WHL:n maalikuninkaaksi kaudella 2004-05 yltänyt Eric Fehr varattiin NHL:ään kesällä 2003. Ensimmäiset NHL-ottelunsa Fehr pelasi jo kaudella 2005-06, mutta vakituisempaa pelipaikkaa piti hakea yhteensä kolmen kauden ajan. Ensin vaivasi selkä, sitten olkapää. Siinä sivussa piti totutella NHL-vauhtiin ja fyysisyyteen.
- Suurin ero juniorisarjoihin tulee fyysisyyden lisäksi nopeudessa ja luonnollisesti myös vastustajan tasossa. Juniorisarjassa saa tehdä vähän mitä haluaa, myös virheitä. Jo AHL:ssä huomaa, että joka kerta kun mokaa, soi välittömästi omissa, Fehr luettelee.
Kaikki lähti kuitenkin AHL:ssä erittäin hyvin liikkeelle. Parhaat muistot AHL:stä ovat ensimmäiseltä kaudelta, kun tuloksena oli lopulta Calder Cupin mestaruus Hershey Bearsin riveissä.
Ratkaisijaksi välierässä
Finaalisarjassa 2006 Bearsia vastassa oli Nashville Predatorsin farmijoukkue Milwaukee Admirals, maalivahtinaan Pekka Rinne. Lämpimimmät muistot ovat kuitenkin välieräsarjasta, jossa Bears taisteli täyden seitsemän ottelun sarjan Portland Piratesia vastaan.
Bearsin riveissä NHL-paikkaa hakivat Fehrin rinnalla nousussa olevat nuoret kuten Mike Green ja Tomas Fleischmann, joista jälkimmäinen keräsi peräti 14 pistettä välieräsarjassa Piratesia vastaan. Myös Brooks Laich ja Boyd Gordon kuuluivat Bearsin miehistöön.
- Ehdoton suosikkimuistoni on tuo seitsemäs ottelu. Anaheim Ducks oli pudonnut NHL:n pudotuspeleissä, ja se lähetti Piratesiin nuorisotähtensä Ryan Getzlafin, Corey Perryn ja Dustin Pennerin. Pystyimme kuitenkin nousemaan ratkaisevassa ottelussa tappioasemasta voittoon, ja tein itse voittomaalin jatkoajalla, Fehr muistelee.
Kaksi maalia ratkaisevassa pelissä ampunut kanadalainen iski jälkimmäisen, sarjan ratkaisseen osuman Pirates-vahti Jani Hurmeen selän taakse jatkoajalla. Sarjaa myöhemmin Fehr ja tuolloin Bearsia valmentanut Bruce Boudreau juhlivat koko organisaation kanssa.
Vihdoin Capitalsiin
Tilanne Washingtonissa oli muuttunut nopeasti kesän 2003 jälkeen. Ennen Fehrin varauskesää takana oli vuosia hyviä runkosarjoja ilman pudotuspelimenestystä. Syksystä 2003 lähtien joukkue alkoi jälleenrakentaa. Isopalkkaiset tähdet Jaromir Jagrista Robert Langiin sekä seuraikoni Peter Bondraan kaupattiin pois. Tilalle Capitals keräsi varauksia ja lupauksia, ja kesällä 2004 seura varasi tulevan ykköstähtensä Aleksandr Ovetškinin. Muuttuiko suhtautuminen Fehriin?
- Ei. Heillä oli alunperinkin tarkoituksena antaa minun kasvaa farmissa parin vuoden ajan. He valitsivat hyvin, mutta loukkaantumiset hidastivat kehitystäni. Ehdottomasti oikea ratkaisu silti.
Ensimmäinen täysi kausi (2009-10) NHL:ssä ei ollut täysosuma loukkaantumisten takia. Toisella kaudella kaikki alkoi loksahtaa kohdalleen. Fehrin peliminuutit olivat rajallisia, kieppuen 12 minuutin paikkeilla, mutta tuloksena oli peräti 39 pistettä Capitalsin kolmosketjussa.
- Meillä oli erittäin lahjakas joukkue ja sain pelata Tomas Fleischmannin ja Brendan Morrisonin kanssa. Tuntui, että aina kun ammuin, kiekko sujahti maaliin, Fehr kertaa.
Joukkue tuntui olevan elämänsä iskussa, eikä kaikille muillekaan laadukkaille pelaajille riittänyt aina peliaikaa. Kevät päättyi kuitenkin massiiviseen pettymykseen, kun runkosarjan voittanut Capitals nöyrtyi Montreal Canadiensia vastaan pelatussa ikimuistoisessa ensimmäisen kierroksen ottelusarjassa.
Fehrille paikka oli myös erittäin kova, sillä vähästä peliajasta huolimatta mies onnistui tekemään kolme maalia pelaamissaan viidessä pudotuspeliottelussa. Tilanne enteili muutosta.
"Boudreaun kanssa homma toimi ja ei toiminut"
Pahan pudotuspelipettymyksen myötä moni sormi osoitti joukkuetta ja sen valmentajaa. Fehr paljastaa, että tilanne jopa loukkasi pelaajien tunteita.
