Reilu vuosi sitten Ässien seinillä riitti runsaasti pirunmaalaajia. Seuran uuden puheenjohtajan lanseeraama pitkän tähtäimen suunnitelma ohitettiin lähinnä olankohautuksin tai säälivin hymähdyksin. Sääli sen kuin lisääntyi, kun pahasti velkaantunut seura palkkasi valmentajakseen tuntemattoman noviisin ja joukkueen rakentaminenkin tökki pitkään. Eikä lopulta julkaistu materiaali saanut sekään ihmisiä vakuuttumaan, päinvastoin, varsin yleisesti Ässien ennustettiin palaavan jälleen jumbosijalle. Kovin tavattomia eivät olleet nekään ennustukset, joissa kauden 2002-03 epäiltiin jäävän ainakin toistaiseksi Ässien viimeiseksi SM-liigassa.
Toisin kuitenkin kävi. Kausi oli kokonaisuutena katsoen Ässille vähintäänkin kelvollinen menestys. Niin urheilullisesti, taloudellisesti kuin yleisen uskottavuudenkin kannalta. Tulokasvalmentaja Mika Toivola lähti viemään Ässiä pelillisesti uuteen aikakauteen ja alku olikin komea, Ässien keikkuessa ensimmäisen neljänneksen kärjen tuntumassa.
Marraskuu palautti tuskan Isomäkeen, kun tappiot seurasivat toisiaan ja play off-juna karkasi jälleen kerran tavoittamattomiin. Ässät kuitenkin taisteli lupaustensa mukaisesti loppuun saakka ja viimeisten kierrosten loppukiri nosti porilaiset lopulta 10. sijalle. Vaikka tuo tuntui alkukauden sokaisemista ehkä taas yhdeltä pettymykseltä, niin totuus on kuitenkin se, että tuo oli selkeä askel eteenpäin. Varsinkin lähtökohdat huomioon ottaen. Sijoitus, pistemäärä ja ennen kaikkea otteet kaukalossa paranivat kaikki edellisistä vuosista.
Parantunut pelillinen taso oli omiaan parantamaan myös Ässien uskottavuutta. Kansan haistaessa edes vähän menestystä, se löysi taas joukkueensa, ja eräs lokakuinen lauantai-ilta täpötäydessä Isomäessä toikin elävästi mieleen wanhat hyvät ajat. Vaikka tuo ilta jäikin yksittäiseksi huipennukseksi, ei varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi mitä homman pitäisi olla, ja mitä se myös olisi joukkueen menestyessä.
Positiivinen taloudellinen tulos, vanhan johdon lopullinen syrjäyttäminen ja verosotkujen onnellinen päätös olivat muita hyviä uutisia Ässien taholta. Ainoa särö porilaisten lasiin tuli Markku Tähtisen myynnistä pahimmalle kilpailijalle. Toisaalta tuo myynti mahdollisti sen positiivisen taloudellisen tuloksen, mikä on sittenkin koko seuran tulevaisuutta ajatellen huomattavasti isompi asia kuin kukaan yksittäinen pelaaja. Toki tapaus Tähtinen sinällään on tarina, jolle Ässät ei enää saa jatko-osia kirjoittaa.
Toivolan toinen yritys
Näin Ässät pääsikin pitkästä aikaa lähtemään kohtia uusia seikkailuja jonkinlainen hymynvire kasvoilla uudeksi toimitusjohtajaksi värvätyn Juhani Tammisen johdolla. Kauden 2003-04 rakennustyössä oli alusta alkaen selvä, että viimekautisia palikoita käytetään mahdollisimman paljon. Toimivaa runkoa oli turha lähteä hajottamaan, piti vain löytää sopivat vahvistukset jatkavien miesten tueksi.
Valmennuskaksikko Mika Toivola - Karri Kivi teki jatkopestit jo hyvissä ajoin ennen viime kauden päättymistä. Epäilyksiä herättäneen kaksikon jälki oli siksi vakuuttavaa, että Ässien oli turha edes pohtia muita vaihtoehtoja. Samalla Mika Toivolasta tulee ensimmäinen päävalmentaja sitten 1990-luvun puolivälin ja Veli-Pekka Ketolan päivien, joka aloittaa toisen peräkkäisen kauden Ässien peräsimessä.
