- Meidän on pelattava karsintapeleissä täydet 60 minuuttia Mestis-tempolla. Suomi-sarjaseurojen kävelyvauhtiin ei saa lähteä mukaan, kiteyttää Tero Kujala teesinsä maaliskuun lopussa pelattavaan karsintasarjaan.
Kujala tietää mistä puhuu. Hän on pelannut urallaan koko joukon karsintapelejä. Pitkälti nykyisen kaltaisessa tilanteessa mies oli keväällä 1996, kun Diskos jäi I divisioonassa toiseksi viimeiseksi ja joutui karsintoihin. Kujala toimi silloin toisena maalivahtina joukkueessa, jonka hyökkäyspäässä tehtailivat pisteitä muun muassa sellaiset nimet kuin Pasi Kangas, Jukka Hentunen ja Pasi Sinikunnas. Tähtipelaajiinsa liikaa nojanneen joukkueen karsintataival päättyi onnettomasti: sarjasta tuli lähtö niukalla marginaalilla.
- Silloisen kakkosdivisioonan kärkijoukkueiden nälkä ja aktiivisuus olivat meille yllätys. Karsintasarja oli kova paikka, Kujala muistelee.
Kuudessa vuodessa peli maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Edellisen karsintakauden ja kuluvan talven otteluiden vertailu osoittautuu mahdottomaksi.
- Ennen sekä meidän joukkueessa että ylipäätään ykkösdivisioonassa oli enemmän kiekollista taitoa, mutta peli oli verkkaisempaa. Nyt tempo on kiivaampi. Mestis on kovaa luistelevien nuorten sarja, klassiset taitopelaajat ovat vähentyneet selvästi.
- Vauhtia on nyt niin paljon enemmän, että muutos on ehkä enemmän positiivinen kuin negatiivinen. On kolikolla kuitenkin toinenkin puolensa. Järkeä ja taitoa on nykysarjassa ehkä vähemmän.
Maalivahdin uusi rooli
Diskoksen kuluva kausi on etenkin kevätpuolella ollut taivallusta valottomassa korvessa. Vuoden 2002 ensimmäinen voitto on edelleen ottamatta, viimeksi kaatui Kiekko-Vantaa joulun ja uuden vuoden välissä.
Tero Kujala myöntää kauden olleen joukkueelle pettymys. Syyskausi meni osittain jopa odotettua paremmin, mutta kevään pelit ovat olleet heikkoja.
- Tilanne näytti alkukaudesta valoisammalta. Alkusyksyn harjoituspeleistä osa oli varsin hyviä, ja loka-marraskuussa saatiin mukavasti voittoja sarjassa. Viime aikoina on kuitenkin ollut vaikeaa. Joukkue ei ole pystynyt pelaamaan omaa peliään täyttä 60 minuuttia, vaan jossain vaiheessa on aina tullut notkahdus.
Omaan peliinsäkään Kujala ei ole ollut täysin tyytyväinen. Odotukset olivat ennen kautta toista luokkaa kuin mitä tulokset ovat olleet. Joukkueen heikkous on kuitenkin tehnyt lopullisen arvosanan antamisen vaikeaksi.
- Pelillisesti vertaileminen edellisiin kausiin on mahdotonta, koska koko ajan altavastaajana oleminen on tehnyt pelaamisesta kovin erilaista. Tällaisessa joukkueessa maalivahdin pitäisi aina pelata äärirajoilla, ja hyvässäkin pelissä voi mennä puolenkymmentä maalia omiin.
Viime kaudella Kujala oli Diskoksen selkeä ykkösmaalivahti ja sai pelata niin paljon kuin jaksoi. Tänä talvena on lupaavaa kakkosmaalivahti Ville Vähäsaloa ajettu toden teolla sisään Mestis-peleihin, joten Diskos-vahdit on nähty maalin suulla suunnilleen yhtä usein.
- Jokainen maalivahtihan haluaisi pelata paljon, joten siinä mielessä viime kausi oli mukavampi. Toisaalta välillä on tehnyt hyvääkin päästä vähäksi aikaa lepoon tuosta myllytyksestä, Kujala virnistää.
Motivaatiota riittää
Tero Kujala on legendaarisesti nimetyn RuoSkAn (Ruoveden Seurakunnan Atleetit) kasvatti, vaikka hän siirtyikin Tapparan riveihin jo varhaisessa vaiheessa. Kirvesrinnoissa Kujala pelasi A-juniori-ikäiseksi asti.
- Tapparan A-junnuilla ei silloin mennyt kovin hyvin, eivätkä omatkaan pelini sujuneet. Tapparan liigajoukkueeseen ei ollut mitään saumoja. Sitten pääsin opiskelemaan Jyväskylään, joten siirto tänne oli luonteva ratkaisu.
