Lukko on kiittänyt kapteeni Ilkka Mikkolan pitämän puheen saattelemana raumalaista kiekkoyhteisöä kaudesta ja tuesta, kun pelaajat valuvat pukukoppiin päin. Pettymys paistaa kaikkien kasvoilta, eikä Ville Nieminen tehnyt poikkeusta.
- Kyllä tässä pieni pettymys on, Nieminen nieleskeli.
- Ei tässä mitä harakirejä aleta tekemään. Se on epäammattimaista.
Lukon joukkue saa häneltä synninpäästön, vaikka unelma jäi, niin joukkueella kuin Niemisellä itsellään, saavuttamatta. Lukko pääsee sitä tavoittelemaan jälleen ensi kaudella, mutta Nieminen ei. Hänen palveluksensa suomalaiselle jääkiekolle on varusteet päällä toimien tehty.
- Tämä oli sellainen joukkue, joka lähti rohkeasti tavoittelemaan sitä kirkkainta. Välimatkatavoite jäi pienestä kiinni. Me tehtiin asioita eri tavalla ja rohkeasti.
Vaikka uralla "Nemo" pääsi nostamaan Stanley Cup -pokaalia ja juhli niin Suomessa kuin Suomen maajoukkueessa mitaleja, niin suurin uran ajalta saatu asia ei ole mikään materia.
- Mestaruuksia tulee, pettymyksiä tulee. Se että on saanut olla mukana. Ja se toveruus, mikä näissä joukkueissa on. Se on hienoin asia, mitä joukkueurheilussa on.
Pelaajana Nieminen ei ollut kaukalossa se mies, jonka kädet olivat pehmeintä ja kauneinta silkkiä ja samettia. Vaikka tehoja tuli ja kaikki jäi jäälle, mitä miehestä irtosi, olisi Nieminen silti halunnut vielä jotain.
- Olisin halunnut olla parempi pelaaja, Nieminen sanoi.
Niemisen uralle mahtuu yli tuhat virallista ottelua kahdella eri mantereella. Pelejä kertyi vyölle paljon, mutta se ei ole se asia, mitä Nieminen jää pelaajauraltaan kaipaamaan.
- Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä pelaaja kaipaa sitä toveruutta ja pukukoppielämää. Paljon on pelejä ja niitä on montaa eri lajia. Se toveruus, yhdessä kokeminen, tekeminen, pelaaminen ja se arki. Se on kaikkein hienointa.
Nieminen tullaan muistamaan Raumalla pelaajana, joka lähestyi tavallista raumalaista kiekkoyhteisöä ja sen jäseniä lähemmäs, kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Aamuisin hän oli läpi kauden tuttu näky Rauman torilla, jossa hän keskusteli ihmisten kanssa tavalla, joka oli ennenkuulumatonta. Kausi toi siis paljon muutakin, kuin palkkaa, jääkiekko-otteluita ja harjoituksia.
- Tästä jäi paljon hienoja asioita. Tämä oli se kokemus, jonka tarvitsin uralle ja osittain myös elämälle. Sain tavata paljon hienoja ihmisiä, minut ja perheeni otettiin avosylin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi Raumalle.
- Raumasta ja Lukosta jää minulle hieno muisto. Melkein kuin jopa toisena kotina. Paikka, johon tulen varmasti joskus palaamaan, Nieminen vastasi kehuen, mutta samalla hieman arvoituksellisesti.
Ville Niemisestä oli jokaisella suomalaisella mielipide. Toiset tykkäsivät ja toiset eivät. Mistä Ville Nieminen haluaa itsensä muistettavan?
- Että minä tykkäsin tästä hommasta ja tykkäsin olla näissä joukkueissa. Toivottavasti muistetaan sellaisena, että olin luotettava joukkueen jätkä. Se on suurin arvo, mitä pelaajalla voi olla.
Nieminen on ehditty jo yhdistää Mestiksessä pelaavan KeuPa HT:n valmentajaksi tulevalle kaudelle. Juuri uransa päättäneenä hän ei kuitenkaan suostunut spekuloimaan tulevalla saatika varmistamaan asioita.
- Peli päättyi 15 minuuttia sitten. Olen vielä toistaiseksi jääkiekkoilija. Sitten kun peliura loppuu, ehkä tähän iltaan, ehkä sitten voidaan katsoa niitä asioita. Nyt ei ole sen aika.
Lukko lähtee kauden päätösmatkalle ja tällä kertaa lentokoneen nokka lähtee Rooman sijasta Riikaan. Nieminen edusti urallaan myös paikallista Dinamoa ja kaupunki on tuttu, mutta matkaoppaaksi hän ei rupea.
- Ei aikuisille äijille tarvitse toimia matkaoppaana, Ville vastasi. Tuttuun tapaansa pilke silmäkulmassa.
