Viivi Iso-Kouvola, 25, teki opinnäytetyönsä Lapin ammattikorkeakoululle otsikolla Kvantitatiivinen kyselytutkimus Naisten Liigan ammattimaisuudesta kaudella 2023−24 − Naiskiekkoilijan talous ja kaksoisura Suomessa.Vastauksensa antoi noin puolet sarjan pelaajista. Iso-Kouvola halusi lähtökohtaisesti tutkia jotain hänelle rakkaaseen lajiin liittyvää.
− Ensimmäinen ajatus oli, että haluan tehdä opinnäytetyöni jääkiekosta. Aiheita pyöri tosi paljon mielessä. Minua kiinnostaa erityisesti fysiikkavalmennus ja -testaus, joten aluksi mietin, löytyisikö sieltä jotain. Esimerkiksi polvivammat ja aivotärähdykset kiinnostivat aiheina, mutta käytyäni opinto-ohjaajani kanssa hyvän keskustelun, jossa hän sanoi, että naisten jääkiekosta on tosi vähän töitä, kuvailee Iso-Kouvola opinnäyteprosessinsa käynnistymistä.
Naisten pelaamasta jääkiekosta nousee kaiken kansan tietoisuuteen lähinnä itse peliin liittymättömiä asioita. Seikka kiihdytti työn syntyä.
− Naisten lätkästä ovat olleet pinnalla lähinnä talousasiat ja ammattimaisuus. Siitä lähti ajatus, että tekisin Naisten Liigan keskimääräisen pelaajaprofiilin – mitä hän tekee ja niin edelleen. Keskustelun ja tekemisen kautta aihe muotoutui nykyiselleen, nyt jo valmistunut Iso-Kouvola virkkoo.
Pelaajayhdistys mukaan
Iso-Kouvolan toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi Suomen Jääkiekkoilijat ry, eli tuttavallisemmin Pelaajayhdistys.
− Karoliina Rantamäki oli yhteyshenkilöni, ja yhteistyö sujui tosi hyvin. Sain sieltä päästä apua erityisesti tutkimuskysymyksissä. Aktiivisesti aloin tehdä opinnäytetyötäni elokuussa 2023 ja kirjoittaminen alkoi marraskuussa. Siinä kohtaa aihe oli jo selvillä, mutta tarkat tutkimuskysymykset hakivat vielä uomiaan.
Iso-Kouvolan toteuttamaan määrälliseen tutkimukseen osallistui 123 naisten liigapelaajaa. Kyselylomake kiersi vastaajille kätevällä systeemillä.
− Kyselyssäni ei ollut avoimia kysymyksiä, mutta muutamassa kohdassa oli tilaa kirjoittaa vähän. Muutoin oli monivalinta- tai rasti ruutuun -vastausvaihtoehtoja. Kysely toteutettiin siten, että se laitettiin Pelaajayhdistyksen Whatsapp-ryhmään, jossa on jokaisesta naisten liigaseurasta edustaja – hän sitten jakoi homman eteenpäin omalle joukkueelleen. Muutkin Pelaajayhdistyksen kyselyt tulevat aina yhteyshenkilöiden kautta.
Vaikka Iso-Kouvola suoriutui loppujen lopuksi opinnäytteestään kuivin jaloin, jäivät muutamat asiat hieman kaivelemaan nuoren naisen mieltä. Hän huomasi jälkeen päin, että muutamia asioita olisi voinut kohentaa.
− Google Forms on siitä hyvä työkalu, että se tuottaa suoraan prosenttilukuja ja kuvaajia vastauksista. Toki niistäkin piti erotella asioita ja laskeskella vähän uudestaan. Jälkikäteen ajateltuna jotain olisi voinut tehdä toisinkin. Alun perin mietimme ohjaajan kanssa, että esimerkiksi pelaajaprofiilia luotaessa olisi pitänyt alkaa Excelin kanssa pelaamaan enemmän ja seuraamaan yhtäläisyyksiä vastauksissa. Halusin suurpiirteisen kuvauksen ja lukuja niistä asioista, mistä puhutaan. Suomalaisesta naisten jääkiekosta ei ollut aiemmin mitään – nyt on edes jotain.
