Blues-hyökkääjä Marco Rosa lähti Eurooppaan hakemaan kokemuksia elämältä. Viime kaudella aivotärähdyksen takia pitkään sivussa ollut sentteri saapui Espooseen St. Johnsista. Se valmisti Suomeen.
– Pimeys tuli samoihin aikoihin kuin täälläkin. Se oli shokki viime vuonna, mutta ei enää. Täytyy vain muistaa ottaa D-vitamiinit, Rosa hymähtää.
Rosa asuu tyttöystävänsä kanssa Tapiolan Areenan lähistöllä Mankkaalla.
Vapaa-aika ei kulu löhöillen.
– Tykkäämme mennä ulos lenkille. Se tuntuu olevan paljon yleisempää niin joukkueessa kuin ehkä ihmisillä muutenkin. Vaikka on kylmä, niin löytää paljon ihmisiä nauttimassa ulkoilmasta. Kesällä monet rullalaluistelivat. Nyt on oikein kaunistakin kun on lunta ja kiva mennä kävelylle. On kiva, kun kaupunki on lähellä. Siellä on kaikki mitä saa jos haluaa, mutta täällä on rauhallista. En tiedä haluaisinko asua keskustassa.
Lihapasteijat ja roti
Sitten hän mainitsee ruuan, josta riittääkin paljon puhuttavaa. Rosa tyttöystävineen tykkää kokkaamisesta. Suomalaiset lihapiirakat ja pannukakutkin ovat tulleet tutuiksi.
Kun Rosalta kysyy mitä hän mahdollisesti kaipaa eniten kotoa Kanadasta, saa vastausta odotella hetken.
– Hyvä kysymys. Minun pitää miettiä...
Puolen minuutin pähkäily tuottaa tulosta.
– Se ei ole kanadalaista tai edes amerikkalaista, mutta kasvoin Torontossa, joka on erittäin monikulttuurinen paikka. Siellä asuu paljon karibialaisia ja vuosittain järjestetään Caribana-festivaali. Minulla oli lapsenvahteina äitini kavereita Karibialta, luullakseni St. Thomasista. Jamaikalaiset lihapasteijat ja roti olivat tyypillistä karibialaisruokaa, ja niitä ei ole täällä!
- Tyttöystäväni itse asiassa teki niitä meille, mutta se oli melko aikaa vievää. En osaa selittää, mutta niitä on vaikeaa tehdä. Ne muistuttivat minua kodista ja siitä missä kasvoin. Nyt joku ehkä miettii, että mitä hemmettiä, Rosa nauraa hänen mahdollisesti aiheuttamilleen reaktioille.
Ketsuppisipsit Bostonissa
Sitten Rosalle muistaa vielä kanadalainen syötävä. Ketsuppisipsit.
– Kun menin USA:an collegeen Bostonin lähelle, he ihmettelivät että mitä ihmettä ne ovat. Mutta hei, olin teini ja minulla täytyi olla sipsini. Nyt olen siirtynyt parempiin ruokiin!
Ruoasta Rosa toden totta tykkää puhua. Vajaan tunnin haastattelun aikana hän puhuu innokkaasti ruuanlaitosta ja ulkona syömässä käymisestä. Töölöläisen aasialaisravintolan ruuat maistuivat niin, että hän nappasi tyttöystävänsä kanssa mukaan paikan omistajan kirjoittaman kirjan.
– Rakastan thairuokaa ja täällä on hyviä thairavintoloita, mikä oli iso yllätys. Luulin, että olisin saattanut joutua luopumaan siitä.
Kulttuurishokkeja Rosa ei ole kohdannut. Ainakaan isoja.
– Olimme vähän ihmeissään, kun näimme jonkun syövän haarukalla ja veitsellä McDonald'sissa. Hän nautti burgeriaan sivistyneesti. "Oh...", Rosa kuvailee reaktiotaan.
– Suomalaiset ravintolat ovat ehkä jopa vähän aliarvostettuja. Helsingissä on todella hyviä paikkoja.
Ja vaikka St. Johnista tuttu pimeys on vallannut Suomen, kesältä Rosalla on muisto Suomen auringosta.
– Kun elokuussa tulin tänne, niin olimme elokuussa rannalla, vaikka ihmiset sanoivat että se ei tule tapahtumaan! Siellä oli beachfutisturnaus ja tosi hyviä pelaajia. Ainakin he näyttivät siltä. Odotan innolla talvea ja pidän silmäni auki erilaisten tapahtumien varalta.
