Olo oli kuin hiekkalaatikolla. Kolme edellistä hiekkakakkua sujuivat täydellisesti, kakku oli tiivis ja jykevä veistos. Neljästä viimeisestä kakusta näyttäisi tulevan kuivia, huteria kyhäelmiä.
Tämän hiekkakakkuskenaarion käännekohta symboloi Juha Jatkolan loukkaantumista kolmannessa osaottelussa. Yllättäjäjoukkueen ykkösmaalivahti on pelannut koko kauden korkealla tasolla ja vienyt KalPan aina puolivälieriin saakka. Nyt tuo hiekkakakkujen rykelmä uhkaa kuitenkin hajota.
Paikkaajaksi sovitellaan 36-vuotiasta Robin Rahmia, joka hyppää erittäin tiukkaan paikkaan. Pahimmassa tapauksessa hänen roolinsa KalPa-kannattajien sylkykuppina saa jatkoa. Olisiko tässä kuitenkin aineksia koko kevään suurimmaksi tarinaksi?
Vastaavaa tarinaa ei tarvitse hakea Lahtea kauempaa. Vuonna 2012 pussinokat lentelivät aina finaaleihin asti, jolloin vasta 16-vuotias Janne Juvonen hyppäsi tolppien väliin Niko Hovisen loukkaannuttua.
Täysin uusi vastakkainasettelu
Puolivälieräsarja KalPan ja Pelicansin välillä ei asetelman herkullisuudesta huolimatta juuri kerännyt otsikoita muualla kuin pelipaikkakunnilla. Tampereen joukkueiden sarjat sekä Lukon ja HIFK:n vääntö keräsivät ymmärrettävästi kaiken huomion. Kuopiossa ja Lahdessa on kuitenkin todistettu yhtä kiivaimmista puolivälieräsarjoista miesmuistiin.
Jo alkuun oli nähtävissä kaksi erittäin samalla kaavalla pelaavaa, varsin luistelunopeaa sekä fyysistä joukkuetta vastakkain. Jatkolan ja Pelicans-maalivahdin Patrik Bartošákin välinen kamppailu ikään kuin kruunasi tämän kiihkeän sarjan. Tuo vastakkainasettelu on nyt muuttumassa rajusti, kun kokenut, mutta KalPassa heikosti pelannut Rahm asetellaan tolppien väliin.
Uhkakuvat kankeasti liikkuvasta ruotsalaisesta ovat toki pinttyneet muistiin runkosarjan lopusta, kun Pelicans möyhensi KalPan 6−2 kotihallissaan. Tuoreita onnistumisiakin kuitenkin on. Esimerkiksi Tapparaa vastaan runkosarjan lopulla Rahm piti maalinsa koskemattomana, ja vain varusterikko vei ruotsalaiselta nollapelimerkinnän. Nuori Milo Marttinen joutui tämän vuoksi torjumaan KalPa-maalilla minuutin ja 19 sekuntia.
Kokenut kassari toden totta sijoittuu maalillaan hyvin, mutta poikittaisliikkeissään hän on auttamattomasti myöhässä. Välillä hän jopa jähmettyy paikalleen lähinnä toivoen hartaasti laukauksen suuntautuvan häntä kohti.
KalPan jatkopaikka vaatii myös johtavien pelaajien tasonnostoa
KalPan ase Pelicansia vastaan on piillyt loistavassa karvauspelissä, mutta myös tiiviissä keskustan puolustamisessa. Rahmin onnistuminen ei tältä kantilta katsoen ole lainkaan mahdotonta.
Osansa on ollut myös Pelicansin heikolla ylivoimalla, joka löysi raiteilleen vasta sarjan neljännessä osaottelussa keskiviikkona. Tuolloin lahtelaiset iskivät molemmat pelin maaleistaan erikoistilanteesta. Runkosarjaan nähden reilusti tiivistyneestä KalPan alivoimatyöskentelystä on toki osin kiittäminen myös Jatkolaa.
KalPa ei ole tuomittu putoamaan jatkosta Jatkolan loukkaantumisen takia. Reagoitava kuitenkin on: kuopiolaisten täytyy muuttaa lähestymistapaansa maalivahdin näkökulmasta. Puolustuksen täytyy olla hereillä Rahmin kanssa etenkin kakkoskiekoissa; kolmannen osaottelun voittomaali syntyi juuri tällaisesta, eikä syy ollut yksin Rahmin.
Hyökkäyspäässä joukkueen täytyy myös onnistua selvästi paremmin. Viidellä viittä vastaan laukaisuprosentti oli kolmen pelin jälkeen nippa nappa kuuden paikkeilla, mutta nousi toisen voiton myötä 8,8:aan.
Etenkin Aapeli Räsäsen, Max Görtzin ja Juuso Mäenpään kohdalla sopii odottaa enemmän. Kolmikko viimeisteli runkosarjassa 43 maalia, nyt lukema on yksi. Tämäkin Görtzin maali syntyi tyhjään maaliin viime lauantain toisessa osaottelussa.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Jatkolan loukkaantuminen kääntää ennalta huipputasaisen sarjan asetelman päälaelleen. Jos KalPa kykenee suoriutumaan kasvaneesta haasteestaan, ainekset loisteliaaseen savolaiseen tuhkimotarinaan ovat kasassa. Se kuitenkin vaatii koko joukkueelta vielä suuren suurta rypistystä – Jatkolan vuoksi.
