Lindlöfin ensimmäinen kausi Kanadan junioriliigoissa toi heti mukanaan menestystä. Kelowna Rockets voitti WHL:n 72 ottelun runkosarjan ja pudotuspelien päätteeksi myös liigan mestaruuden ensimmäisen kerran seuran historiassa. Pokaalin lisäksi joukkue sai mestaruuden mukana kunnian edustaa WHL:ää Kanadan A-junioriliigojen lopputurnauksessa eli Memorial Cupissa. Tuossa turnauksessa Kelowna tippui alkusarjan jälkeisessä semifinaalissa jatkosta.
Henkilökohtaisella tasolla Lindlöfin kausi oli aaltoileva. Kausi alkoi lupaavasti: heti ensimmäisessä pelissä tamperelainen heilutti vastustajan verkkoa. Lupaavan alun jälkeen pistehanat sulkeutuivat lähes kokonaan vuodenvaihteeseen asti, jonka jälkeen alkoi kauden paras osuus niin joukkueelle kuin suomalaisellekin. Kelowna pelasi alkuvuodesta 24 ottelua tappioitta, ja Lindlöfillekin kertyi tehoja mukavaan tahtiin. Loistavan kevätkauden ansiosta Jonin tehot näyttivät runkosarjan jälkeen 11 maalia ja 31 pistettä 70 pelissä. Tehotilasto oli neljäntoista verran plussalla ja jäähyjä kertynyt 54 minuuttia.
Pudotuspelien kahdella ensimmäisellä kierroksella suomalaislaituri keräsi kahdeksassa pelissä kolme syöttöä, kun taas konferenssin semifinaali- ja finaalisarjassa 11 pelissä tuli yhteensä kolme maalia ja viisi syöttöä. Pisteiden valossa peli kulki parhaiten konferenssifinaalissa, jossa Lindlöf pelasi piste per peli tahdilla. Kelowna vei WHL-finaalit otteluvoitoin 4-2 Masi Marjamäen Red Deer Rebelsin jäädessä hopealle.
Memorial Cupiin joukkue lähti yhtenä ennakkosuosikkina vakuuttavien WHL-pudotuspelien jälkeen, mutta seinä nousi vastaan jo semifinaalissa. Kanadan A-juniorikiekon pääturnauksessa Lindlöf jäi pisteittä.
Tämä kauden kertaamisesta, annetaanpa miehen itse kertoa mietteensä kuluneesta kaudesta ja tulevaisuudesta:
Memorial Cup
JA: Pelit on pelattu ja kausi vihdoin paketissa. Milloin palasit Suomeen?
JL: Kotiin palasin tuossa kesäkuun alkupäivinä, joten on kerinnyt tottua jo hiukan taas tähän Suomi-touhuun.
JA: Aloitetaan kuluneen kauden käsittely viimeisestä etapista eli Memorial Cupista. Lähditte yhtenä ennakkosuosikkina turnaukseen, mutta homma ei oikein tainnut kulkea missään vaiheessa odotetusti, ja seinä tuli vastaan välierissä, missä syy?
JL: Joo, suosikin viittaa soviteltiin jo ennen turneeta, mutta niinhän siinä vaan joskus käy, että peli ei vaan kulje. Ei siinä mitkään selitykset auta. Ei saatu alussa onnistumisia, ja se ehkä sitten lannisti nuoren joukkueen. Ja se mikä niitä isoja turnauksia ratkoo, on että yhä useamman pelaajan pitäisi pystyä nostamaan tasoaan, mutta meiltä oli jo siinä vaiheessa kikat loppu.
JA: Miten turnaus sujui omalta osaltasi?
JL: Omalta osalta peli ei ollut ihan parhaasta päästä. Muutama hassu virhe, ja pari vikaa peliä meni vähän niin kuin jarrumiehenä. Niinhän siinä kävi, että kun peleissä on isot panokset ja 10 000 ihmistä seuraa sun joka liikettä jäällä, niin se meni ihan jännittämiseksi, eikä putki kulkenut. Mutta se on yks osa peliä, joka pitää oppia sulkeen pois mielestä, jos siellä veden takana meinaa leipää tehdä vielä joskus.
