Suomen Rasmus Ristolainen nousee röyhkeästi Ruotsin maalille ja ujuttaa maailmanmestaruuteen oikeuttavan maalin Malmön illassa:
− Hanskat heitettiin kattoon, siinä samassa sain oman mailan suuhuni ja vekin huuleen, ei tuntunut missään. Sitten vaan Ristolaisen selkään kaikki. 13 000 ihmistä oli suu auki eikä sanonut mitään! Ei sitä tunnetta voi verrata mihinkään muuhun, muisteli Henrik Haapala voitto-osuman jälkeisiä hetkiä.
− Ei sitä tunnetta pysty kertomaan tai kuvailemaan kenellekään, niin uskomatonta se oli. Vuosien odotus oli edellisestä mestaruudestani, ensimmäinen puoli tuntia juhlittiin ja fiilisteltiin. Sen jälkeen kun valmennus tuli kysymään, että miltä tuntuu, tuntui tyhjältä. Kuin normaali liigapelin voitto. Ei sitä vielä täysin tajunnut, kertaili Janne Jansson Lempäälän jäähallilla, jossa Jatkoaika jututti kultamitalimiehiä.
"Joukkue kasvoi ja alkoi uskoa"
Nuorten leijonien turnaus oli legendaksi muodostunut kasvu- ja menestystarina. Liian usein ei suomalainen joukkueurheilu menesty tällaisilla tasoilla, etenkin jääkiekossa pärjääminen sekoittaa kiekkohullun kansan.
− Esimerkiksi Kanadassa Nuorten MM-kisat ovat kovin turnaus olympialaisten jälkeen, se kertoo kuinka kovan luokan saavutus tämä oli. Periaatteessa kaikki parhaat oli paikalla, poislukien NHL:ssä pelanneet, kuten Aleksander Barkov, Jansson muistuttaa.
Haapala kasvoi joukkueen mukana ja nousi kisojen aikana nelosketjusta ykkösen kautta kakkosketjuun Aleksi Mustosen ja Joni Nikon rinnalle.
− Ei ketjunvaihdoilla ollut niin suurta merkitystä minulle, alivoima-aikaa tuli melko paljon, joten peliaika pysyi melko samana. Karrin kanssa oltiin sovittu alivoimaroolista ja muutenkin puolustavammasta osasta. Hyviä ylivoimamiehiähän meillä oli, ei sen puoleen, Haapala arvioi omaa rooliaan.
Ja yhden maalinkin mies tekaisi, Venäjää vastaan heitto siniviivalta livahti sisään kaikkien yllätykseksi.
− Maali oli sitäkin komeampi. Ajattelin kiekon maalille heittäessäni ottaa vain vaihdon, mutta menikin sisään, hymyili Haapala.
Ennen kisoja Suomi ei ollut median silmissä se suurin ennakkosuosikki. Haastajan asema on vuosien saatossa koettu kertaan jos toiseenkin hyväksi paikaksi yllätyksiä tehdessä. Suosikkien voittaminen maistuu aina astetta makeammalta.
− Ainahan sitä toivoo ja haluaa Suomen menestystä, kaiken täytyy vain loksahtaa kohdalleen. Joukkue kasvoi ja alkoi uskoa turnauksen edetessä, pienestä kiinnihän se aina on, Jansson kertoi ajatuksistaan ennen turnausta.
− Miten se pallo sitten lähtee pyörimään: kaikki asiat vaikuttavat, ei ole poppakonsteja. Koskaan ei voi etukäteen tietää, koska palat loksahtaa paikalleen, Haapala kuvaili.
− Kulta ei sikäli ollut niin iso yllätys kun on ajateltu, sillä sitähän sieltä lähdettiin hakemaan. Medialta ei ollut sen isompia paineita ennen kisoja, Tappara-hyökkääjä jatkoi.
Yleisöystävällistä taitokiekkoa
Useat ovat sitä mieltä, että nuorten MM-lätkä on jääkiekkoa parhaimmillaan. Nuorille tulee inhimillisiä virheitä, mutta uskallus on tapissaan. Haapalallla on selvä näkemys, miten peli eroaa kotoisesta Liigasta:
− Huippumaita vastaan vauhtia oli paljon, etenkin kanadalaiset ovat tottuneet luistelemaan päästä päähän. Niissä muutamassa viikossa ei pelisysteemiä pysty kunnolla sisäistämään, kuten Liigassa, siinä eroja. Peli on yleisöystävällistä, yksilötaitoa on paljon ja yksi vastaa yksi-haastamisia myös. Onhan se pelaajille huikea näytönpaikka.
Suomi aloitti kisat voitolla Norjasta ja sai koneensa hyrräämään pikkuhiljaa paremmin ja paremmin päävalmentaja Karri Kiven haluamassa sävelessä.
