Kaikesta näki ennen ottelua ja ottelun aikana kuinka Ari-Pekka Siekkisellä on paikka jokaisen jyväskyläläisen kiekkofanin sydämessä. Kokeneen kiekkomiehen astellessa jäälle pauhasi lähes täysi jäähalli korvia huumaavasti. Siekkisen kasvoilta oli alkuseremonioiden aikana luettavissa syvä liikutus, jonka hän itsekin ottelun jälkeen myönsi.
— Tilanne oli hyvin liikuttava. Itse en niin pidä suurista juhlallisuuksista, mutta tämä oli juuri sellainen "Kengän" näköinen tapahtuma. Ehkä tämän kaiken tajuaa vasta kokonaan myöhemmin.
Valotaululla näytettiin valokuvia Siekkisen uralta ja ihan lapsuudesta asti. Siskojen ottamia kuvia oli Siekkisen mukaan vaikea katsella ilman kyyneleitä.
— Herkistyin, kun näin valotaululla siskojen ottamia kuvia 70-80-luvulta jossa puin varusteita päälle. Nuoruudesta parhaat muistot ovat tekojääajalta, kun pelailtiin vaikka oli kovat pakkaset.
Irtosi "Kengältä" juhlapuheessa hieman huumoriakin ja ehkä pieni piikkikin toisen jyväskyläläisen maalivahdin suuntaan.
— Voitte huokaista helpotuksesta, kansanedustajaksi en aio pyrkiä, nauratti Siekkinen.
12 kautta JYP-paidassa
Ari-Pekka Siekkisen neljä ensimmäistä vuotta Jyväskylässä meni kakkosmaalivahdin roolissa. Kaudella 1989-1990 Siekkinen nousi ykkösmaalivahdiksi ja piti paikkansa aina vuoteen 1996, kun hän siirtyi Ruotsiin pelaamaan. Mitaleita Siekkiselle kertyi kolme kappaletta. Hopeaa vuosina 1989 ja 1990 ja pronssinen mitali pujotettiin "Kengän" kaulaan 1993. Rakkain muisto huippu-uralta löytyi helposti.
— Paras muisto huippu-uralta on se ensimmäinen SM-mitali. Siitä on jo kauan aikaa, mutta se on edelleen se särkevin muisto.
"Luotan siihen, että kohtalo ajaa minut johonkin ja sitten se paikka on vain otettava."
Siekkinen vietti kaudet 1996-2000 muualla. Matkan varrelle mahtui Espoon Bluesin lisäksi yksi Ruotsissa vietetty kausi.
— Minulla oli pitkä ura JYPissä ja sitten halusin nähdä vähän muutakin. Ruotsissa se oli juuri sellaista kuin oletinkin, että kateltiin vähän sitä hommaa. Osuin vielä siellä sellaiseen seuraan, jossa hommat eivät toimineet.
Siekkinen palasi kaudeksi 2000-2001 Jyväskylään. Tuolla kaudella, joka jäi maalivahdin viimeiseksi Liigassa, hän pelasi 14 ottelua. Kesken kauden maalivahti siirtyi Saksaan pelaamaan. Sieltä ei menestystä mukaan tarttunut, vaikka edellytyksiä Siekkisen mukaan oli.
— Saksaan menin kesken kauden ja meillä oli siellä hyvä joukkue. Päästiin pudotuspeleihin, mutta siellä sitten emme menestyneet.
Viimeinen kausi pelaajana meni Italiassa ja HC Bolzanossa. Sarjan taso ei Siekkisen mukaan päätä huimannut.
— Italian vuosi oli jo sellainen jäähdyttelyvuosi. Siellä taso oli sellainen, että niillä taidoilla mitä vuosien saatossa oli kertynyt, pärjäsin helposti.
Päävalmentajuus unelmana
Vuodesta 2004 Siekkinen on toiminut valmentaja. Muutoin koko kymmenen vuotta on kulunut JYPin organisaatiossa eri tehtävissä, mutta kaudella 2011-2012 hän teki visiitin Kuopioon ja KalPaan, jossa Siekkinen toimi maalivahtivalmentajana. Tavoitteita riittää tälläkin saralla vielä kosolti:
— Totta kai haluan jossain vaiheessa olla päävalmentaja. Millä tasolla sitten se tapahtuisi, niin riippuu omasta osaamisesta. Luotan siihen, että kohtalo ajaa minut johonkin ja sitten se paikka on vain otettava.
Itse illan ottelusta, jossa JYP voitti Ässät 3-1, oli Siekkisellä selkeä näkemys.
— Juhlahumu vaikutti pelaajiin ensimmäisessä erässä. Ässät paineisti erittäin hyvin pelaajiamme, ja emme saaneet omaa peliämme toimimaan. Toiseen ja kolmanteen erään paransimme ja sellainen ylipelaaminen loppui. Hieno voitto kaiken kaikkiaan, totesi Siekkinen tunteikkaan illan päätteeksi.