JA: Memorial Cup on aika suuri tapahtuma kanadalaisessa kiekkovuodessa ja kerää median huomiota kiitettävästi. Olet ollut myös junnujen MM-kisoissa. Voiko näitä kahta tapahtumaa verrata toisiinsa mediamyllytyksen osalta?
JL: No ei oikeastaan. Kyllä sen huomasi, että tää [Memorial Cup] on pikkaisen eri puuhaa. Koko ajan oli joku kyselemässä joltain jotain treenien sekä pelien jälkeen, ja jotkut reportterit soitteli hotelliin yms. Eli kyllähän se menee ihan eri kerrokseen tuo Memorial Cup, jos näitä kahta pitäisi vertailla.
Kymmenen kuukautta Pohjois-Amerikassa
JA: Siirrytään sitten puhumaan enemmän kuluneesta kaudesta kokonaisuutena. Voidaan varmaankin sanoa, että kautesi Pohjois-Amerikassa alkoi, kun lähdit Tapparan kesäringistä viime vuoden heinäkuussa Caps-rookieleirille, ja päättyi nyt toukokuussa tuolla Quebecin turnauksessa. Tuohon kymmenen kuukauden rupeamaan on mahtunut varmasti kaikenlaisia kokemuksia ja tapahtumia. Millaisia mietteitä kulunut kausi jätti päällimmäisenä mieleesi?
JL: Itse asiassa kausi vierähti ohi todella nopeasti. Todella hyviä muistoja ja paljon uusia kavereita. Päällimmäisenä jäi mieleen se uskomaton fiilis peleistä, joita pelattiin sen 24 pelin voittoputken aikana. Ei sellaista koeta Suomessa edes SM-finaaleissa. 6000 ihmistä huutaa suoraa huutoa 60 minuuttia joka pelissä, ja sä oot siellä kentällä. Se on jotain sellaista, mikä herkistää isommankin sällin. Niin ja kai siitä saa ”pikkusen” sitä kuuluisaa tsemppiäkin…
JA: Asetitko lähtiessäsi itsellesi henkilökohtaisia tavoitteita?
JL: Pelillisiä tavoitteita oli oikeastaan vaan se, että oppii paikallisen tyylin pelailla. Kyllähän sieltä sitten jotain tarttui, kun vaan meni sinne mukaan, eikä miettinyt, että hei, en mä voi tehdä noin, kun mä oon Suomesta. Sekin oli vähän outoa, kun ei oikein ollut mitään tietoa koko liigasta ja että millaista peliä siellä pelataan.
JA: Aloitit kauden ykkösketjussa ja teit mm. heti ensimmäisessä pelissäsi maalin. Hyvän alun jälkeen pisteet karttoivat teikäläistä jonkin aikaa. Kävit sitten joululomalla Suomessa, ja lähes heti sen jälkeen tammikuussa alkoi peli luistaa huomattavasti paremmin. Mitä tuolloin tapahtui, kun selkeästi homma alkoi toimia alkukautta paremmin?
JL: Kuten jouluna sanoin, niin olisikohan ollut niiden äiskän joulupöperöiden ansiota... Ei vaan, siinä kun vaihdeltiin niitä ketjuja, ja pääsin siihen Paddockin ja Gelechin kanssa samaan vitjaan, niin se vaan rupesi kulkemaan. Tultiin tosi hyvin toimeen muutenkin kuin hallilla. Eikös joku ole joskus sanonut, että sekin saattaa vähän auttaa noita kiekkotouhuja? Siinä kun sai pari hyvää peliä alle, niin sitä vaan rentoutui ja pelasi vailla huolen häivää - löytyi taas vähän hymyä sinne kaukaloon. Siitähän se kaikki on kiinni. Sen takia sitä jaksaa melkein vuoden pelaillakin, siis kun on kivaa meinaan!
