Marras- ja joulukuussa Tapparalle ei löytynyt sympatiaa monestakaan paikkaa. Tappara kynsi syvällä. Joukkueen peli ei tuntunut toimivan Juha Metsolan ulkopuolella lainkaan.
13. joulukuuta tullut HIFK-voitto, joulutauko ja uusi vuosi käänsivät suunnan.
Helppoa nousu ei kuitenkaan ollut. Sen tietää myös Tappara-puolustuksen kokeneimpiin kuuluva Teemu Aalto.
− Tämän vuoden puolella olemme saaneet jujusta kiinni. Pitää olla ylpeä, että saimme homman kasaan.
− Olimme vedenjakajalla jo. Heikompiluontoinen joukkue olisi luovuttanut, olimme kyllä vaikeuksissa, Aalto myönsi.
Jälkikäteen voidaan sanoa, että kausi noudatti Tapparalle tuttua kaavaa – kovin jyrkästi vain. Ensin syksyllä vaikeuksia ja lopulta vahva kevät.
− Voin vannoa, ettemme ole tätä tietoisesti tehneet. Kohtuu raskasta aikaa kumminkin. Vaikeudet opettaa ja niin varmasti kävi meillekin, kun tarpeeksi saa turpaansa.
Tappara pelasi vuoden 2015 puolella etenkin kiekollisesti huomattavasti paremmin. Joukkue lähes tuplasi ylivoimaprosenttinsa ja takoi maaleja hyvään tahtiin. Avauspelaamisen ja ylivoimapelin paranemisessa Aallolla oli iso rooli.
− Rämpiminen riitti meille, mittamme oli täysi. Päätimme porukalla parantaa. Emme puolustaneet huonosti missään vaiheessa, mutta paransimme hyökkäämistä.
− Pelasimme rohkeammin ja saimme erikoistilanteet mukaan kelkkaan. Annoimme sillä sektorilla liikaa tasoitusta syksyllä. Hiekoitus- eli alivoimaosasto kyllä toimi, mutta ylivoima ei.
Aalto ratkaisi torstaina runkosarjan päätöskierroksen ottelun KalPaa vastaan jatkoajalla kuuluisalla lämärillään. Tämä nosti Aallon 35 pisteeseen, jolla konkaripakki jakaa puolustajien pistepörssin kärkisijan Esa Lindellin ja Brian Salcidon kanssa.
− Ai, en tiennytkään. Olen ainakin ollut yhtenä niistä, jotka on saaneet onnistumisia.
− Kuten Palolaltakin kysytään, hän sanoo, että hän on maalintekijä, häneltä odotetaan maaleja. Kun tuossa ylivoimalla saa vastuuta, odotetaan myös tehoja.
Aalto on ollut läpi uransa menestyksekkäissä joukkueissa. Taskussa on kaksi hopeaa ja viisi pronssia, mutta kirkkain mitali puuttuu.
Katkerin tappio tuli yli vuosikymmen sitten HPK:ssa.
− Menen niinkin kauaksi kuin Tapparan viimeisimpään mestaruuteen. Olin Kerhossa silloin. Silloin mentiin kolmella voitolla finaaleihin. Johdimme 2-1, hävisimme Hakametsässä neljännen ja viidennen Rinkelinmäellä.
− Muina vuosina emme olleet kauhean lähelläkään, vaikka pudotuspeleissä olimmekin usein. Silloin meillä oli sauma mennä pitkälle. Tappara kävelikin meidän kukistamisen jälkeen mestaruuteen.
