"Tekikö se maalin?" "Ei, syötti yhden." "Entä nyt?" "Ei, kiikarit."
Juha-Pekka Haatajan viime kausi oli hyvin erikoinen. 19 ensimmäistä ottelua menivät ilman osumia ja silti runkosarjan jälkeen hän oli maalipörssin kakkonen. Suoritus on jopa poikkeuksellinen, kun kaudesta kolmasosa meni märkää ruutia kuluttaessa.
Haataja oli silti koko ajan yksi tasaisimmista suorittajista oululaisryhmässä. Vaikka maaleja ei alkukaudesta syntynyt, oli laiturin tekeminen kentällä jatkuvasti mallikasta. Joko hän järjesti tilaa ketjukavereilleen tai teki pyyteetöntä työtä omassa päässä.
Sellainen Haataja oli jo edellisessä seurassaan HIFK:ssa. Mestaruuskaudella 2010–2011 oululaislähtöinen hyökkääjä kuului punanuttujen tehoketjuun, jossa vierellä hyökkäsivät Ville Peltonen ja Mikael Granlund. Haataja hukkasi välillä paikkoja, mutta silti hän oli iso tekijä Peltosen ja Granlundin pistetehtailussa. Hän raivasi tilaa, meni maalille, kamppaili kulmissa ja niin edespäin.
Oulussa sama työ jatkui. Maalit vain puuttuivat aluksi. Yhteinen tekijä vaisummille starteille löytyi kuntopuolelta.
– Heikommat alut ovat menneet vähän tukkoisuuden piikkiin. Sitä kautta on mennyt sitten se itseluottamus, Haataja kertoo.
Heti tehokkaana
Haataja on Kärpissä niitä kuuluisia johtavia pelaajia. Hän ei ole aina äänekkäin, mutta kentällä hän on esimerkillinen. Hän ottaa taklauksia vastaan, kamppailee loppuun asti kulmissa ja tekee edelleen sitä pyyteetöntä työtä, mitä häneltä on nähty jo useamman vuoden ajan.
Haataja ei ole pelkkä maaliruisku, miksi hänet pystyi leimaamaan Raumalla Lukon riveissä vietettyjen tehokkaiden vuosien jälkeen. Hän on monipuolisuudessaan yksi liigan tasokkaimmista pelaajista.
Tällä kaudella maaleja ei tarvinnut kauaa odottaa. Tarkalleen 83 minuuttia ja 16 sekuntia. Sen jälkeen kiekko on päätynyt jo useamman kerran vastustajien verkkoon.
Mitä erilaista tekemisessä on ollut viime syksyyn verrattuna?
– Yritin olla vähän herkemmässä tilassa, kun kausi alkoi. Satsasin erityisesti siihen ja sain vielä ehjän kesän alle. Hyvältä on tuntunut ja jalka on ollut mukavassa iskussa.
Haataja pelaa edelleen samalla tutulla tyylillään. Laukoo silloin kun on paikka, hakeutuu hyvin maalintekosektorille, eikä varastosta tule mitään ylimääräisiä temppuja. Sitä tuttua raatamista ja perinteistä Haatajaa.
Tasaisuus avainjuttu
Urallaan tähän mennessä 29-vuotias Haataja on pelannut rapiat 500 ottelua. Kärpistä Lukkoon siirtymisen jälkeen hänen tehonsa ovat pysyneet tiukasti 40 pisteen lähellä. Välillä on menty yli ja välillä loukkaantumisten takia alle.
Tasaisuus on se juttu, jota Haataja on pystynyt pitämään yllä. Niin yhdessä ottelussa kuin pidemmällä aikavälillä. Ei tule aivan umpisurkeaa iltaa, vaan koko ajan suoritukset ovat vähintään arvosanan seitsemän yläpuolella.
Kokemus näkyy kentällä. Haataja tietää tasan tarkkaan mitä hän tekee. Hän kuuntelee harjoituksissa, antaa parannusehdotuksia ja sitä kautta hän on koko ajan perillä edessä ja ympärillä tapahtuvista asioista. Hän tietää, mitä voittaminen vaatii.
Haatajan kausi on lähtenyt positiivisesti liikkeelle, mikä näkyy myös itseluottamuksen puolella.
– Kyllä se on hyvässä kunnossa. Nyt on saanut onnistumisia heti tähän kärkeen, niin tekeminen on rennompaa ja ei tarvitse puristaa mailaa niin paljoa.
Yksi syy hyvään alkusyksyyn löytyy myös olosuhteista. Vierellä pelaajat eivät ole vaihdelleet koko ajan, vaan muutokset ketjukavereiden suhteen ovat pysyneet vähäisinä.
– Totta kai sekin on ollut osasyy. Se juuri myös, että on pyrkinyt olemaan valmiimpi heti alussa. Pyrki siihen, että kroppa olisi paremmin hereillä heti syksyllä.
Jos on alkukausi sujunut Haatajalla hyvin, on Kärpät joukkueenakin nyt oikealla reitillä. Kehittymistä on tapahtunut pienien vaikeuksien jälkeen.
– Silloin alussa tuli hyvien suorituksien perään tappioita. Nyt olemme saaneet sitten voittoja peräkkäin. Samalla peli on muutenkin kehittynyt. Meillä ylivoima on toiminut ihan hyvin, vaikka siinä on vielä parannettavaa. Puolustuspeli on ollut tiivistä ja hyvää jo pidemmän aikaa. Jätkät alkavat myös päästä paremmin omille tasoilleen, kultakypärää hallussaan pitävä Haataja kehuu ja lopettaa ytimekkäästi.
– Kyllä näen sen, että meidän suunta on nyt oikea.
