- No, viime kausi meni joukkueelta hienosti ja suhteellisen tyytyväinen olen omaankin peliini. Lokakuussa tullut rannevamma verotti 13 pelin verran, mutta loppukauden sain onneksi pelata terveenä. Tavoite tulevalle kaudelle on sama kuin viime vuonna eli paikka kahdeksan sakissa. Viime vuonna se onnistui, joskaan yhtään helpompaa se ei tule tänä vuonna olemaan, mies pohtii.
Pelicansin viime vuoden play off-paikka löi totisesti jauhot suuhun niin asiantuntijoille kuin monelle muullekin. Joukkueen sisällä play off-paikkaan kuitenkin uskottiin läpi kauden.
- Henki joukkueessa oli loistava. Jengi puhalsi mahtavasti yhteen hiileen, toivottavasti samaa spirittiä löytyy tulevallakin kaudella. Ehkä meitä ei vielä viime vuonna oikein noteerattu.
- Ykköskentän komeiden esitysten (keräsi yhteensä 200 pistettä runkosarjassa) ja Pasi Kuivalaisen huipputorjuntojen myötä syttyi myös muu joukkue. Osassa vieraspelejä yleisö jaksoi vieläkin muistuttaa surkeasta avauskaudesta, mutta siitä saimme vain lisää virtaa, Laitinen heittää.
Veli-Pekka Laitisen tie puolustajaksi ei ole sujunut aivan tavanomaista reittiä. Hämeenlinnassa kiekko-oppinsa saanut Laitinen pelasi B-juniori-ikään asti sentterinä, ennen kuin oikea pelipaikka rupesi hahmottumaan alakerrasta.
- Silloinen B-junioreiden valmentaja Pasi Järvinen ehdotti, että mitä jos kokeilisit pakkina. Meillä oli paljon hyviä keskushyökkääjiä, joten ajattelin, että mikä ettei. Alku oli aivan karmeeta, miehiä ajeli ohi sieltä täältä, eikä homma ottanut sujuakseen.
Sittemmin se on sujunut. Luottoa kakkoskentän pakkina riittää niin yli-kuin alivoimassakin, mutta entä maajoukkue?
- Olishan se mukava joskus tietysti kokeilla, mutta en ole asiaa juurikaan miettinyt. Keskityn nyt vain omaan peliini Pelicansissa ja pyrin nostamaan tasoani pienin askelin. Viime kausi oli joukkueelta hyvä, mutta omaan peliin jäi vielä hampaankoloon. Itse näkisin, että ainakin fysiikkaa, laukaista ja luistelua on kehitettävä.
Vahvuuksia kysyttäessä vaatimaton Laitinen vetäytyy hiljaiseksi, mutta turhaan.
- No... perusasiat on kunnossa. Sillai, ettei oikeastaan ole mitään heikkoa lenkkiä. Tasaisuus, laita siihen tasaisuus, mies neuvoo reportteria. Ehkä multa puuttuu sellainen huippuominaisuus, jotta erottuisi, hän opastaa.
Pelicansin valmentajana toimivan Kari Elorannan valmennustyyli on Laitisen mieleen. Eloranta antaa "pelata itsensä näköistä kiekkoa", mikä tietää sopivissä määrin vapauksia kaukalossa.
- "Piri" on vankkumaton oman asiansa ajaja, joka antaa pelaajien toteuttaa itseään. Miehen kärsivällinen ja pitkäjänteinen valmennustyyli sopii minulle. Luottamus pelaajien ja valmentajan välillä toimii hyvin molempiin suuntiin, sanoo Laitinen ennen ryntäämistä aamujäille.
Mikä oli hyvän plusmiinus-saldon takana viime kaudella muihin -osittain tehokkaampiin pakkeihin verrattuna?
- Satuin olemaan oikeaan aikaan jäällä ja onneakin oli(hymyilyttää). Pyrin aina pelaamaan nöyrästi puolustuksen kautta, kun ei virtuoosimaisia käsiäkään ole. Ehkä se vaikutti loppulukemaan.
Sinulla oli selän kanssa ongelmia harjoituskauden alussa, missä kunnossa selkä on nyt?
- Selkä ei haittaa pelaamista tällä hetkellä, mutta ei se kuitenkaan aivan kunnossa ole. Huolellisen venyttelyn ja lihashuollon avulla pystyn kuitenkin pelaamaan.
Mitä jäi käteen Vaasassa vietetyn 97-98 kauden jälkeen?
- Sportissa pelaamani kauden aikana kasvoin nimenomaan ihmisenä ja itsenäistyin. Se kausi oli kohdaltani hyvää kasvun aikaa, vaikka pelillisesti ei mennytkään nappiin. Vaasassa ollessani sain kuitenkin uskoa omiin kykyihini ja asetin tuolloin tavoitteekseni pelata vielä joku kaunis päivä liigassa.
Kiitoksia haastattelusta!