Iso-Kouvola kertoi opinnäytetyöstään jo tuoreeltaan Pelaajayhdistyksen Instagram-julkaisussa, jossa hän kävi läpi keskeisiä havaintojaan.
Raha tai sen puute vaikuttavat kaikkeen
Iso-Kouvola kertoo, että sai opinnäytetyöstään arvosanaksi kolmosen, kun asteikko oli nollasta viiteen. Hän toteaa olevansa tulokseen tyytyväinen, vaikka asioita yksityiskohtaistamalla hän olisi voinut arviota nostaakin. Hänen todistuksensa vilisi muutoin nelosia ja vitosia.
Yksi isoista teemoista, joita Iso-Kouvolan työssä käsiteltiin, oli naisten liigapelaajien tienaaminen ja sarjan taloudellinen tila.
− Joissain seuroissa ollaan yllättävän hyvällä tasolla ja pelaajat voivat jopa saadakin jotain. Olisin voinut työssäni verrata myös ulkomaalaisia Suomessa pelaavia pelaajia ja suomalaisia. Toki ulkomaalaisia on Naisten Liigassa prosentuaalisesti pieni määrä, varsinkin kyselyyn vastanneissa – en olisi siis saanut kattavaa vastausta aiheeseen.
Naisten Liigan yhdeksästä joukkueesta vain kaksi on tähän mennessä hoitanut kausimaksut pelaajiensa puolesta.
− Kauheasti ei olla menty eteenpäin, sillä HIFK ja HPK ovat ainoat, joissa on tarjottu ilmainen kausi. HIFK:stakin on lähtenyt paljon pelaajia ja ilmeisesti siellä talous on menossa huonompaan suuntaan. Se on hassua, sillä joukkue on pärjännyt viime vuodet niin hyvin – kaksi Suomen mestaruutta peräkkäin.
− Toisaalta olen kuullut, että muissa seuroissa oltaisi löydetty jonkinlaisia sponsoriratkaisuja ja esimerkiksi isot kausimaksut olisivat tältä osin pienentymässä. Se on positiivinen näkymä, mutta tilanne vaihtelee vuosittain. Joskus kausimaksu voi olla 4 000 euron paikkeilla ja joskus "vain pari tonnia".
Pelaamisen hinta naispelaajalle Suomessa kuulostaa kieltämättä tuhdilta. Iso-Kouvolalla on aina ollut tukijoita auttamassa maksujen kanssa.
− Itse olen onnellisessa asemassa, koska kausimaksuni on katettu sponsorirahoilla. Edelliskausilta minulla on kuitenkin kokemus isojen kausimaksujen maksamisesta. Vanhempani ovat aina tukeneet minua ja minulla on ollut sponsoreita, ja kyllä siitä tietynlainen taakka putoaa pois, kun ei tarvitse huolehtia kausimaksusta.
− Minun ei ole tarvinnut miettiä esimerkiksi lopettamista niiden takia. Tiedän monia, jotka ovat (maksujen takia) lopettamista pohtineet ja jopa päätyneet siihen ratkaisuun.
Valmistumisensa jälkeen Iso-Kouvola hyppää ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa elämä jakautuu pelkästään työn ja pelaamisen välille.
Tiedän monia, jotka ovat maksujen takia lopettamista pohtineet ja jopa päätyneet siihen ratkaisuun
− Siirryn nyt ensimmäistä kertaa täysin työelämään. Aiemmin minulla on voinut olla vaikka välivuosi, jolloin olen pelannut, mutta kuitenkin tehnyt vähän töitä jossain. Viimeiset vuodet olen opiskellut ja saanut opintotukea sekä nostanut opintolainaa.
Naisten Liigassa monet pelaajat joutuvat maksamaan kalliit kausimaksut tavallisen elämän kulujen, kuten asumismenojen ja ruokakauppalaskujen lisäksi. Tilanne on tiukka varsinkin sellaisille pelaajille, jotka haluavat tosissaan kehittyä lajissa. Aika saattaa olla kortilla, eikä mistään voi välttämättä supistaa.
