24. syyskuuta 1998, Helsingin jäähalli. Bluesiksi nimensä vaihtanut espoolaisen jääkiekon lippulaiva isännöi Ilvestä. Blues ottaa voiton maalein 4-3. Joonas Jääskeläinen laukoo voittomaalin ottelun viime hetkillä.
Kuulostaa tylsältä? Sitä se oikeastaan onkin. Kiinnostavampaa on se, että ottelu on Arto Laatikaisen debyytti SM-liigassa. Uskollisesti Kiekko-Espoota palvellut Juha Ikonen on joukkueen kapteeni. Kolmevuotias Juuso-poika on todennäköisesti jo nukkumassa ottelun päättyessä.
Nyt, 14 vuotta myöhemmin Arto Laatikainen on Bluesin kapteeni ja seurahistorian eniten otteluita pelannut pelaaja. Hän on palannut Espooseen, jossa 17-vuotiaasta Juuso Ikosesta on kasvanut nopeasti tärkeä osa joukkueen hyökkäystä.
31-vuotias Laatikainen pääsee pelaamaan esikuvansa pojan kanssa. Onko Bluesin kopissa väännetty asiasta vitsiä? Ei. Juusoa naurattaa.
– En mä edes tiennyt (että isä Juha ja Laatikainen ovat olleet pelitovereita).
Laatikainen sanoi Veikkaajassa, että Juha Ikosen paidan jäädyttäminen ei olisi seurajohdolta väärä ratkaisu.
– Noo, sitä en tiedä, Juuso hymyilee diplomaattisesti.
Juha Ikonen edusti Suomessa uskollisesti vain espoolaisjoukkuetta ennen siirtoaan Frölundaan, jossa ura päättyi 31-vuotiaana polvivammaan. Juusolle Ruotsista tarttui mukaan kieli, ja hän opiskeleekin Mattlidenin ruotsinkielisessä lukiossa Matinkylässä.
Kapteeni Laatikaisen kanssa nuorukainen ei ole päässyt vielä juuri olemaan jäällä. Molemmat ovat tällä hetkellä loukkaantuneina. Laatikainen on ollut sitä koko kesän.
– Vietettiin turnauksessa (Riiassa) yhteistä aikaa (Jani) Hakanpään ja Laatikaisen kanssa. Hyvä tyyppi ja kapteeni kaikin puolin. Hieno valinta, Ikonen sanoo.
Ikosen liigadebyytti oli viime talvena Helsingin Areenassa, kun alkoholimainoksista riisuttu 170-senttinen B-juniori hyppäsi espoolaisten ykkösketjuun. Hän saalisti heti tehopisteen syöttämällä Miro Aaltosen maalin. Kyseessä oli Aaltosen ensimmäinen liigamaali. Nyt kaikkien odotukset kaksikkoa kohtaan ovat suuria. He dominoivat alle 20-vuotiaiden maajoukkuepeleissä Lake Placidissa välissään Teuvo Teräväinen. Bluesissa sentterinä on Kristian Kuusela.
– Hyvähän siinä on pelata. Hyvin mielestäni pelataan yhteen ja vähän samantyyppistä peliä. Kelpaa kyllä mulle, ei huono paikka ollenkaan, Ikonen sanoo tiedostaen sen, että valmentaja päättää kenen kanssa hän pelaa.
Kaikilla suuret odotukset
Bluesin päävalmentaja Lauri Marjamäki odottaa Ikoselta paljon.
– Iso pelaaja meille - ja oli tosi iso jo viime vuonna. Ei rooli varmaan siitä muutu. Juuso varmaan itse itseltään odottaa kaikista eniten. Jotkut puhuvat aina "kakkosvuoden kirouksesta", mutta Juuso on niin tervepäinen kaveri ja menee koko ajan oikeaan suuntaan, että siinä ei ole ongelmaa.
Nuorukainen sai kesällä hieman lisää kokoa ja mitoiksi ilmoitetaan nyt 175 senttimetriä ja 77 kilogrammaa. Pieni koko aiheuttaa kysymysmerkkejä ja kasvattaa kynnystä tiellä NHL:ään. Tulevat nuorten maailmanmestaruuskilpailut ovatkin hyvin kiinnostavat hänen kannaltaan.
Kansainväliset pelit Lake Placidissa sujuivat erinomaisesti, mutta joulun jälkeisissä otteluissa vastassa ovat kaikki maailman absoluuttiset huiput. Ennen kaikkea ottelut pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan ovat hyvä mittari. Riittäkö vikkelä hyökkääjä fyysisessä pelissä?
Bluesin urheilutoimenjohtaja Janne Vuorinen on myös NHL:n Euroopan Central Scoutingin pääkykyjenetsijä. Hänellä on siis perspektiiviä vastata Ikosta koskeviin kysymyksiin muutenkin kuin urheilutoimenjohtajan tittelinsä puolesta.
– Juuso on erittäin nopea päästään ja pystyy tekemään selkäytimestä oikeita ratkaisuja jäällä. Hänellä on nopeat jalat ja pienikokoisena pelaajana tarvitsee vahvaa luisteluaan. Hän on myös rohkea kentällä - vaikka onkin pieni, niin ei tarkoita etteikö menisi ahtaisiin väleihin. Pelipää ihan huippuluokkaa SM-liigatasolla ja kansainvälisestikin junioripeleissä.
NHL-kiekon murros viime työsulun jälkeisten sääntömuutosten takia on parantanut Ikosen kaltaisten pelaajien mahdollisuuksia pärjätä Pohjois-Amerikassa. Pienikokoisetkin pelaajat ovat osoittaneet pärjäävänsä taalakaukaloissa. Toisaalta jääkiekko-nimisessä pelissä koolla on ja tulee aina olemaan väliä. Se vaikuttaa varaukseen.
Vertailukohtana voidaan käyttää huipputaitavaa Rocco Grimaldia, joka varattiin toissa kesänä kakkoskierroksen alussa. 168-senttinen jenkki olisi ollut aivan kärkipäässä, jos hänelle olisi suotu enemmän senttejä.
– Varauskierrosta on kuitenkin hirveän vaikea vielä määritellä. Näen kuitenkin, että hän pystyy taistelemaan ykköskierroksen paikasta. Se on toki monen asian summa ja riippuu paljon siitäkin, että kuka varaa ja milloin, Vuorinen sanoo.
Marjamäen luotto tervepäiseen hyökkääjään on kunnossa.
– Hän osaa elää oikealla tavalla. Ei ajattele pelkästään kiekkoa ja tekee kaiken aivan tiptop. Hän sanoi mielestäni itse hyvin, että "loppupeleissä haluan olla parhaiden joukossa, piste."