– Tavoitteeni on pelata vielä ulkomailla ja mennä pelaajana eteenpäin, se oli yksi iso syy Jukureihin siirtymisessä.
Maalivahti Frans Tuohimaa pelasi viime kaudella 26 ottelua HK Neftehimik Nižnekamskin KHL-joukkueessa – lisäksi 31-vuotias HIFK-kasvatti oli mukana kolmantena maalivahtina Leijonissa sekä olympialaisissa että MM-kisoissa ja voitti kultamitalit pelaamatta otteluakaan.
– Olympialaiset ja MM-kisat opettivat todella paljon. Ennen kaikkea kun näki, kuinka se joukkue menestyi ja mitkä olivat voittamisen kannalta tärkeitä asioita. Jokainen ottelu tai jokainen treenipäivä eivät onnistuneet nappiin, mutta siinä prosessissa näki, kuinka onnistuttiin oikeissa asioissa.
Vuoden tauon jälkeen liigakauteen valmistautuva Tuohimaa toisaalta painottaa maajoukkueturnauksen ja pitkän sarjakauden eroa, mutta löytää kuitenkin maajoukkuekokemuksistaan apua myös Jukureissa pelaamiseen.
– Jos kauden aikana tulee mutkia matkaan, kuten pientä vammaa tai huonosti menneitä treenejä, niistä ei kannata huolestua. Ne kuuluvat kokonaisuuteen, ja jos ne käsitellään oikein, ne voidaan kääntää vahvuudeksi.
Tuohimaa korostaa positiiviseen ilmapiiriin ja näkökulmaan keskittymistä.
– Asioita ei tietenkään pidä painaa villaisella, vaan reagoidaan oikein ja korjataan, mutta ei kannata myöskään panikoida. Näin toimittiin sekä olympialaisissa että MM-kisoissa, ja näin pidettiin yllä voittamisen meininkiä ja uskoa tulevaisuuteen.
– Tämä on hyvä oppi myös pitkään kauteen: välillä voi parikin ketjua olla sivussa tai pelata huonosti, mutta kyllä ne sieltä takaisin tulevat.
Valmennuksessa puhuu yli 2000 NHL-pelin kokemus
Jukurit on Tuohimaalle viides liigaseura: HIFK-kasvatti pelasi ensimmäiset liigapelinsä Jokereissa kaudella 2011–12, kaksi vuotta myöhemmin hän pelasi HPK:ssa 19 ottelua sekä SaiPan ykkösmaalivahtina kolmen kauden aikana yli 100 runkosarjaottelua ennen kuin nousi kahdeksi kaudeksi HIFK:n ykköstorjujaksi.
"on tärkeää päästä etenemään uralla ja mitata oman uran huippua, Nämä asiat kohtasivat hyvin Jukureiden kanssa."
– On tuntunut tosi hyvältä nämä ensimmäiset viikot, mitkä on yhdessä vedetty. Joukkueessa on hyvä ja pirteä meininki. Itse olen tykännyt tosi paljon siitä, kuinka hyvin kopissa kommunikoidaan. Ja puhumme muustakin kuin miltä jalat tuntuvat, eli höpöttelemme ihan yleisesti elämästä.
Päävalmentaja Olli Jokinen luotsasi debyyttikaudellaan Jukurit runkosarjan toiseksi ja täksi kaudeksi valmennusryhmään liittyi toinen pitkän linjan NHL-konkari Toni Lydman.
– Tosi hyvä ensivaikutelma Ollista, ja koko valmennuksessa on hyvä henki: siellä on yli 2 000 NHL-pelin kokemus, niin ei kenenkään tarvitse todistella mitään millään ylimääräisellä. Sen verran ovat lajia nähneet huipulta.
– Auktoriteetti säilyy, vaikka hommia tehdäänkin rennolla ilmapiirillä. Jos Jokinen tai Lydman sanoo, että tekeminen ei riitä, niin kyllä se menee kaikille ensimmäisellä kerralla perille.
31-vuotias torjuja kehuu lisäksi jukurivalmennuksen pelaajalähtöisyyttä.
– Olen nähnyt tilanteita, joissa nuoremmat jätkät tai pelaajat, jotka eivät ole valmentajan suosikkeja, niin heihin ei pädekään tavoiteltu pelaajaläheisyys. Jukureissa tuntuu, että kaikki viihtyvät tuolla kopissa. Valmennukselta myös tulee yhdenvertainen kohtelu kaikille, oli sitten 17-vuotias junnu tai Immosen Jarkko.