JA: Sinulle kertyi kaiken kaikkiaan kauden aikana satakunta peliä, joka on ainakin reilusti puolet enemmän kuin mitä täällä Suomessa olisi esimerkiksi A-juniorikaudessa kertynyt. Tuliko missään vaiheessa kautta mieleen, että eikö tämä ikinä lopu ja että pelejä on liikaa?
JL: Ei oikeastaan ollut mitään tuollaista, koska pelit meni joukkueella tosi putkeen. Jos olisi ollut huono joukkue, niin voi olla että, olisi ollut suupielet polvissa, sillä kausi on pitkä kuten myös pelimatkat. Mutta hyvässä joukkueessa, niin kuin meillä oli, ei sen parempaa hommaa voisi toivoakaan. Mielellään sitä meni joka päivä hallille ja teki punttitreenit ja jääharkat, kun tiesi, että on mahkuja johonkin, minkä muistaa sitten aina. Kaksi sanaa, mitkä koutsit sanoivat miljoona kertaa viime kaudella, tahto ja asenne. Niillä mennään jo pitkälle.
JA: Pidätkö tuota suurta pelimäärää hyvänä vai huonona asiana kehityksen kannalta?
JL: Eikös se niin ole, että pelaaminen se on se mikä kehittää? Mutta joillekin toimii toinen paremmin ja taas toiste päin.
JA: Millaista palautetta sait Kelownan valmennusjohdolta kauden jälkeen?
JL: Kyllä ne sanoi, että "oot hyvä jätkä". Ja sitten, että kyllä he mielellään haluisivat [mut] takaisin sinne ensi vuodeksi, koska nyt on ikään kuin oppivuosi ohi. Ensi kaudella kaverit, paikat ja paikallinen tyyli olisi jo hallussa eli olisi vähän kokeneempi siellä, eikä tarvitsisi koko ajan ihmetellä, että mitä helvettiä!
JA: Kävikö Caps-herrat useasti seuraamassa otteitasi, ja tuliko organisaatiolta palautetta?
JL: Kyllähän sitä tuli muutamaan kertaan herroille juteltua, ja kävivät kuulemma useammankin pelin kattomassa. Onhan se selvää, että siellä on paremmin esillä, ja Washingtonin äijät saa paremman kuvan miten se ”Lindlöffi” niitten kanukkien kanssa pärjää. Ei oikeastaan kauheeta palautetta tullut, sanoivat vaan, että kiva kun olet kielen oppinut, niin pärjäät ainakin siviilissä. Sen lisäksi tuli pikku vinkkejä silloin tällöin, ja sanoivat vaan, että paina hommia koko ajan, niin hyvä tulee.
JA: Arvioipa, miten Joni Lindlöf on erilainen pelaajana nyt kuin vuosi sitten? Onko jollain osa-alueella tapahtunut mielestäsi selkeää kehittymistä Rockets-vuoden aikana?
JL: Aikalailla on tullut ehkä tuollaista suoraviivaisuutta, mikä toimii siellä pienessä kaukalossa paremmin. Sitten ehkä laukaus on parantunut rahtusen verran. Ja voi olla, että nyt kun näki vähän erilaista tyyliä, niin jos siitä olisi joskus apua Euroopan kaukaloissa, kun pystyy vähän yhdistelemään parhaita puolia molemmista. Ehkä eniten mitä siellä oppi oli taktinen puoli ja pelikäsitys. Ei musta nyt kuitenkaan mitään virtuoosia siellä tullut, mutta tasasta kehitystä joka osa-alueella.
JA: Jos laajennetaan keskustelua hetkeksi myös jääkiekon ulkopuolisiin asioihin, niin onko reissulla ollut vaikutusta ”siviilipuolen” Joniin?
JL: Kehitystä tuli eniten ehkä noin niin kuin ihmisenä. Ekan kerran muutin pois Äipän helmoista, ja sitten vielä ihan uuteen maahan. Oppi pikkaisen tekemään kaiken maailman juttuja, mitä kotona pitää tehdä, ja piti ottaa enemmän vastuuta itsestä. Siellä kun ei ollut äiskää, keltä kysyä, että saakos mennä ulos... Kielen siinä oppi kylkiäisinä ja sai uudenlaisia kokemuksia vähän toisenlaisesta kulttuurista. ”Lontoo” luistaa aika hyvin nykyään, vaikka jätkät koko ajan heitti huumoria meidän Eurojen aksentista!
