Venla Varis, 18, ripusti maalivahdin vermeet naulaan keväällä 2024. Hän edusti peliuransa kolme viimeistä vuotta naisten pääsarjajoukkue Kuortanetta. Tuona aikana hän vietti paikkakunnalla tiivistä arkea myös lätkän ulkopuolella.
− Ihan hyvää kuuluu, ei kummempia. Koulu sujuu ja lopettaminen on antanut aikaa muille jutuille.
Vaikka omat pelihommat jäivätkin verrattaen pikaisesti taakse, on palo lajiin pysynyt. Muotoaan muuttanut innostus vei Variksen Kärppien akatemiajoukkueeseen maalivahteja luotsaamaan.
− Päädyin Ouluun vähän suhteiden kautta. Kummini tytär on veskarina siinä joukkueessa. Tuli vain sellainen ajatus, että olisi siistiä valmentaa! Kummi vähän kyseli, että olisiko tällainen mahdollista. Laitoin päävalmentajalle viestiä ja lopulta homma alkoi olla kasassa – on ollut kyllä hauskaa.
Kipinä valmentamiseen syttyi
Variksen titteli kärppäryhmässä on valmentaja ja virallinen maalivahtivalmentaja on Mikko Marin. Pelipaikkatuntemuksensa ansiosta Variksen painotus on kuitenkin tolppien välissä.
Kärppien akatemia pelaa naisten Suomi-sarjaa ja on joulun tienoilla sarjassa sarjataulukossa II-lohkon kärjessä.
Parhaalla kaudellaan Kuortaneella Varis pelasi kymmenen ottelua torjuntaprosentilla 90,1. Päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,63 maalia per ottelu. Siirtyminen penkin taakse ei ollut sen suuremmin nuoren naisen mielessä tolppien välissä vietettynä aikana.
− En pelaajaurallani vielä ajatellut valmentaja-asioita, mutta vielä pelatessani Kärppien pojissa kävin muutamia kertoja opettamassa aloitteleville maalivahdeille asentoja ja sellaista. Tykkään olla lasten kanssa ja nähdä, kun he oppivat. Kai se on koko ajan takaraivossa ollut, että olisi kiva olla valmentaja, Varis taustoittaa.
Kärppien akatemiaa luotsaa entinen pääsarjapelaaja Kristiina Meriläinen. Hänen ryhmässään Varis on päässyt pistämään kätensä niin sanotusti santaan toden teolla.
− Olen päässyt tekemään tosi paljon erilaisia veskarijuttuja, suunnittelemaan treenejä ja ennen kaikkea näkemään oman kädenjäljen. Kun sanon jostain asiasta ja joku parantaa, niin sehän on ihan parasta! Siitä myös näkee, että minulta halutaan oppia.
Nöyrän positiivisesti eteenpäin
Variksen lähestymiskulma valmentamiseen on hänelle luonteenomainen ystävällisyys.
− Lähtökohtani on ollut se, että en ainakaan missään nimessä aiheuta kenellekään pahaa mieltä. En valmenna haukkumalla, vaan nimenomaan positiivisuuden kautta yritän hakea kehitettäviä asioita.
Varis kokee, että Kärppien akatemian maalivahdit ovat ottaneet häneltä mielellään oppia vastaan. Jonkinlaista auktoriteettiakin 18-vuotiaalla tulokasvalmentajalla taitaa olla, vaikka kilometrejä ei vielä kovin montaa ole takana.
− Itselläni on tietysti paljon kehitettävää, mutta en ajatellutkaan olevani valmentajana kuin seppä syntyessäni. En ajatellutkaan, että osaisin kaiken heti kättelyssä. Olen kehittynyt kuitenkin paljon tässä puolenkin kauden aikana.
En ajatellutkaan olevani valmentajana kuin seppä syntyessäni
Meriläinen ja kumppanit olivat entuudestaan tuttuja Varikselle, joten alkuun pääsy oli kohtalaisen mutkatonta.
− Ei täytynyt ihan tyhjän päälle hypätä, joten tässä on ollut hyvä olla. Minulla oli jotain verkostoa ympärillä, kun tänne tulin. Siinä on ollut helppo sitten toteuttaa itseään.
Varis mehustelee, että olisi mahtavaa joskus tulevaisuudessa valmentaa Naisleijonien maalivahteja. Jos lähivuosia lähestyy realistisesti, löytyisi valmennuspesti kenties jostain junnutyttöjoukkueesta.
− Naisten jääkiekon kehittäminenhän olisi hienoa. Olisi upeaa päästä vaikka ihan aloitteleville opettamaan perusasioita ja siitä sitten edetä.
Auroraliigassa joukkueilla on kovankin luokan maalivahtivalmentajia. Muun muassa HPK:lla veskareita koulii entinen huippuveskari Maija Hassinen-Sullanmaa ja TPS:ssä on miesten Mestiksessäkin operoinut Juuso Tuppurainen.
− Maalivahtivalmennus voi mielestäni hyvin. Olen siinä käsityksessä, että joukkueilla menee hyvin ja porukka on osaavaa – näkee, että maalivahtivalmentajilla on tahto auttaa.
Maalivahtivalmennus voi mielestäni hyvin
Puhuttaessa Variksen mahdollisesta seuraavien vuosien valmennuskuviosta, esiin nousee eräänlainen "työharjoittelumalli", jossa hän menisi johonkin naisten jääkiekon huippuympäristöön oppimaan joukkueen varsinaiselta maalivahtiluotsilta tekemisen meininkiä. Myös kokemukset muiden maiden sarjoissa kiinnostavat tietyin reunaehdoin.
− Voisi tuollainen olla hyvä ajatus! Olisi kiva, että saisi oppia ja uusia näkökulmia asioita. Menisin ulkomaille koulu ja työ edellä. Minulle kouluttautuminen on tärkeää ja haluan hyvään kouluun, hyvään yliopistoon. En lähtisi oikeastaan mihinkään, ellei siihen liittyisi hyvää koulu- tai työpaikkaa, kertoo Varis ja samalla muistuttaa naisten jääkiekon realiteeteista − monikaan ei vielä pysty tienaamaan lajin parissa, vaikka tilanne on viime vuosina huomattavasti kohentunutkin.
Kun Varikselta kysyy sellaisia maalivahteja, joita hän erityisesti haluaisi valmentaa, löytyy vastaus varsin läheltä, hänen entisestä joukkueestaan Kuortaneesta.
− No helppohan olisi sanoa Kuortaneelta "Kuhis" (Kerttu Kuja-Halkola) ja Lilia Huovinen, koska he ovat parhaita kavereitani. Kärppien Emilia Piekkari on myös nuori ja kovin taidokas veskari. Häntä olisi hienoa päästä valmentamaan.
Myös syyskauden työskentely-ympäristöstään Varis nostaa esiin yhden nimen − ja löytyy Kuortaneestakin vielä kolmas veräjänvartija, jolla on potentiaalia.
− Totta kai meidän Julia Keski-Petäjä on tosi hyvä lupaus. Tietysti hänkin tarvitsee kehitystä, mutta hänellä on valmiudet murtautua esimerkiksi Auroraliigaan. Toinen on Kuortaneen kolmosveskari Minttu Kataja – olen nähnyt hänet pari kertaa jäällä ja vakuutuin, Varis kehaisee 15-vuotiaita lahjakkuuksia.