Toinen kausi on valmennuskaksikolle todellinen näytönpaikka. Ensimmäisellä kaudella sai ehkä vielä jotain anteeksi kokemattomuudenkin ansiosta. Jos jollain jotain moittimista herrojen työstä olikin, sekin yleensä katsottiin läpi sormien jo pelkästään senkin takana, jo pelkästään sen takia, että kokonaisuutena valmennusporras sai Ässien paketin aivan uudenlaiseen kuosiin. Sitä toki osattiin arvostaa kaiken rämpimisen jälkeen.
Muutamaan edeltäjäänsä verrattuna Toivolasta huokui ammattitaito sekä suuri luottamus omaan tekemiseen. Mies tuli Ässiin nöyrästi, ilman porilaisille välillä turhan tavanomaista uhoamista, mutta silti suurella itsevarmuudella ja päättäväisyydellä. Monet ehkä kuvittelivat, että Toivola taipuu paineissa niin kuin Porissa on käynyt monelle muullekin, kokeneemmallekin, valmentajalle ennen häntä. Mutta Toivola kesti ja hankki kannuksensa sekä arvostuksen pelkästään omalla työllään, eikä millään mediatempuilla.
Varmaa on kuitenkin se, että alkavalla kaudella kriittinen porilaisyleisö odottaa tuloksia. Mitkään selitykset eivät kelpaa, eikä mitään katsota sormien läpi jos peli ei kuljekaan. Kuherruskausi on ohi ja Isomäki on kyllä valmis kaivamaan puukot tupeistaan jos aihetta ilmenee. Arvostuskin voi olla katoava luonnonvara.
Mikään ei silti varsinaisesti tue sitä, että valmennusduolla olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia edessään. Lähtökohdat ovat kuitenkin paremmat kuin vuosi sitten. On enemmän kokemusta, olosuhteet ja pelaajat ovat tuttuja ja joukkueeseenkin on ollut mahdollisuus vaikuttaa selvästi enemmän. Lisäksi toimitusjohtaja Tamminen voi oikein valjastettuna olla hyvä apu valmentajille. Varpaille ei pidä mennä astumaan, mutta tarpeen vaatiessa Tammisen kokemuksesta ja näkemyksestä voi kuitenkin olla korvaamatonta apua. Ja tuskinpa ainakaan Toivolalla on mitään sitä vastaan, että suurena mediapersoonana Tamminen vie ehkä isonkin osan Ässien henkilöjulkisuudesta. Näin Toivola voi entistä paremmin keskittyä siihen valmentamisen perustyöhön, minkä mies parhaiten osaa, ja mitä mies luultavasti haastattelujen sijasta mieluummin tekee.
Scott Langkow Ässien tuki ja turva
Maalivahtiosastolla näytti pitkään, että Ässien paketti menee kokonaan uusiksi. Antti Jokela palasi Lukkoon ja timanttihankinnaksi osoittautuneen Scott Langkowin kanssa sopimusta hierottiin pitkään ja hartaasti. Pahimmillaan näytti jo täysin varmalta, että Langkow lähtee leveämmän leivän perään.
Hienosta kaudesta huolimatta kysyntä ei sittenkään ollut ihan sitä mitä Langkow agentteineen ehkä odotti ja niinpä Ässät sai kuin saikin pitää mainion kanukkiveskarinsa. Ässille Langkowin kaksivuotinen sopimus on taatusti kallis ja samalla se oli jonkinlainen pakonomainenkin linjaveto sen suhteen, että joukkue lähtee pelissään ennen kaikkea ja entistä enemmän oman pään kautta. Langkow kuitenkin syö huomattavan määrän euroja muualta ja tämän kauden kokoonpanoa katsoessa onkin helppo havaita, että maalivahti palkattiin osin muiden osa-alueiden kustannuksella.
Tuo linjaveto on kuitenkin oikea jos ja kun Langkow jatkaa siitä mihin mies viime kaudella jäi. Parhaimmillaan mies on koko SM-liigan ykkösvahti, joka pelaa joukkueelleen taatusti enemmän pisteitä kuin kukaan muu yksittäinen pelaaja. Langkow onkin kiistatta tärkein yksittäinen pelaaja omalle joukkueelleen. Jos ihmeitä ei satu niin hän tulee pelaamaan maalivahdeista eniten minuutteja ja todennäköisesti torjuntojakin kertyy eniten. Langkowin mukana Ässät pitkälti joko kaatuu tai voittaa.