"puhumme muustakin kuin miltä jalat tuntuvat."
Tuohimaa on Edmonton Oilersin seitsemännen kierroksen varaus vuodelta 2011 ja keväällä 2014 hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan pelaamaan – kaudella 2013–14 hän ehti pelata yhden AHL-ottelun, seuraavalla kaudella saldo oli kolme AHL-ottelua ja 33 ECHL-ottelua. Kokemus oli kaksijakoinen.
– Pelillisesti se kausi Yhdysvalloissa on edelleen urani karsein. Oma peli ei kulkenut eikä joukkueenkaan ja oli vähän kaljaliigameininkiä. Suomalaiseen harjoittelukulttuuriin oppineena oli kova paikka, enkä ehkä ollut tarpeeksi kypsä käsittelemään sitä silloin. Tuollaisesta sai kuitenkin törkeästi oppia henkisellä puolella.
– Nykyään varmasti osaisin vastaavassa tilanteessa keskittyä vain omaan rooliini ja torjumaan kiekkoja, mutta silloin kului energiaa sen epäammattimaisuuden ja ilmapiirin tuskailuun. Siellä ECHL:ssä kaikilla ei ollut tavoitteena mennä urheilullisesti eteenpäin. Osa pelasi siksi, että siitä sai enemmän rahaa kuin työstä, mitä he kesäisin tekivät.
Pohjois-Amerikassa pelatessaan Tuohimaa oli vasta 23-vuotias eikä alla ollut yhtään kokonaista liigakautta.
– Ajattelin nuorena hyvän pelin jälkeen, että tässähän aukeaa NHL-paikka, ja huonon pelin jälkeen luulin uran heti loppuvan. Henkinen kapasiteetti oli silloin epästabiilia, aallonpohjalta aallonharjalle.
NHL jäi ainakin toistaiseksi kokematta, ja Tuohimaa siirtyi Oilers-organisaatiosta HockeyAllsvenskaniin.
– Ruotsissa kaikki halusivat kehittyä ja menestyä, harjoittelukin oli taas ammattimaista. Muistan antaneeni silloin haastattelun, jossa kehuin, kuinka sitä arvostaa, että perusasiat ovat kunnossa. Suomessa se on itsestäänselvyys, että junioreissa ja ammattilaispolulla on tavoitteellisia, ammattimaisesti harjoittelevia pelikavereita, niin piti nähdä, että kaikilla ei ole sama motiivi pelata jääkiekkoa.
Leksands IF:ssä Tuohimaa jakoi torjuntavastuuta Liigasta myöhemmin tutun norjalaisen Henrik Haukelandin kanssa. Runkosarjassa suomalainen oli ykköstorjuja, mutta nousukarsinnoissa Haukeland otti isomman roolin.
"Tarvaisen kanssa olemme puhuneet pelivalmiuden säilyttämisestä oikeissa tilanteissa."
– Ruotsin-kausi oli pelillisesti askel oikeaan suuntaan ja ensimmäinen kausi uran alun jälkeen, kun sain rauhoitettua tekemistäni ja keskityttyä olennaiseen. Kyllä silloinkin oli sitä vääränlaista impulsiivisuutta ja liian voimakasta hyvään ja huonoon peliin reagoimista, mutta sillä kaudella hahmottui siihen mennessä parhaiten arkisen tekemisen merkitys.
Kilpailullisuus vei Tuohimaan Jukureihin
Mikkelissä on totuttu liigakausina vahvaan maalivahtipeliin, ja kokenut maalivahtivalmentaja Mika Tarvainen on tehnyt hyvää työtä Sami Rajaniemen ja Oskari Salmisen kanssa. Myös Tuohimaa tuli Jukureihin kehittymään, vaikka KHL:n jälkeen tavoite oli jatkaa ulkomailla.
– Olisin halunnut päästä Sveitsiin tai muuhun eurooppalaiseen huippusarjaan. Ne paikat olivat kuitenkin tukossa, kun KHL:stä vapautui muistaakseni 18 maalivahtia. Enkä esimerkiksi Sveitsissäkään halua pelata missä tahansa, vaan itselle on tärkeää päästä etenemään uralla ja mitata oman uran huippua. Nämä asiat kohtasivat hyvin Jukureiden kanssa tehdyssä sopimuksessa.
Tarvaisen kanssa työstettävät kehityskohteet alkavat jo Tuohimaalle hahmottua.
