Life is a like mountain. Sometimes there's uphill... And sometimes there's downhill.
Viime kesän puhutuimman suomalaisen elokuvaproduktion Suomen Marsalkan päähenkilö Mannerheimin lausahdus trailerissa kuvaa Espoo Bluesin alkukautta paremmin kuin hyvin.
Blues aloitti kautensa fantastisesti. Se kipusi veturinaan tulosyksikön ykköshyökkääjät Teemu Ramstedt ja Teemu Rinkinen liigan kärkeen. Sitten tuli alamäki ja ennen kaikkea pitkä vierastappioputki.
– Kesällä kun katsoi joukkuetta, niin tykkäsin kyllä pirusti. Ajattelin, että "jumalauta kun on tunnollinen ja hyvä, pelaava jengi." Riian harjoitusturnauksessa tuli itseluottamus, vaikka oli äijiä poissa. Kun ajattelee taustoja, niin meidän ylivoimaprosentti oli 33 ja veskarin torjuntaprosentti 93,5. Teimme maaleja ihan hirveällä tahdilla, Bluesin päävalmentaja Lauri Marjamäki muistelee.
– Se yksi Tepsi-pelikin (30.9. Blues-TPS 5-2) olisi voinut päättyä meille 10-0. Ykköslinja oli uskomaton, tuntui että ihan kaikki menee. Sitten tuli karu arki, vastustajat alkoivat puolustamaan meitä vastaan paremmin, ylivoimat parantuivat ja seurat satsasivat entistä enemmän. Nyt meillä on viime peleissä ollut ylivoimaprosentti 16 ja maalivahdin torjuntaprosentti 86. Ei niillä statseilla voi voittaa, se on ihan karu fakta riippumatta siitä miten pelaa.
Blues on muuntautunut joukkueena. Työhaalareista tunnettu espoolaislauma tuli kauteen raikkaasti ja ennakkoluulottomasti. Iloinen hyökkäyspeli oli liigan ykköspuheenaiheita.
– Kova kiekollinen peli toi meille myös isoja kiekonmenetyksiä, mistä tuli helppoja maaleja. Olimme hyökkäyspelijoukkue. Sitten kun ykkösmiehet pelattiin pois, ei meillä oikein ollutkaan ammuksia. Pelaajien kanssa kun ollaan käyty läpi, niin ehkä siellä tuli myös pientä koillisharhaa. "Tässähän ollaan ja mennään vaan", Marjamäki luonnehtii.
Marjamäki jaksaa uskoa vastoinkäymisten voimaan
Bluesin vaikeat ajat käynnistyivät lokakuun alkupuolella.
Alamäkeen ei pystytty reagoimaan parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka siihen oli yritetty varautua. Bluesilla on erilainen joukkue kuin menneinä vuosina.
– Aina pitää valmistautua siihen, kun menee huonosti. Emme olleet kuitenkaan ihan valmiita siihen. Joukkueen luonne on muuttunut aiemmasta ja meillä on vähän erityylisiä pelaajia. Kärkipelaajat kun on oman pelinsä kanssa pikkuisen slumpissa ja pitäisi vielä kantaa joukkuetta, niin se on se isoin yhtälö.
Yksi Bluesin kompastuskivistä on ollut kunnollisen nelosketjun puute. Viime kaudella vastustajien kärkipelaajia pimentäneitä raatajia ei saatu pidettyä. Roope Talaja teki siinä sivussa paljon maalejakin. Tänä syksynä Bluesin nelonen teki 30 ottelussa kaksi maalia. Peliaika jäi usein vähäiseksi ja kärkiketjuja jouduttiin kuormittamaan enemmän.
Marjamäki jaksaa ajatella positiivisesti, vaikka Bluesilla on ollut tuskaisia aikoja. Yö on pimeimmillään ennen aamunkoittoa.
– Mutta edelleen näen, että se on parasta aikaa tälle joukkueelle ja valmennukselle, kun menee ihan päin persettä. Silloin sä näet ihmisistä ympärilläsi - pelaajista, seurajohdosta, ihmisistä, tukijoukoista - että kuka on kuka. Puolitoista kuukautta sitten kaikki oli maailman parhaita pelaajia ja koutsitkin näytti helvetin hyviltä. Silloin kun menee huonosti katsotaan mistä meidät on tehty. Sen olen huomannut, että pakottaminen, ahdistaminen ja vittuilu ei sovi tähän joukkueeseen.
Kyytiä saa monissa pseudoanalyyseissa käytetty termi kiekkokontrolli. Bluesin pelilliset ongelmat ovat samanlaisia kuin Suomi-kiekossa yleensäkin A-maajoukkueesta lähtien.
– Meillä on vähän samat ongelmat kuin koko suomalaisessa jääkiekossa. Tämä kiekkokontrollipaska. Tämä hömppä, mitä kaikki toimittajatkin nykyään kirjoittaa. Kaikki osaavat viivelähdön ja kaikki osaavat trapin, mutta sellainen ahkeran miehen pelaaminen: tilan voittaminen eteenpäin, paineistaminen, taklausten loppuun vieminen ja ahtaista väleistä maalille änkeäminen. Raaka duunari- ja luistelutyö.