− Haluan itsekin kuitenkin vielä pelata liigatasolla ja koen, että minulla on vielä kehitysaskeleita otettavana. Kysymys kuuluukin, että miten pystyn tasapainottamaan työn ja jääkiekon kanssa. Minulle onneksi riittää, että huolehdin elämisen peruskulujen hoitamisesta eikä tarvitse vielä lisäksi miettiä kausimaksua – onhan se iso plussa ja olen siitä kiitollinen.
Seuroissa on kehitelty ratkaisuja, jotka voivat tuoda helpotusta pelaajien rahataakkaan − siviilipuolen hommia voi tehdä myös joukkuetta edustaen.
− Suurin osa pelaajista maksaa kausimaksuja. Esimerkiksi talkoot ovat yksi tapa niiden hoitoon, ja olen itsekin osallistunut niihin – ja osallistun myös tulevalla kaudella, jos sellaisia eteen tulee. Niillä pystyy hankkimaan esimerkiksi sitten mailoja ja muita varusteita.
Iso-Kouvolan opinnäytetyön haastatteluissa viidesosa vastaajista kertoi suunnittevansa lähtöä Naisten Liigasta kahden kauden sisällä. 37 % heistä mielii ulkomaille pelaamaan. Maailmalla riittää nykyään PWHL:n, SDHL:n ja Sveitsin liigan kaltaisia esimerkkejä, joissa pelaaja voi tienata elantonsa jääkiekolla.
− Luvut kertovat siitä, että pelaajat haluavat esimerkiksi Ruotsin kakkostasolle pelaamaan, koska siellä saattaa monessa joukkueessa olla parempi taloustilanne kuin Naisten Liigassa osassa joukkueista. Se on aika huolestuttavaa.
Viime kauden jälkeen muun muassa mestari HIFK tyhjentyi kärkipelaajiensa osalta liki täysin. Myös pronssi-KalPan tähdet Elisa Holopainen ja Sanni Rantala suuntasivat länsinaapuriin.
− Kun katsoo Naisten Liigan pelaajasiirtoja, niin aika paljon pelaajia lähtee ulkomaille ja joukkueet tyhjenevät. Vain harvassa jengissä runko pysyy pitkään kasassa. On normaalia, että muutama pelaaja lähtee joka vuosi, mutta nyt on lähtenyt viittä ja kuutta pelaajaa. Se kertoo sarjan tasosta ja taloustilanteesta, Iso-Kouvola huokaa.
Vaikka 25-vuotias peluri päätyi lopulta tuttuun osoitteeseen, pohti hän monia eri vaihtoehtoja seuraavaksi pelipaikakseen. Siirtyminen divaritasolle oli myös mahdollinen.
Pelaajat haluavat esimerkiksi Ruotsin kakkostasolle pelaamaan
− Itsekin kävin keskusteluja ulkomaille siirtymisestä ja oli tosi lähellä, etten olisi sinne Ruotsin kakkostasolle lähtenyt – eikä kiinnostus ole kadonnut. Jos haluaa ilmaiseksi pelata, niin sinne on kannattavaa mennä. Tietysti ihmiset hakevat myös kokemuksia. Enää ei sentään voi sanoa, etteikö naisten lätkästä voisi ammattiakin tulla.
− Jos kuitenkaan tavoitteet eivät ole ammattilaisuudessa, niin voi lähteä samalla tavalla tekemään töitä ja pelaamaan ulkomaille.
Iso-Kouvola huomauttaa, että vaikka tilanne muilla mailla olisikin muuten sama, ei siellä kuitenkaan tarvitsisi maksaa itse pelaamisesta.
Negatiivisia mielikuvia
Iso-Kouvola nostaa opinnäytetyönsä loppupuolella johtopäätöksissä esiin Suomen naisten pääsarjan kehnon julkisuuskuvan. Naisten Liigan hyvistä asioista ei kerrota yleisölle riittävästi.
