Astuin valokuvaajana oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja päätin kokeilla toimittajan jakkaraa. Pyysin haastatteluun Vaasan Sportin Jens Lööken ja Sebastian Stålbergin ja vuorokautta myöhemmin istuin Sportin pukuhuoneessa toivomani kaksikon kanssa.
Loungessa pelaajat ottavat mukavan asennon samalla, kun säädän puhelimen sanelimen kanssa. Kerron myös kuka olen ja mitä mediaa edustan. Naamani on ilmeisesti tuttu, sillä olen jo yli kymmenen vuotta ollut vaihtoaitiossa ottamassa kuvia alkulämpöjen aikana.
Aloitan kysymällä käynnissä olevasta kaudesta. Sportin kausi on ollut ailahtelevainen.
Alkukaudesta saakka oli tunne, että nyt rakennamme jotakin, mitä en kokenut viime vuonna täällä.
– Harjoituskaudella pelasimme hyvin ja saimme tulosta aikaiseksi. Kun kausi alkoi, tuli loukkaantumisia. Samalla hävisimme tiukkojakin pelejä viime hetken maaleilla, ja tällöin itseluottamus ehkä koki kolahduksen. Peli kulki hyvin ja ottelut olivat tasaisia kaikkien joukkueiden kanssa, pomput vain puuttuivat, Stålberg muotoilee Lööken nyökätessä vieressä.
Kun puhe siirtyy viime aikojen peleihin, molemmat innostuvat ja Stålberg jatkaa.
– Nyt viime aikoina, kun onni on ollut meidänkin puolellamme, joukkue on kasvanut ja tiivistynyt entisestään. Menestys tuo menestystä ja nyt pitää vain jatkaa aallon harjalla ratsastamista ja kehittyä ottelu kerralla.
– Alkukaudesta saakka oli tunne, että nyt rakennamme jotakin, mitä en kokenut viime vuonna täällä. Vaikean alkukauden aikana takaraivossa tiesimme, että pystymme pelaamaan hyvää jääkiekkoa täällä ja minusta se on näkynyt nyt viime aikoina. Nyt kulkee ja tässä ollaan, Lööke kertoo.
Kun puhe kääntyy Sportin vahvoihin otteisiin ja viiden ottelun kuntopuntarin kärkisijaan, Stålberg ottaa vähän varauksellisemman lähestymisen asiaan.
– On totta, että kuntopuntari viiden ottelun perusteella näyttää ja tuntuu hyvältä nyt, mutta se on vain hyvin pienen ottelumäärän otanta ja sitä ei auta tuijottaa. Nyt tavoitteena on jatkaa samaa rataa. Onhan se selvä, että tulemme myös häviämään otteluita. Jokaiseen otteluun pitää valmistautua kuin se olisi ratkaiseva peli ja antaa kaikkensa kaukalossa. Kunhan joka ottelussa ja vaihdossa on tämä ajattelutapa niin se on hyvä tapa.
– Tiedämme, että tämä on tiukka sarja ja meidän pitää vain jatkaa viime aikojen otteiden mukaisesti, Lööke täydentää.
Ruotsissa treenataan kovempaa
Molempien ura on ollut samankaltainen. Ensin juniorivuodet vietettiin Ruotsissa, minkä jälkeen Lööke meni Arizonaan kolmannen kierroksen varauksena ja Stålberg pelasi muutaman vuoden yliopistossa. AHL oli molemmille ylin sarjataso, johon rahkeet riittivät.
– AHL:n ja eurooppalaisen kiekon välillä suurin ero on se, että siellä se on lähes silkkaa päästä päähän menoa koko ajan täydellä höyryllä, Lööke aloitta.
– Minun kokemukseni AHL:stä on se, että siellä ei pelata joukkueelle. Saman logon alla kaikki ovat omia yksilöitä, jotka kilpailevat keskenään samasta paikasta auringossa. Tuntui, ettei joukkueen menestyksellä ole merkitystä, vaan kaikki tuijottavat sokeasti omia henkilökohtaisia tilastojaan, Stålberg jatkaa.
Nyt, kun pääsimme vertailemaan eri maiden kiekkoilua, siirrän keskustelun Suomen ja Ruotsin välisiin eroihin.
– Peli on itsessään suurin ero maiden välillä. Suomessa peli on enemmän kontrollikiekkoa ja trap-peliä. Ruotsissa taas pelataan korkealla karvauksella ja korkeammalla intensiteetillä. Viime aikoina on tuntunut, että Liiga alkaa ottamaan vaikutteita SHL-joukkueiden pelitavasta, Stålberg kertoo neljän Liiga-kauden kokemuksella.
Erot harjoittelussa saavat myös kiekkoilijat puhumaan ja jopa naurahtamaan. Stålberg kertoo kokemuksistaan SHL:ssä.
Jos harjoittelisimme kuten Ruotsissa, pelaajat olisivat ihan puhki.