- Paine muuttua ei tullut suoraan ylhäältä tai ulkopuolelta. Olimme silti jopa loukkaantuneita siitä, että meistä alettiin puhua joukkueena joka ei osaa puolustaa, tai joukkueena jonka kaikki haluavat kohdata pudotuspeleissä. Sellainen joukkue ei kukaan halua olla. Muutos syntyi hiljalleen joukkueen sekä valmentajien sisällä.
Joukkue ei halunnut luopua hyökkäysosaamisestaan, mutta se tahtoi silti parantaa osaamistaan omassa päässä. Vaikka vanhallakin tyylillä Capitals olisi saattanut voittaa pudotuspelisarjan Canadiensia vastaan yhdeksän kertaa kymmenestä, ei tieto siitä lohduttanut - joukkue tahtoi voittaa oikealla hetkellä.
- Se pudotuspelisarja oli silti osa jääkiekon kauneutta. Altavastaajakin voi voittaa, vastoin kaikkia odotuksia, Fehr tunnustaa.
Iso osa paineista henkilöityi päävalmentajana olleeseen Bruce Boudreauhun. Kuinka pelaaminen Bearsista tutun Boudreaun alaisuudessa sujui Fehriltä yksilönä?
- Hyvin ja huonosti. Hänellä luotti minuun välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kun minulla kulki, sain peliaikaa ja tuloksia. Välillä olin, aika useinkin, katsomon puolella.
"Jääkiekko on rehellisen puheen laji"
Myös joukkueen venäläispelaajat olivat oma lukunsa. Fehr on varovainen arvostellessaan entisiä joukkuetovereitaan, mutta myöntää ettei Aleksandr Sjominin sydän ollut aina täysillä mukana pelissä.
- Kun häntä katsoi harjoituksissa, pystyi todellakin näkemään, että hänessä olisi ainesta erääksi maailman parhaista pelaajista. Hän näytti parhaimmillaan jopa taitavammalta kuin Ovetškin. "Ovien" voitontahto on kuitenkin ihan omaa luokkaansa.
Fehrin mukaan pelaajat eivät erityisemmin keskustele tai muodosta kuppikuntia toistensa onnistumisista tai epäonnistumisista. Se mitä kopissa sanotaan, sanotaan usein hyvinkin suoraan ja rehellisesti, mutta sitten asioiden annetaan olla.
- Pelatessa toisia kavereita vihataan oikein tosissaan. Sitten tulee pelaajakauppa ja päädytte samaan ketjuun. Teistä tulee kavereita. Asioita ei oteta liian henkilökohtaisesti.
Winnipeg Jets - unelma muuttuu painajaiseksi
Kausi 2010-11 jäi Fehrin toistaiseksi viimeiseksi Capitalsissa. Kausi oli taas loukkaantumisten sävyttämä, mutta mukaan mahtui yksi selkeä ilonpilkahdus. HBO:n televisiosarjan kuvausten lopuksi vuorossa oli NHL:n talviklassikko, josta tuloksena oli kaksi maalia.
- Se oli tietysti mahtava hetki muuten vaikean kauden aikana. Löysin oivan hetken päästä vireeseen, Fehr iloitsee.
Pitkän kauden päätteeksi luvassa oli muutoksia joukkueessa. Kesällä Fehr sai tietää tulleensa kaupatuksi Winnipeg Jetsiin. Siirto oli hänelle aluksi shokki, mutta vanhaan suosikkiseuraan pääsy alkoi pikkuhiljaa tuntua uudelta unelmalta.
Unelma muuttui lopulta painajaiseksi. Tuloksena oli loukkaantumisten sävyttämä kausi, vain vähän peliaikaa sekä vaivaiset kaksi maalia.
- Olin ollut olkapääleikkauksessa joka ei parantunut kovin hyvin. Olisin todella halunnut onnistua pelatessani kotiseutuni NHL-joukkueessa, ystävieni ja perheeni edessä, mutta siitä tuli katastrofi. En oikein löytänyt itseluottamustani koko kauden aikana.
Päävalmentaja Claude Noel arvosteli Fehriä jopa julkisesti. Kommunikaatio kaksikon välillä ei aina Fehrin mukaan pelannut täydellisesti.
- Olisin tietysti halunnut, että hän olisi puhunut siitä ensin kanssani. Enimmäkseen kommunikaatio toimi, mutta siitä asiasta olin pettynyt. Hän kuitenkin puhui asiaa. Minä, jos joku halusin, että pelaisin paremmin, Fehr sanoo päättäväiseksi.
Fehr itse ei käsitellyt asiaa julkisesti, ja kokonaisuutena mies arvostaa Noelia edelleen.
NHL:ssä tapana on muutenkin opastaa pelaajia mediakäyttäytymisen suhteen, ettei suutuksissa sanottuja asioita joudu katumaan jälkikäteen. Fehr naurahtaa asialle etenkin työsulun suhteen.
- Nyt uutisia on todella vähän, joten pitää olla erityisen varovainen. Asioita otetaan irti kontekstista, ja uutiskynnyksen ylittää kun joku twiittaa jotakin, kanadalainen virnuilee.
Jetsissä pelit jäivät yhteen kauteen. Kesällä 2012 seura päätti olla tarjoamatta uutta sopimusta Fehrille. Edessä oli uuden seuran etsintä.