Blues on yksi liigan nuorimmista ryhmistä. Tulosvastuusta lankeaa iso pala Miro Aaltosen ja Juuso Ikosen kaltaisten nuorten lupausten niskaan. Viime keväänä debytoineen Ikosen alkukausi on ollut ailahteleva. 17-vuotiailla pelaajilla on harvoin rutiinia Aleksander Barkov juniorin kaltaisia ihmemiehiä lukuunottamatta.
– Meillä on hyviä pelaajia ja hyvä joukkue. Mutta meillä ei ole rutiinitasoa. Ei ole perustasoa, mitä kokeneemmilla joukkueilla on. Peruspakettia, jolla harmaassa arjessa raavitaan pisteitä. Siitä kertoo paljon sekin, että ollaan sarjan kolmanneksi paras kotijoukkue, mutta vedetään kaksi kuukautta ilman vierasvoittoa. Jotain tapahtuu henkisellä puolella. Joukkueen luonnetta tarvitaan kovemmaksi yhdessä tekemisen, pelirohkeuden ja itseluottamuksen kautta. Siinä on varmaan isoimmat stepit otettavissa.
Joulukuun veskarisuunnitelmat uusiksi
Kauden kynnyksellä Bluesiin liittyi maalivahti Juuso Riksman. Vaikka Bluesin voitot tulivat iloisen hyökkäyspelin kautta, oli Riksmanin panos monesti suuri. Espoolaisten alamäki alkoi, kun hänen takanaan alkoi verkko heilumaan useammin.
Oman pään vuotaminen on monen asian summa. Maalivahtipelin pieni ailahtelu on vaikuttanut puolustukseen ja päinvastoin. Totaalisia ohipelejä Bluesilla ei montaa ole, mutta huonoimmat esitykset ovat lähteneet pelin perustasta, alakerrasta. Heikko avauspelaaminen ja oman pään virheet maksavat, vaikka maalissa olisi yli-ihminen.
Joulukuussa ykkösvahdin tekemisen oli tarkoitus painottua harjoitteluuun.
– Juuso ei ole kahteen vuoteen harjoitellut ja pelannut niin paljoa. Suunnitelmana oli, että joulukuu mennään (Antti) Orella. Kuinkas sitten kävikään, Marjamäki sanoo viitaten Oren loukkaantumiseen.
– Tätä tämä on, mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia ei voi tehdä. Koko aika pitää elää hetkessä.
Porissa ennen taukoa Blues pelasi "pokeria" Marjamäen sanoin. Lars Volden heitettiin maalille. Norjalainen torjui voiton.
Ilman NHL-apuja ohuella materiaalilla
Blues on ainoa joukkue, joka ei ole ottanut työsulkupelaajia NHL:stä. Se on näkynyt tuloksissa. Jos NHL-kausi peruuntuu, se näkyy väistämättä myös keväällä. Joukkueella on liigan ohkaisin pelaajamateriaali, ja vain 23 kenttäpelaajaa on pukenut sinisten peliasun ylleen kuluvalla kaudella.
Ensi keskiviikon Jokerit-pelin jälkeen Bluesilla on käytössään yhdeksän hyökkääjää. Mika Hannulan sopimus päättyy, Aaltonen ja Ikonen ovat nuorten maajoukkueen matkassa. Loukkaantumisiin ei ole yhtään varaa.
Eikä kilpailu pelipaikoista niin kovaa. Se luo haastetta valmennukselle. On saatava kaikki irti pelaajista, vaikka pelipaikan menettämisen uhka ei ole niin voimakas.
– Ei ole mahdollisuutta laittaa kolmea katsomoon ja ottaa kolmea sisään. Jaksan uskoa toisentapaiseen johtamiseen, että se ei ole ainoa keino, koska sitä rosteria ei ole. Aina voidaan ottaa virtasta, töppöstä ja löppöstä A-junioreista, mutta ei se ole se juttu. Siinä vaiheessa valmennus on epäonnistunut ja mä olen epäonnistunut valmentajana, jos joudun laittamaan äijiä katsomoon.
Kevätkaudella Blues yrittää kammeta takaisin kuuden joukkoon. Se oli joukkueen tavoite ennen kauden alkua.
Espoolaisten jonkinlaiseksi tavaramerkiksi on muodostunut kevään ihmeet, mutta mestaruuskannuja villi kortti -kierrokselta ei ole saavutettu. Ja on erittäin epätodennäköistä, että saavutetaan ensi keväänäkään.
Bluesilla on kova kiire, jos ja kun se haluaa suoraan pudotuspeleihin.
– Se on varma, että toi joukkue haluaa ja tämä valmennus haluaa. Ei voi olla yhtään tyytyväinen, tavoite on olla 1.-6. ja taas ollaan saatana sillä sijoituksella, millä ollaan. Päätöksiä ja tavoitteita kun tehdään yhdessä, niin niiden perässä ollaan loppuun asti. Kokemuksella olemme nähneet, että takamatkalta on mahku tulla, mutta on se niin raskas latu, Marjamäki huokaa.
Blues palaa kaukaloon tiistaina. Vastaan perättäisten päivien koitoksissa asettuvat JYP ja Jokerit. Pisteitä täytyy tulla heti, tai takamatka kasvaa pian liian vaikeaksi kuroa talven aikana.