– Frölunda on tunnettu äärimmäisen kovana harjoittelujoukkueena. Siellä menimme usein 110 prosentin tehoilla oksennuksen rajoille joka treenissä. Minun käsitykseni mukaan kaikissa Liiga-joukkueessa harjoitellaan paljon enemmän matalatehotreenejä sekä palautumiseen keskittyviä harjoituksia. Suomen malli on minulle sopiva tasapaino pelien ja harjoitusten kesken. Saan palautua kunnolla ottelun jälkeisenä päivänä, eikä silloin ole pakko vetää taas täysillä.
Lööke on samaa mieltä siitä, että Suomessa ei harjoitella yhtä kovaa tai ainakaan yhtä kovalla intensiteetillä.
– En tiedä johtuuko tämä sitten otteluohjelmasta. Liigassa pelataan usein keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Jos harjoittelisimme kuten Ruotsissa, pelaajat olisivat ihan puhki. Minusta se, että harjoittelemme valmistautuaksemme itse otteluun on ollut suuri, mutta hyvä ero maiden välillä, Lööke kehuu.
– Tässä ei nyt ole käytössä tilastoja siitä, miten ottelut kuluttavat energiaa, mutta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka usein se joukkue voittaa, joka on levännyt verrattuna joukkueeseen, joka on pelannut ja matkustanut toisella puolella Suomea edellisenä päivänä. Tuntuma kuitenkin on, että levähtäneellä joukkueella on pieni etu. Levolla on niin suuri merkitys, Stålberg kertoo.
Pukukopissa soljuvat yhteen suomi, ruotsi ja englanti
Koska olemme Sportin pukukopissa, en malta olla kysymättä, minkälainen tunnelma kopissa on.
– Avoin ja rento. Joukkueessa ei ole ketään, joka ottaisi suurempaa roolia tai olisi pukukopin apinana. Tai sitten pitää kysellä muilta, jos onkin niin, että me kaksi olemmekin ne apinat, Lööke kertoo ja molemmat purskahtavat nauruun.
Kopissa päävalmentaja puhuu pääosin suomea, mutta joukkueessa on myös kielitaitoisia. Se on hyvä asia, sillä Sportin joukkueessa pelaa peräti yhdeksän ruotsalaispelaajaa.
– Risto Dufva puhuu asiansa suomeksi ja Juho Tommila yleensä tulkkaa meille. Tämä on toiminut hyvin ensimmäisestä päivästä lähtien. Tämän kanssa ei ole ollut ongelmia, eikä asioita ole hukkunut rikkinäisessä puhelimessa, Lööke jatkaa.
Yleinen kieli on kuitenkin englanti, sillä Stålbergin mukaan kaikki puhuvat sitä hyvin.
– Lämmittelykävelyillä tulee joskus havaittua, että olemme ehkä saman kieliryhmän kanssa liikkeellä, mutta ei mitenkään niin, että se haittaisi tai häiritsisi ryhmädynamiikkaa. Kaikki voivat puhua kaikkien kanssa. Kielellä, iällä tai millään muulla ei ole väliä.
Kun kysyn, ovatko Stålberg ja Simon Hjalmarsson jatkuvasti kimpassa, kun he ovat pelanneet jo yhdeksän vuotta samoissa joukkueissa, saan Stålbergilta vastauksen hymyn kera.
– No me olemme vierasreissulla kämppiksiä, joten kyllähän me vietämme paljon aikaa yhdessä. Olemme jo kuin vanha aviopari ja tuntuu, että tunnemme toisemme hyvin.
Vaasassa jääkiekko näkyy katukuvassa
Jatkamme puhetta jääkiekkoilijan paremmista puoliskoista. Miten heidät saa viihtymään miestensä rinnalla ulkomailla?
– Tyttökaverit ja vaimot katselevat usein kotipelejä aitioista ja joskus he kokoontuvat jonkun kotiin katsomaan vierasotteluita yhdessä. Välillä järjestämme itse yhdessä tekemistä perheittäin, esimerkiksi jouluisin. Lapsiperheet ovat luonnollisesti enemmän toistensa kanssa päivittäisessä tekemisissä, Stålberg kertoo.
Lööken mielestä on hyvä, että alusta saakka puolisot pääsevät matalalla kynnyksellä mukaan ryhmään ja kaikenlaiseen toimintaa.
– Seura on myös ollut aktiivinen toimija järjestämällä yhteisiä tapahtumia. Olemme oppineet tuntemaan ja tietämään muidenkin puolisot, emmekä pelkästään heitä, joiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme 24/7 tekemisissä vain joukkuekavereiden kanssa, vaan kunnioitamme myös sitä, että kaikilla on omat elämät.
– Minusta on todella tärkeää, että tehdään kaikki sen eteen, että myös puolisot viihtyvät täällä ja löytävät myös ne omat ryhmät. Jos puoliso ei viihtyisi, se voi hyvinkin helposti vaikuttaa vuorostaan pelaajaan, Stålberg kertoo kokemuksestaan.