Sen verran Langkowinkin olisi syytä viime kaudesta parantaa, että ne muutamat nukahdukset karsiutuisivat pois. Tosin on selvää, että jos keskimäärin torjuu pelissä 30-40 laukausta, joskus taakse lipsahtaa joku helppokin. Kesän harjoitusotteluissa mies aloitti hyvin, mutta kauden lähetessä otteet hieman heikkenivät. Ehkä ajatuksia on omalta osaltaan sekoittanut vastasyntynyt lapsikin, jonka maailmaan tuloa Langkow kävi todistamassa kesken harjoitusjakson Kanadassa. Ammattimies on kuitenkin ammattimies, joten Langkowkin lienee oma itsensä kunhan kausi todenteolla käynnistyy.
Miehen loukkaantuminen tai floppaaminen olisi Ässille turmiollista. A-nuorista nostetusta Matti Järvisestä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä pisteiden kerääjäksi liigatasolle. Jo useana vuonna liigaringissä ollut Järvinen saanee toki suorittaa pelillisenkin liigadebyyttinsä tällä kaudella, mutta kovinkaan paljoa hänelle ei otteluita ole odotettavissa.
Vastuu kasautuu puolustuksessa
Yllättävänkin hyvin viime kaudesta selviytyneen puolustuksensa vahvistukseksi Ässät ei hankkinut ainuttakaan miestä. Ei, vaikka poistolistalle päätyi kaksi nimeä, Timo Ahmaoja ja Pekka Kangasalusta. Ässien pakkikalusto onkin hyvin kapea, eikä se kestä käytännössä yhtään loukkaantumista. Ilman niitäkin voi olla välillä vaikeuksia saada jalkeille vertailun kestävää pakistoa.
Ässät pelanneekin mahdollisimman paljon kolmella pakkiparilla. Pasi Peltonen – Steve Shirreffs on itseoikeutettu ykköspari, joka toimi varsinkin viime kauden alussa lupaavasti. Näille herroille vastuuta ja peliaikaa kasautunee välillä liiankin kanssa.
Jarkko Glad – Olegs Sorokins on harjoituspeleissä muodostanut toisen parin ja miehet jatkavat yhdessä liigassakin. Otteiden on kuitenkin syytä parantua, sillä molemmat ovat selkeästi alisuorittaneet harjoituspeleissä. Niin yhdessä kuin erikseenkin.
Neljän kärjen takana peliaikaa himoitsevat Antti Boman, Iikka Törnvall, Mika Rontti ja Atte Valli. Tuota nelikkoa peluutettaneen osin päivän kunnon mukaan ja osin jonkinasteisella rotaatiosysteemillä. Ainakin neljän pakkiparin käyttö lienee hyvin poikkeuksellista, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Vallin minuutit jäänevät kohtuullisen pieniksi.
Suurimmat puutteet pakkikalustolla ovat liikkumisessa sekä kiekollisessa pelissä. Toisaalta Ässät onnistui viime kaudellakin varsin hyvin kompensoimaan näitä puutteita pelitavallaan. Kun paketti pysyy kasassa liikeominaisuuksien vajavaisuudet eivät korostu, eikä Ässien pelityylissä puolustajilta muutenkaan odoteta mitään rafalskimaisia otteita. Jos puolustus selviytyi viime kaudestakin kunnialla, miksei se selviäisi nytkin, kun vierellä on pelkästään tuttuja miehiä ja puolustussysteemikin on hallinnassa? Ja kuten todettu, puolustaminen on Ässissäkin koko viisikon työtä. Lisäksi kaikki nojaa maalivahtiin, joka pystyy ansiokkaasti paikkaamaan mahdollisia virheitäkin.
Ylivoimapeli sen sijaan tulee varmuudella olemaan puolustajien osalta jonkinlainen ongelma. Viivapelaamisen hallitsijoita ei porukasta vain löydy. Ei löydy sen paremmin viivatykkiä kuin pelaajaa, joka pystyisi siniviivaoivalluksilla rakentamaan peliä.
Riittääkö tulivoima?
Hyökkäyksestä viime kauden päättäneestä miehistöstä ovat poissa ilman sopimusta jäänyt Timo Hakanen sekä Mestikseen KooKoon riveihin kasvamaan vuokratut Janne Mäkelä ja Joose Lipponen. Uusina miehinä Ässiin ovat liittyneet Martin Bergeron, Teemu Virkkunen, Juha-Pekka Ketola ja vuosi sittenkin syksyllä kääntymässä käynyt Marko Kivenmäki.