− Naisten jääkiekkoa tuodaan esille tosi vähän. Yleensä, kun jotain tulee niin kyse on Naisleijonien MM-kisatappioista tai Noora Rädyn ja Pasi Mustosen tapauksen kaltaisista asioista. Kyllä sentään Urheiluruudussa ilmeisesti aina näytetään, että kuka voitti Suomen mestaruuden, mutta muuten uutisointi on todella vähäistä. Tämä osaltaan varmasti johtaa siihen, että kokonaiskuva valtamediassa jää negatiivissävytteiseksi, Iso-Kouvola puntaroi.
Räty ja Mustonen ovat riidelleet keskinäisistä maajoukkueympyröissä tapahtuneista asioistaan kurinpitolautakunnissa ja istuimissa pitkän aikaa. Kaksikko ei ole enää vuoden 2022 jälkeen ollut mukana Naisleijonien toiminnassa.
Iso-Kouvola muistuttaa, että ei Naisten Liiga täysin ilman julkisuutta jää. Hän nostaa sivuston, jolle tämäkin haastattelu on kirjoitettu.
− Toki jotain kirjoituksia on. Esimerkiksi Jatkoaika tekee enemmän ja enemmän. Huomaan lukevani Naisten Liigasta koko ajan uusia juttuja. Myös Ruotsista tulee jotain. Sellaisista medioista, jotka eivät ole jääkiekkoon erityisesti keskittyneitä ei välttämättä tule ollenkaan artikkeleita. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Suomessa ylipäänsä tiedetään naisten jääkiekosta.
Jos kansan syvät rivit joskus harvoin keskustelevat naisista kaukalossa, on puhe yleensä ikävän pilkkaavaa ja aliarvioivaa.
− Kun esimerkiksi someen laittaa jotain naisten lätkään liittyvää, niin kyllähän ne vanhat stereotypiat valloillaan ovat – "se on aivan surkeaa" ja ja että "naisten ei kuuluisi pelata jääkiekkoa".
Pelkkä harjoittelu ei lämmittänyt
Retki etelään ja hämeenlinnalaisjoukkueeseen jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi. Kehitysaskelia HPK:hon ottamaan lähtenyt hyökkääjä joutui lopulta puremaan tuppea ison osan kaudesta.
− Suurin syy oli se, että tätähän tekee pelaamisen takia ja minullakin on ikävuosia jo 25. Viime kaudella peliaikani jäi tosi vähälle. Vaikka otteluita runkosarjassa on merkittynä 28, niin varmaan kahdeksassa ottelussa en astunut jäälle kertaakaan alkulämpöjä lukuun ottamatta. Muutamassa pelissä oli ihan hyväkin, noin 13 minuutin peliaika.
Koko runkosarjan mittakaavassa Iso-Kouvolan peliaikakeskiarvo ottelua kohden oli vaatimaton 7:18. Yhteensä hän sai kauden runkosarjan aikana peliminuutteja 204 minuuttia ja 47 sekuntia. Vaihtoja Iso-Kouvolalle tilastoitiin 280 kappaletta. Esimerkiksi eniten pelanneelle hyökkääjälle Kiti Seikkulalle vaihtoja tuli 864.
Vaikka tositoimet jäivät viime kauden osalta vähemmälle, kokee Iso-Kouvola saaneensa hyvää kokemusta Hämeenlinnasta mukaansa seuraavaa lukua kohti kulkiessaan.
Varmaan kahdeksassa ottelussa en astunut jäälle kertaakaan alkulämpöjä lukuun ottamatta
− Toki HPK:ssa arkiympäristö ja harjoittelu veivät varmasti eteenpäin. Sain paljon uusia kavereita, päävalmentaja (Jari) Riskusta ei ole pahaa sanottavaa. Hän oli hyvä valmentaja minulle tuohon kohtaan ja hänellä on sellainen auktoriteetti, jota kaipasin. Hän osasi sanoa oikeat asiat oikeassa paikassa. Loin Riskun kanssa hyvän valmentaja-pelaajasuhteen.
