− Mutta ei minulla ole halua lähteä mihinkään, ehkä olen sen verran kotihiiri.
Näin totesi melko tarkalleen vuosi sitten silloin JYPiä edustanut Naisleijonien luottopuolustaja Rosa Lindstedt. Nyt hän vastaa puhelimeen Jönköpingistä ja joukkueeksi on vaihtunut HV71. Mitäs?
− Niin se elämä kuljettaa, Lindstedt hymähtää.
Kuten nyt tiedetään, JYP joutui kuluvaksi kaudeksi luopumaan sarjapaikastaan. Epävarmuus alkoi leijua jo keväällä, ja pelaajat olivat pakotettuja pohtimaan tulevaisuuttaan uudesta näkökulmasta, kun joukkue uhkasi mennä alta.
− Kun voitimme jahtaamamme mestaruuden, se oli tavallaan yhden projektin loppu. Talousihmiset alkoivat olla aika uuvuksissa. Käy pidemmän päälle raskaaksi kerätä rahaa naisurheiluun päivätöiden ohella. Naisten joukkuehan pyöritti itse toimintaansa, JYP on oma organisaationsa, emme me sieltä apuja saaneet. Täksi kaudeksi ilmeisesti olisi tullut jotain valmennusapua junnupuolelta.
− Eihän se hyvää mainosta mielestäni ollut Jyväskylälle, että heti mestaruuden jälkeen joukkue katoaa kartalta, Lindstedt tuumii.
Uuden joukkueen etsimisessä oli tiettyjä maantieteellisiä reunaehtoja. Onneksi kokeneita neuvonantajia oli lähettyvillä.
− En halunnut siirtyä toiseen joukkueeseen SM-sarjassa, joten ei auttanut kuin pakata kimpsut. Kyselin vähän Hiirikosken Jenniltä ja Välilän Riikalta, ja sitten kävin pyörähtämässä täällä. Olosuhteet olivat kunnossa, ja joukkueella on halu menestyä.
Viime kaudella HV71 putosi puolivälierissä aina finaaleihin asti edenneelle Linköpingille. Alkukauden perusteella edellytykset menestyksekkäälle sesongille ovat olemassa.
− Pelasimme Linköpingiä vastaan tasaväkisesti, vaikka hävisimmekin 1−2. Neljän parhaan joukkoon ja mitaleista pelaamaan, siinähän se tavoite on, Lindstedt toteaa.
− Riikan mukaan joku tietäjä tosin ennusti meitä aivan kärkeenkin.
− Riikan mukaan joku tietäjä tosin ennusti meitä aivan kärkeenkin.
Uudesta joukkueestaan ja sen kansainvälisestä ilmapiiristä Lindstedtillä on pelkästään hyvää sanottavaa.
− Meillä on pelaajia monesta maasta, esimerkiksi siskokset Saksasta. Kopissa valmennuskieli onkin englanti. Se on hyvä, sillä ruotsi ei ole ehkä vahvimpia osa-alueitani.
Vaikka pelaajat eivät ole Ruotsissakaan täysammattilaisia, länsinaapuri on askeleen ellei kahtakin edellä lähes asiassa kuin asiassa naisurheilun arvostamisessa. Yksi tärkeimmistä asioista on luonnollisesti raha.
− Täällä pelaamisesta saa sentään jonkun korvauksen, eikä tarvitse itse maksaa siitä. Tuntui, että Suomessa naiskiekkoilijat joutuvat taistelemaan jokaisesta eurosta, Lindstedt kiteyttää.
Organisaation sisällä myös tehdään töitä sen eteen, että urheilijat saavat keskittyä siihen olennaisimpaan - harjoitteluun ja pelaamiseen.
− Se on minulle uutta, että hallille tullaan ja sieltä lähdetään siviilit päällä. Täällä seura hoitaa pyykit, kopit ovat kunnossa eikä missään pikkujutuissakaan ole huomauttamista.
− Välillä oikein hämmästyttää, kun kaikki ovat niin avuliaita. Sitä tuntee olonsa juntiksi suomalaiseksi pyörimässä täällä muiden keskellä, puolustaja nauraa.
Kun Lindstedtin kanssa puhuu sikäläisista olosuhteista, ajatus ohjaa väkisinkin vertailemaan tilannetta Suomeen. Eroja tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin yhtäläisyyksiä. Eikä yksikään eroista ole negatiivinen.
− Onhan arvostus täällä ihan eri mittaluokassa. Sen huomaa parhaiten siitä, kuinka paljon meistä ja naiskiekosta ylipäänsä puhutaan ja kirjoitetaan. Lisäksi olemme kaikki samaa poppoota. Ovat kyseessä sitten miehet, naiset tai juniorit, kaikkien seura on HV71.
Niin, samaa poppoota. Naisten SM-sarjan arvostuksen parantamisesta puhutaan säännöllisesti, mutta mitään sen eteen ei tunnu tapahtuvan. Lindstedt tarjoaa heti yhden konkreettisen keinon, joka helpottaisi kokonaisuutta monella osa-alueella.
− Joukkueiden pitäisi ehdottomasti toimia osana Liiga-organisaatioita. Toki pieni rahallinen apukin kelpaisi, mutta en tietenkään tarkoita, että niiden pitäisi rahoittaa naisjoukkueiden pelaaminen. Mutta sitä kautta pääsisimme harjoittelemaan liigahalleihin kunnon olosuhteisiin, ja ehkä harjoitteluajatkin saataisiin nykyistä järkevämmiksi, Lindstedt paaluttaa.
"Linstedtin lista" tiedostaa kuitenkin realiteetit ja sen, että mikään ei tapahdu nopealla aikataululla. Niinpä kohta yksi on luonteeltaan varsin maltillinen ja toteutettavissa helposti.
− Kaikki pelit pitäisi pelata sellaisissa halleissa, joissa on katsomot. Silloin seurat voisivat myydä esimerkiksi kahvia ja pullaa. Siitäkin saa vähän rahaa.
Tätä kannattaisi Jääkiekkoliitossa pohtia pikaisesti. Ilman nopeita toimenpiteitä monet nuoret tulevaisuuden toivot jäävät tahkoamaan SM-sarjaa, jonka pelillinen taso nykymenolla näivettyy, kun kokeneet pelaajat lähtevät muualle. Kuten Lindstedt toteaa:
− Kaikessa on puolensa ja puolensa. Ilman JYPin kurjaa kohtaloa olisi tämä hieno kokemus jäänyt kokematta.