Tulijoiden lista ei ole ihan sellainen mitä keväällä huhuiltiin. Aikomuksenahan oli rakentaa kova ykkösnyrkki, mutta ne rakennustalkoot loppuivatkin Martin Bergeroniin. Jos Langkow ei olisi jäänyt, talkoot olisivat todennäköisesti jatkuneet.
Kauden päättäneeseen hyökkäykseen verrattuna Ässien arsenaali on parantunut, mutta jos vertailukohdaksi otetaan tilanne vuosi sitten, on myönnettävä, että Ässien hyökkäyspää on nimellisesti heikentynyt. Tehottomuus muodostui 2002-03 porilaisten kompastuskiveksi, mutta tuoko sitten yksi Bergeron riittävästi apua tuohon pulmaan?
Onnistuessaan Bergeron tuo varmasti tietyn teholisän, mutta on aivan välttämätöntä, että hän saa tukea muiltakin. Niinpä esim. Samu Wesslinin ja Timo Salosen olisi kyettävä pitämään tasonsa ja Juha Kiilholman sekä Tomi Pölläsen olisi otettava yksi selkeä askel eteenpäin. Ja kokeneemmasta kaartista ainakin Vjatsheslav Fandulilta ja Pasi Tuomiselta vaaditaan selvää parannusta viime kauteen.
Nopea suunnanmuutospeli tulee olemaan Ässien hyökkäyspelissä isossa asemassa. Siihen joukkueella on riittävästi nopeita jalkoja. Sen sijaan taito- ja voimaominaisuuksissa Ässät ei ole kovinkaan vahvoilla ja nuo aiheuttavat omat rajoitteensa joukkueen hyökkäyspelille.
Täältä tullaan pudotuspelit!
Ässät vuosimallia 2003-04 ei ehkä maalivahtiaan lukuun ottamatta tule juhlimaan yksilöillä, mutta mahdollisuudet piilevätkin onnistumisessa ennen muuta joukkueena. Jatkuvuus on selkeä etu kilpailijoihin nähden, ja siksi pieniä ovat muutokset patapakassa, että tuon pitäisi jollain tavalla myös näkyä kaukalossa.
Mutta onko muutosten vähyys myös yksi uhkakuva Ässille? Antoiko viime kauden onnistunut loppu liian hyvän kuvan Ässien todellisesta iskukyvystä ja sokaisiko se seurajohdon, kun alkavan kauden nippua alettiin kokoamaan? Fakta on kuitenkin sekin, että puhtaasti lahjakkuuksia ja joukkueiden potentiaalia vertailemalla Ässät kuuluu yhä edelleen sarjan tyvipäähän. Jatkuvuus on totta kai hyvästä, mutta kehitys olisi vielä parempi. Pystyykö nykymiehistö siis kehittymään tarpeeksi vai olisiko jatkuvuuden ohella pitänyt hakea kehitystä aavistuksen suuremmilla miehistövaihdoksilla? Näihin kysymyksiin saadaan vastaukset sitten myöhemmin, mutta tällä erää näillä mennään ja siihen on tyytyminen. Jos palaset todella loksahtaisivat paikoilleen, voi olla, että se ei edes tuntuisi tyytymiseltä.
Ja sehän tarkoittaisi käytännössä sitä kauan kaivattua play offs-paikkaa. Sinnehän Ässien on itsensä tungettava, muuta vaihtoehtoa ei edes ole. Kuudes peräkkäinen pettymysten kevät olisi kova takaisku Ässien projektille, jopa niin kova, että se pahimmillaan voisi palauttaa punapaidat takaisin lähtöruutuun.
Eikä Ässien pudotuspelipaikka mitään utopiaa ole. Pysyvyys antaa edun, joka olisi kyettävä hyödyntämään kauden alussa ja sitä kautta Ässät saisi taas hurmoksen päälle, kuten vuosi sittenkin. Valmentajat ja pelaajat pystyisivät todennäköisesti tällä kertaa käsittelemään tuon myös sen verran paremmin, ettei hurmoksen perään iskeytyisi lähes loppumatonta tappiokierrettä.
Taisteleva Joukkue, Scott Langkow, hirveä nälkä päästä vihdoinkin pudotuspeleihin, Toivolan ammattitaito ja Tammisen mukanaan tuoma lisäkipinä. Siinä Ässien valtteja kilpailussa paikasta aurinkoon. Jos nuo eivät riitä pudotuspelipaikkaan, niin mikäs sitten?