Tapparasta Kujala siirtyi kakkosdivisioonassa pelanneeseen Jyväskylän Loheen, joka pian vaihtoi nimensä Diskokseksi. Diskoksen riveissä Kujala koki sekä nousun ykkösdivisioonaan keväällä 1995 että putoamisen takaisin kakkoseen seuraavana keväänä. Sen jälkeen kului kaksi kautta kakkosdivisioonassa Tikkakosken Tikassa.
Kaudeksi 1999-2000 tapahtui paluu korkeammalle sarjatasolle ja Diskokseen. Syynä olivat päätös jatkaa opiskeluja Jyväskylässä ja halu kokeilla kykyjä vielä ykkösdivisioonatasolla. Tästä kaudesta tuli Diskoksen historian paras, se päättyi vasta liigakarsinnoissa Pelicansia vastaan. Kujalan ja hänen parinaan pelanneen Sampsa Siivosen kykyjä epäiltiin alkukaudesta, mutta kevätpuolella molemmat pelasivat mallikkaasti.
Viime kaudella Kujala pelasi hyvässä joukkueessa selkeänä ykkösmaalivahtina. Kauden jälkeen hänen huhuttiin jopa siirtyvän liigaan. Aivan tuulesta temmattuja eivät puheet olleet.
- Olin keväällä JYPin testissä ja ehdolla joukkueen kakkosmaalivahdiksi. Valitsivat kuitenkin Tero Leinosen Jukureista sille paikalle.
- Kaudet 1999-2001 ovat ehkä urani parhaat. Sain paljon vastuuta, tuli onnistumisia, ja joukkue menestyi.
Liigaankin ehdolla olleen maalivahdin luulisi olevan ensimmäisenä lähdössä, kun oma joukkue muuttuu kärkiryhmästä kokemattomaksi talkooporukaksi. Kujala kuitenkin jäi Diskokseen, vaikka kaverit ympärillä vaihtuivat.
- Elämäntilanne on pitänyt minut tiiviisti Jyväskylässä ja pitää edelleen. Jatkaminen täällä oli helppo ratkaisu. Ymmärrän kyllä myös joukkueen jättäneitä pelaajia. Jos on tottunut saamaan pelaamisesta rahaa, ei kauden sinnitteleminen läpi pelkillä kulukorvauksilla ole kovin houkutteleva vaihtoehto.
Motivaatio Kujalalla on koko ajan ollut korkealla. Kiekkoilun lopettaminen ei ole ollut vakavan harkinnan alla.
- Tykkään tehdä tätä hommaa, tykkään pelaamisesta ja harjoittelemisesta. Ennestään motivaatiota ovat parantaneet kahden edellisen kauden onnistumiset.
Opettaja ja lapset kiekkokaukalossa
Tero Kujalalla on jääkiekkoilijalle harvinainen ammatti. Hän työskentelee erityisopettajana, ja taustalta löytyy myös pari vuotta lastentarhanopettajan ammatissa.
- Lastentarhanopettajaksi päädyin osittain vahingossa. Hain liikuntatieteelliseen tiedekuntaan, opettajakoulutukseen ja lastentarhanopettajakoulutukseen. Kahteen ensimmäiseen en päässyt, joten luin sitten itseni lastentarhanopettajaksi.
- Parin päiväkotimaailmassa kuluneen vuoden jälkeen päätin jatkaa opintoja ja hankkia erityisopettajan pätevyyden. Nyt teen niitä töitä ja viihdyn oikein hyvin.
Kun nuoren joukkueen selvästi kokenein pelaaja on koulutukseltaan lastentarhanopettaja, ei haastattelija malta olla kysymättä, onko pukukopissa joutunut käyttämään ammattikikkoja…
- Tuosta on vitsailtu ennenkin. Tuskin se kuitenkaan kopissa näkyy mitenkään, Kujala hymyilee.
- Kyllähän rooli joukkueessa on nyt isompi kuin aikaisemmin. Olen pyrkinyt entistä enemmän auttamaan muita kertomalla kokemuksistani. En minä kuitenkaan mikään varsinainen johtajapersoona ole.
Ensi kauden suunnitelmat ovat Kujalalla vielä kokolailla avoinna.
- Työ on väkisinkin ykkössijalla. Siihen on nyt panostettava, koska olen uuden työuran alussa. Jääkiekon pelaaminen kiinnostaa silti edelleen kovasti, ennen kaikkea Mestis-tasolla. Ihannevaihtoehto olisi pelata ensi kaudella Mestistä Diskoksen paidassa.