− Oli hyvä, että Norja oli alussa. Monilla oli jännitystä, minullakin ensimmäiset kisat. Toinen peli oli jo melkein sitten rutiinia, Haapala puheli tyytyväisenä.
Alkulohkon jälkeen nuoret leijonat kohtasivat Tšekin puolivälierässä. Kuoleman ottelu toi oman lisämausteensa mukaan kamppailuun. Vaikka Suomi oli pahimmillaan jo 3-1 tappiolla, nousi se lopulta voittoon viimeisen erän kirin turvin.
− Se oli ensimmäinen panospeli, peli mistä voidaan oikeasti tippua ja joutua kotiin. Toihan se oman jännityksensä mukaan. Kun päästiin peliin sisälle, ei ollut kysymyksiä kumpi oli parempi. Korvien välissä se oli iso juttu, takaa tuleminen nimittäin, Haapala selvitti puolivälierää.
− Teuvo Teräväistä on hehkutettu, ja syystäkin, mutta siinä pelissä muut äijät nosti porukan mukaan peliin. Se kertoo joukkueesta ja sen luonteesta, Jansson komppasi Haapalaa.
Kun Suomi oli yltänyt välieriin, poistui isoin menestyspaine hartioilta. Haapalan mukaan Kanadaa ja Ruotsia vastaan pystyi lähtemään paineettomasta tilasta ja joukkueella oli vain voitettavaa. Kisojen kovimmiksi peleiksi Haapala nimesi kaksi Ruotsin kohtaamista sekä Kanada- ja Venäjä-pelit .
Välierässä Haapalaa rikottiin lopussa rangaistuslaukauksen arvoisesti, mutta hän ei pystynyt laukomaan sitä käteen tullun tärskyn vuoksi ja joutui jättämään kentän.
− Tuli aika pahasti näpeille. Sääntö sanoo, että jos ei pysty laukomaan, on peli jätettävä kesken, Haapala kertoi tilanteesta, josta kapteeni Teräväinen teki lopulta ratkaisevan osuman.
Laukokaa, laukokaa
− Jos olisin kirjoittanut tämän tarinan ennen kisoja, olisin kirjoittanut finaaliin vastaan juurikin Ruotsin. Olihan se unelmafinaali. Juuri Ruotsin halusin voittaa jatkoajalla. Niille on hävitty niin monesti, turnauksen kotijoukkue, rakas vihollinen, luetteli Haapala syitä, miksi juuri länsinaapurin kohtaaminen ja voittaminen tuntui niin hyvältä.
Jansson on ollut mukana eri ikäkausimaajoukkueiden mukana jo reilut kymmenen vuotta. Viime vuonna hän ei ollut Venäjällä kisoissa, mutta sitä edellisillä Pohjois-Amerikan reissuilla oli.
− En pidä itseäni meediona, mutta olin luottavainen ennen finaalia, vaikka yleensä en ole. Kolme erää jännitin, mutta jatkoajalla olin melko varma voitosta. Ruotsi rupesi jäpittämään, meille riittäisi kaksi–kolme paikkaa ja Juuse Saros torjuisi tarvittavat, kuvaili huoltaja tuntemuksiaan jatkoajan alkaessa.
Kolmannen erän jäähysumaa on puitu Suomessa huolella, jopa aivan johtajia myöten. Haapalalla oli oma, neutraali näkemyksensä tapahtuneista:
− Meillä oli hyvä alivoima ja luotto toisiimme. Kun käsi nousi, oli vähän että "mitä ihmettä", mutta sen verran paljon asioita pyöri, ettei keskittymistä voinut hukata niihin.
Ruotsin maalilla torjui Oscar Dansk, joka ei täysin vakuuttanut finaalissa. Valmennusjohto olikin antanut selvät ohjeet ensimmäisen erän jälkeen:
− Ampukaa Danskille, ja niin me tehtiin. Ei ollut hänellä paras päivä, pomputti melkoisesti, Haapala muisteli.
− Ennen jatkoaikaa jännitti todella paljon. Usko oli, että paikoista tehdään ja rauhallisuuden tunnetta kuvasti yksi tilanne: Sarokselle tuli viivasta veto ja hän vain tiputti kiekon hanskastaan ja antoi heti pakille ja peli jatkui. Häneen oli 100% luotto, Haapala kehui joukkueen ykkösvahtia.
Loppu onkin sitten historiaa ja herrojen fiilikset voiton varmistumisen jälkeen käytiin läpi jo alussa.
− Tämä on urheilun suola, toteaa Jansson. Olemme joukkueen pelaajien kanssa kuin veljiä tästä lähin, hän jatkaa ja paiskaa Haapalan kanssa kättä.
