90-luku oli Turussa jääkiekon kulta-aikaa. Valmentajat Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov juurruttivat organisaatioon voittamisen kulttuurin. Lähtökohta oli kaudesta toiseen sama: TPS taistelisi mestaruudesta. Katsomon lehterit pullistelivat, kun joukkue tarjosi kansalle hunajata useamman Suomen mestaruuden muodossa. Pelaajat olivat liigan eliittiä, ja taloudelliset resurssit sarjan kärkipäätä. TPS oli dynastia.
Sitten tapahtui jotain ja dynastia romahti kuin korttitalo konsanaan. TPS taantui seurana ja tippui jopa sarjan hännille niin pelillisen menestyksen, kuin taloudellisten resurssien osalta. Vuoden 2010 mestaruus oli yksittäinen onnistuminen, mutta isoa kuvaa se ei muuttanut. TPS:n mestaruus oli nyt säälipudotuspeleihin pääsy.
Pitkä korpivaellus päättyi, kun Ari-Pekka Selin saapui seuran valmentajaksi ja nosti joukkueen ylempään keskikastiin. Tämä palautti uskon menestysmahdollisuuksista myös kevään peleissä. Mestaruudesta saatettiin taas unelmoida ilman, että se olisi pelkkää haihattelua.
Kahden hopeakevään myötä on päästy siihen pisteeseen, että TPS:stä voidaan puhua jälleen mestarisuosikkina. Eikä vähempään Turussa pidä tyytyä. Joukkueen on jo korkea aika palata suurseuraksi ja kestomenestyjäksi.
Valmennuksesta menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni. Päävalmentaja Jussi Ahokas on todistanut nuorten maajoukkueiden valmentajana toimiessaan osaavansa voittaa ja myös tähän astiset näytöt Liigasta ovat vakuuttavat. Ahokkaan johtamalle joukkueelle onkin helppo povata vähintään vahvaa runkosarjaa aiempiin kausiin peilaten.
TPS:n mestaruuden esteeksi voi kuitenkin muodostua turhan tuttu ongelma parilta edelliskaudelta - jatkuvuuden puute. Valmennuksen säilyminen ennallaan luo perustukset, jonka päälle menestys voidaan rakentaa, mutta pelaajiston osalta ilmassa leijuu paljon kysymysmerkkejä. Useampi viime kauden avainroolin pelaaja on siirtynyt uusiin maisemiin ja tältä osin turkulaisseuran menestyminen nojaa samoihin teemoihin kuin monena vuonna aiemmin: kärkihankintojen onnistumiseen ja nuorten pelaajien kehittymiseen.
Viime kauden ykkösketjusta jäljellä on vain lainasopimuksella Columbus Blue Jacketsista Turussa jatkava Mikael Pyyhtiä. Markus Nurmen ja Juuso Pärssisen suunnatessa täksi kaudeksi Nashville Predatorsin organisaatioon. Erinomaista yhteispeliä esittänyt ykkösketju oli iso tekijä Palloseuran vahvassa kaudessa.
Hyökkäyksen poislähtijöitä paikkaamaan TPS on palkannut kärkirooleihin tehtaan takuulla Liigassa jo tasonsa osoittaneet Arttu Ilomäen ja Pavol Skalickýn. Nurmen ja Pärssisen korvaaminen ei kuitenkaan yksinomaan riitä, vaan leveyttä vaaditaan laajemmalla rintamalla, ja tässä kohtaa katseet kääntyvät erityisesti joukkueen ulkomaalaisvahvistuksiin.
Jatkosopimuksen tehneestä Tyler Steenbergenistä pitää saada enemmän tehoja irti. Steenbergenin maanmieheltä Scott Kosmachukilta odotetaan maaleja, kuten myös ranskalaiselta Anthony Rechiltä.
Ulkomaalaispelaajien ohella tulitukea edellytetään Sveitsistä lainalta palaavalta Lauri Korpikoskelta, jonka edelliset Liiga-kaudet tuottivat kelpo tehopisteet. Aarne Intosesta odotetaan myös johtavaa pelaajaa kärkiketjuihin.
Vanhan totuuden mukaan mestaruudet voitetaan kuitenkin puolustamalla. Suurinta vastuuta nauttineet Ville Lajunen ja Elmeri Eronen siirtyivät täksi kaudeksi ulkomaille. Viime vuosien runkopuolustaja Eemil Viro suuntasi Pohjois-Amerikkaan.
Turkulaisten puolustuksessa jatkavien Niklas Arellin, Ruben Rafkinin ja Aleksi Anttalaisen varaan lasketaan paljon yhdessä Toronto Maple Leafsin organisaatiosta Turkuun siirtyneen Teemu Kivihalmeen ohella. Roolia on tarjolla myös Yhdysvaltain yliopistosarja NCAA:sta saapuneelle isokokoiselle Antti Tuomistolle.
Maalivahtiosastolla taso ei putoa aiemmasta Lassi Lehtisen saavuttua Raumalta Turkuun täyttämään KHL:n siirtyneen Andrei Karejevin jättämä ykkösvahdin tontti. Lehtinen oli yksi Lukon kantavista voimista toissakauden mestarijoukkueessa ja samaa odotetaan nyt myös Turussa.
Uudet pelaajat tuovat joukkueeseen mukanaan aimo annoksen voittamisen kokemusta. Joukkueen pelaajista Suomen mestaruutta ovat päässeet juhlimaan kapteeni Juhani Jasun lisäksi Ilomäki, Skalický, Lehtinen ja Kivihalme. Näistä Ilomäki on myös maailmanmestari vuodelta 2019.
Jään ulkopuolella myös toimiston on otettava askel eteenpäin. Ulkomaalaisvahvistukset eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuoneet tarpeeksi lisäarvoa joukkueeseen. Talouspuolella TPS:llä on kuitenkin eniten petrattavaa, jotta siitä voidaan puhua samassa lauseessa Tapparan, Kärppien ja HIFK:n kanssa. Laskenut liikevaihto ja jättitappiot eivät omalta osaltaan edesauta seuran paluuta takaisin sarjan suurten joukkoon.
Häivähdyksiä 90-luvun kulta-ajoista on nähty katsomon puolella Turkuhallin ollessa loppuunmyyty muutamassa viime kevään playoff-ottelussa. Paluu todelliseksi suurseuraksi edellyttää, että näin tapahtuu jatkossa vielä useammin ja kotiotteluiden yleisömäärä saadaan lähemmäs playoffien keskiarvoa myös runkosarjassa.
Joukkueen on aika palauttaa glooria takaisin Turkuun. Johan seuran satavuotinen historia sitä velvoittaa. Torikin on pian valmis mestaruusjuhlia varten.
