen intressi. Kun peli ei kulje, pelätään väen karkaavan katsomosta. Tuota pyritään sitten paikkaamaan pelaajia myymällä. Toinen syy on sitten se, että eteen tulee yksinkertaisesti tarjous, josta ei voi kieltäytyä, Rajala summaa.
- Kausikortit ostaneille tämä on totta kai tietyllä tavalla pettymys. Henkilökohtaisesti pidän katsojien purkauksia ymmärrettävinä.
Mutta mikä sitten ratkaisuksi? Pitäisikö seurojen keskenään rajoittaa pelaajakauppoja? Vai onko liiga kattojärjestönä oikea taho nykyisen trendin muuttamiseksi?
- Totta kai me liigahallituksessa pyritään etsimään parannuskeinoja tähänkin asiaan. Ensimmäisten keskustelujen perusteella hallituksessa on olemassa yhteinen halu muutokseen. Tulevaisuus näyttää, mihin ratkaisuihin ryhdymme, Rajala kertoo.
- Kun kuitenkin verrataan SM-liigaa ja Pohjois-Amerikkaa, niin onhan tuo ero huomattavissa. Siellä toiminta on raakaa bisnestä ja pelaajakaupat arkipäivää. Ehkä tässä on kyse myös suomalaisten asennoitumisesta.
Rajala on tuossa aivan oikeassa. Suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin on vasta viimeisten vuosien aikana pesiytynyt vahva tuloksellisuus. Liigan sulkemisen yhteydessä sarjaa ruvettiin ajattelemaan entistä enemmän taloudellisesta näkökulmasta. Liigaan noustaan taloudellisilla resursseilla ja samojen resurssien puuttuessa sieltä myös pudotaan. Käsissä on kaksiteräinen miekka. Urheilullisen ja taloudellisen tuloksen tasapainottamisessa on edelleen tehtävää. Käytössä olevien resurssien huomioonottaminen ja tunnustaminen on ensimmäinen etappi.