– Tarvaisen kanssa olemme puhuneet esimerkiksi pelivalmiuden säilyttämisestä oikeissa tilanteissa, mikä ei tarkoita, että olisin kroppa jännittyneenä torjunta-asennossa, kun omilla on kiekko. Se on enemmän tunnistamista, missä tilanteissa kannattaa olla aktiivinen ja milloin voi antaa mielelle pienen levon.
Tuohimaa kokee hallitsevansa niin maalivahtipelin tekniset yksityiskohdat kuin huonon tai hyvän pelin nollaamisen riittävän hyvin, mutta pelin sisällä toimimisessa hän tunnistaa petrattavaa.
– Ottelutapahtuma kestää sen pari tuntia, niin vaatii pelin analysointia tunnistaa tilanteet, joissa pitää olla terävänä ja missä tilanteissa pitää latautua, että on oikeassa hetkessä skarppina. Tällaisiin pieniin nyansseihin pelissäni pystyn vielä tuomaan askeleen lisää.
Jukureiden kokoonpanossa on sekä Immosen, Tuohimaan ja Juhamatti Aaltosen kaltaisia konkareita että nuoria lupauksia, kuten Joni Jurmo, Patrik Puistola ja Samu Tuomaala.
– Jukureissa on erinomainen tasapaino nuorten ja kokeneiden pelaajien välillä. Tänne on halunnut tulla nuoria pelaajia kehittymään, mutta seurassa on myös oivallettu, että koppiin tarvitaan kokeneita pelaajia. Nuorelle voi opettaa lättysyöttöjä ja treenauttaa fysiikkaa kuntoon, mutta voittavan urheilijan tavat oppii parhaiten, kun näkee ympärillään, kuinka kokeneemmat toteuttavat arkeaan.
Puolustus Jukureilla on erityisen nuori, mutta kokenut maalivahti on tottunut ohjaamaan peliä ja auttamaan joukkuetta puhumalla.
– Veskarin paikalta näkee pelin tosi hyvin ja kenttäpelaajat ovat paljon selkä peliin päin, niin veskari pystyy antamaan ohjeita. Itselleni on myös keino sellaisissa peleissä, joissa on vähemmän trafiikkia eikä saa kunnolla tatsia peliin, osallistua pelin ohjaamisella ja pitää virettä yllä.
Tuohimaa painottaakin kypsyyttä ja ammattimaisuuden kunnioittamista joukkueen pärjäämisessä.
– Oma kokemus on, että jos joukkue rakennetaan liiaksi nuorten varaan, niin homma menee herkästi lirppailun ja naureskelun puolelle. Sitten kun vastaan tulee kokeneempi porukka, niin ihmetellään, kun ei saada hippaakaan, vaikka ollaan nopeampia ja ehkä paremmassa kunnossa.
Oman roolinsa kokeneena johtajana Tuohimaa tiedostaa ja haluaa tuoda joukkueeseen positiivista energiaa.
– Saan pukukopissa suuni auki, kun on sen paikka. Aiemmin tuli huomautettua myös sellaisista asioista, joilla ei ole niin väliä, mutta sellaiset kulmat ovat itseltäni ehkä tasoittuneet. Nykyään haluan muistuttaa vaikeina hetkinä, ettei ole mitään hätää, niin silloin kuopista päästään nopeammin yli.
Tuohimaa muistuttaa myös kriittisen ja korjaavan palautteen tärkeydestä.
– Positiivisuus voidaan joskus myös ymmärtää väärin. Joskus joukkueessa tehdään asioita, joilla ei ole positiivista vaikutusta pelaamiseen. Siihen kohtaan tilanteen tunnistaminen ja pieni negatiivinen palaute voi tehdä positiivisen käänteen. Ja se on eri asia kuin olla negatiivinen.
Lopuksi Tuohimaa nostaa esille positiivisia odotuksiaan alkavasta kaudesta.
– Moni joukkue on panostanut ja nostanut pelaajabudjettia. Oleellista ei ole, onko Kärpät lisännyt puolitoista miljoonaa, vaan että yli kahden miljoonan budjetilla toimivia on enemmän kuin aikoihin. Se nostaa kollektiivisesti Liigan tasoa ja se on tosi magee juttu.
– Nyt voisi olla sellainen vuosi, että koko suomalainen kiekkoilu ja Liiga ottavat askeleen eteenpäin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka tilaisuus hyödynnetään. Vielä ei voi sanoa, kuinka onnistutaan, mutta potentiaalia on.