Kuvittelisin, että Vaasa on yksi helpoimmista Liiga-paikkakunnista tulla ruotsalaisena. Saan saman kuvan miesten kokemuksista. Molempien vastauksissa korostuvat turvallisuus, ystävälliset ihmiset sekä kaupungin sopiva koko.
– Minulla ei ole kuin positiivista kerrottavaa Vaasasta. Tuntuu todella fantastiselta alueelta ja täällä on hyvä ravintolatarjonta tämänkokoiseksi kaupungiksi. Minulla on koko perhe täällä ja he tuntevat samoin. Meidät on kyllä vastaanotettu parhaalla mahdollisella tavalla, Stålberg kiittelee.
Viihdymme niin hyvin täällä, ettei ole koti-ikävä lahden toiselle puolelle.
– Kaikki, mitä tarvitsemme tyttökaverini kanssa, on sopivan lähellä. Täällä on hyviä ravintoloita ja hienot kävelyreitit. Sen kyllä huomaa, että jääkiekko kasvaa ja näkyy kaupungissa.
Lyhyt matka ja kohtuulliset yhteydet Ruotsiin eivät kuitenkaan aiheuta ylimääräisiä käyntejä siellä kauden aikana. Joululoman aikana Ruotsissa kuitenkin ehtii käymään. Vieraita käy kuitenkin sopivasti Vaasassa. Stålbergin isovanhemmat käyvät satunnaisesti ja Lööken vanhemmat ja muutamat kaverit ovat vierailleet Vaasassa.
– Viihdymme niin hyvin täällä, ettei ole koti-ikävä lahden toiselle puolelle. Kesällä olemme tietenkin kotona aika pitkään, joten siksikin kauden aikana ei ole tarvetta käydä niin useasti kotona, molemmat kertovat.
Pelaajien lainaaminen muihin seuroihin oli kaksikon mielestä oikea päätös
Lopuksi on aika nostaa kissa pöydälle ja kysellä viime kevään tyhjennysmyynneistä.
– Jos olen täysin rehellinen, niin se oli Sportilta täysin oikea teko valita se tie siinä vaiheessa. Taloustilanne oli mitä se oli. Meillä oli vain pieni teoreettinen mahdollisuus päästä pudotuspeleihin. Ilman tyhjennysmyyntejä nyt olisi paljon huonompi taloudellinen tilanne.
– Olisiko Sport enää sitten voinut rakentaa näin vahvaa joukkuetta tälle kaudelle? Kun vaakakupissa oli se, että olisimme olleet ehkä 48 tuntia pudotuspeleissä ja toisessa tilanne, jossa olemme nyt, niin parhaiden pelaajien lainaaminen tuntuu nyt paremmalta ratkaisulta. Totta kai se oli erikoinen tilanne siirtyä toiseen seuraan Liigassa, Stålberg kertaa kevään tunnelmia.
Jos olen täysin rehellinen, niin se oli Sportilta täysin oikea teko valita se tie siinä vaiheessa.
Lööken mukaan tyhjennysmyynnit antoivat paremmat eväät tulevaisuuteen.
– Nyt seura on voinut rakentaa jotakin tulevaisuutta ajatellen kevään vuokrausten myötä. Itselle tuntui erikoiselta yhtäkkiä siirtää fokus uuteen seuraan. Kaikki meni niin äkkiä, mutta pian tilanteessa pääsi eteenpäin. Seuraa ajatellen se, mitä viime keväänä tapahtui, oli paras ratkaisu.
Stålberg jatkaa, että pelaajille tilanteen ymmärtäminen on helpompaa.
– Ymmärrän, että kannattajille tämä oli vaikea asia. Nyt, kun aikaa on kulunut ja tilanne on mikä on, niin uskon, että heiltäkin löytyy ymmärrystä. Varsinkin kun saimme tämän kauden kilpailukykyisen joukkueen kasaan.
Sebastianille tuli kevään tyhjennysmyyntien myötä kiireinen taksireissu Turkuun, kun hän pelasi loppukauden Turun Palloseurassa.
– Siinä oli muutama intensiivinen päivä. Olo oli kuin olisin ollut sirkuksessa. Vaasassa olin aamujäällä, koska meillä oli kotiottelu sinä päivänä. Puhelimeen oli ilmestynyt viesti, että minun piti mennä Kurténin toimistoon. Siellä selvisi, että siltä istumalta pitäisi lähteä Turkuun. Puhelimen laturin sain lainaan ja 25 minuuttia myöhemmin istuin hämmentyneenä taksissa.
Kokemus on jäänyt mieleen, mutta nykyään tapahtunutta muistelee jo lämmöllä.
– Pelasin Turussa pelin ja sen jälkeen taas menin taksilla kohti Vaasaa. Seuraavana aamuna ajoin sitten itse auton sinne, niin sain vähän tavaraa mukaan. Oli eriskummallinen olo ja tulen kyllä muistelemaan tuota myöhemmin keinutuolissa, Stålberg nauroi.