− En tiedä, aika uskomaton fiilis. Jotenkin on pari päivää ollut sellainen fiilis, että milloin joku tulee ja napsauttaa hereille. Tapahtunut niin uskomattomia asioita, että ei pysty käsittämään. En ole vieläkään ihan varma, Joel Kiviranta kertoi.

Takaiskuista huolimatta Leijonat nousi aina kanveesista ja selätti vaikeudet aina MM-kultaan saakka.

− Emme suostuneet häviämään. Kaikki pelaajat ovat puhuneet alusta saakka, että uskomme itseemme. Tällä joukkueella on sydän ja sielu mukana. Sitä aluksi epäilimme hiukan, mutta sitten näimme, että tässä joukkueessa on jotain. Jotain, mitä en ole päässyt vielä kertaakaan kokemaan,

− Koko joukkue on samassa veneessä. Kun meinasimme olla kusessa, niin silloin huomasi tämän porukan tiiviyden.

Harri Pesosen iskiessä kolmannen maalin Leijonat ei kuitenkaan löysännyt kaasujalkaa.

− Kyllä siitä kolmannesta maali vapauduimme jonkin verran. Saimme vähän lenkkiä löysemmälle, mutta tiesimme peliä olevan vielä jäljellä.

Tämän vuoden ja vuoden 2011 maailmanmestaruuden elementeissä oli niin paljon yhtäläisyyksiä, että Kivirannan mukaan kisat saisivat olla useamminkin Slovakiassa. Seuraavat sävelet olivat kuitenkin tiedossa.

− Täytyy sanoa rehellisesti, että nyt en halua nähdä lätkäkamojani vähään aikaan.