Myös joukkueen päätössijoitus harmitti toden teolla. KalPa osoittautui pronssiottelussa vahvemmaksi.
− Tietysti lopulta nelossijakin jäi kaivertamaan, sillä meillä olisi ollut joukkueena potentiaalia ihan johonkin muuhun. Hyvä kokemus, mutta kausi päättyi pettymykseen.
Vaikka Iso-Kouvola pitikin aistit avoimena uuden pelipaikan suhteen, veti vanhan poppoon kiinnostus puoleensa.
− Aloin miettiä eri seuroja, ja RoKi oli tuttuna paikkana heti mielessä. He olivat alusta lähtien yhteydessä ja tekivät todella selväksi, että olen tervetullut ja että he haluavat minut sinne.
Pohdinnan ja kyselyiden päätteeksi pelipaikka vakiintui napapiirille kaudeksi 2024−25. Suoritetut opinnot ja niistä hankittu ammatti helpottavat todennäköisesti Iso-Kouvolaa kaukalon ulkopuolella.
− Olin tosiaan Ruotsin päähän yhteydessä ja Suomessakin muutamaan joukkueeseen, mutta kesäkuun lopussa tein päätöksen lähteä RoKiin. Koen saavani sieltä sellaisen roolin, mitä haen ensi kaudelle. RoKin olosuhteissa on hyvät mahdollisuudet kehittyä. Olen käynyt myös Rovaniemellä liikunnanohjaajakoulun, joten siellä päin on varmasti myös työllistymismahdollisuuksia. Seuran sisällä lienee myös enemmän työmahdollisuuksia kuin muissa Suomen seuroissa, Merimaskusta kotoisin oleva Iso-Kouvola sanoo.
Periksiantamattomana sisupussina askissa erotttuva pelaaja uskoo, että tuntuma kiekkoiluun löytyy taas, vaikka edellisestä kunnon runkosarjarypistyksestä on hyvä tovi. Hänellä on isot odotukset itseään kohtaan.
− Varmasti aluksi pelaamattomuus näkyy, mutta toisaalta pääsin harjoittelemaan paljon ja laadukkaasti. Haluan erityisesti pelata ehjän ja pelaamattomuudenkin takia nousujohteisen kauden. Tahdon olla kevään peleissä parhaimmillani. Tavoitteeni on tehdä hyökkäyspäässä enemmän tehoja.
Edellisellä RoKi-visiitillään Iso-Kouvola teki kaudella 2022−23 36 runkosarjaottelussa tehot 4+7=11. Kyseessä on hänen naisten liigataipaleensa yhden kauden piste-ennätys.
Pitkän ja meritoituneen uran pelannut Oona Parviainen ottaa RoKin komentoonsa ensi kaudesta lähtien. Iso-Kouvola uskoo, että pystyy oikeassa roolissa auttamaan joukkuetta tuloksellisesti.
− Olen ollut tosi puolustusvoittoinen pelaaja monta vuotta ja vahvuuteni ovat siellä, mutta tiedän myös pystyväni hyödyntämään laukaustani – silloin niitä pisteitäkin alkaa tulla, ja uskon sen olevan myös osa rooliani ensi kaudella. On myös hyvä pyrkiä olemaan kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja kuin edelliskaudella. Tarkemmat tavoitteet selkiytyvät, kunhan opimme tuntemaan joukkueessa toisemme.
25-vuotiaana Iso-Kouvola pääsee opastamaan niitä nuoria rokilaisia, jotka ottavat ensiaskeliaan Naisten Liigassa tulevalla sesongilla.
− Vastuuta lienee luvassa myös kentän ulkopuolella, sillä olen ryhmän kokeneimpia tyyppejä. Se on itselle myös iso asia, että pystyn ottamaan myös kaukalon ulkopuolista vastuuta. Pystyin myös HPK:ssa nousemaan sillä tavalla johtavan pelaajan rooliin kopin puolella. Minulle on tärkeää pystyä auttamaan joukkuekaverani, Iso-Kouvola päättää.