JA: Kaduttiko missään vaiheessa, että tuli lähdettyä?
JL: Ei missään vaiheessa, mutta olen varma, että olisi jälkeenpäin kaduttanut pirusti, jos en olisi lähtenyt.
Lindlöf ja NHL
JA: Mitä NHL merkitsee sinulle? Onko se tällä hetkellä tärkein päämääräsi, johon tähtäät kaikella toiminnalla ja ratkaisuilla?
JL: Ei oikeastaan, koska mulla on kuitenkin aika realistinen käsitys siitä, kuinka pieni osa pelaajista sinne vain mahtuu. Toisaalta kyllähän se kuitenkin on aina tuolla takaraivossa se ajatus, että mitä jos sen paikan saisi. Sen takiahan tätä hommaa jaksaa painaa täysillä päivästä toiseen.
JA: Millaisessa roolissa näet itsesi NHL:ssä, jos ura aukeaa siellä tulevaisuudessa?
JL: En oikein haluisi laittaa itseäni mihinkään muottiin, koska ainakin itsestä tuntuu, että voisin pelata melkein mitä roolia vaan. Vaikka joskus on tullut jokunen maali tehtyä, niin jos tarvis on, niin kyllä se 3. ketjun karvaajan roolikin meikäläiselle käy. Joukkueen mukaanhan sitä pitää mennä, ja kun joukkue voittaa, niin pääsee itsekin esille sitä kautta.
JA: Entä minkä tyyliseksi pelaajaksi haluaisit kehittyä?
JL: Siis jos ihan vapaasti saisi valita, niin ehkä sellaiseksi [pelaajaksi], joka pystyisi hoitamaan homman kuin homman. Olisi sellainen jokapaikanhöylä, tasaisen hyvä kaikilla osa-alueilla. Tuo puolustuspää kaipaa varsinkin pikkaisen remonttia.
Nuorten MM-kisat
JA: Joulukuussa on sitten alle 20-vuotiaiden MM-kisat täällä Suomessa. Kyseiset kisat varmasti kiinnostavat myös sinua kuten kaikkia muitakin ikäluokkasi pelaajia?
JL: Kyllä näin on!
JA: Suomen U20-joukkuehan tulee pelaamaan syyskauden aikana kerran jokaista Mestis-joukkuetta vastaan valmistautuessaan kotikisoihin. Mitä mieltä olet tällaisesta järjestelystä?
JL: Jaahas, en ole tuollaisesta kuullukaan, mutta on kai se ihan hyvä. Tuleehan siinä kuitenkin sitten peli poikineen ihan miesten porukoita vastaan, ja on se varmasti parempi kuin pelata 10 peliä sekä Ruotsia että Venäjää vastaan.
JA: Jos palaat Kelownaan, niin miten luulet sen vaikuttavan pelipaikan saamiseen kotikisajoukkueessa? Äkkiseltään voisi ajatella, että Kanadassa pelaavan on vaikeampi vakuuttaa valmennusjohto sieltä käsin kuin sellaisten, jotka ovat täällä Suomessa silmien alla koko kauden. Onko ollut puheita maajoukkueenjohdon kanssa, että mitkä ovat mahdollisuudet päästä tiimiin meren takaa?
JL: En tiedä sitten, miten se vaikuttaisi. Jos lähtö veden taakse varmistuu, niin sitten ne näytöt pitäisi oikeastaan antaa jo ensimmäisillä leireillä, mitä nyt pidetään. Toisaalta joskushan ne näytöt on annettava, joten miksei heti?
Mutta tosiaan, ehkä sekin on sitten yks seikka, mikä vaikuttaa ensi kauden pelipaikkaan. Täytyy siitä vielä ihan Aralta tai joltain kysellä, että onko sieltä suunnalta edes minkäänlaista kiinnostusta meikäläistä kohtaan.
Tuleva kausi: Suomessa vai Kanadassa?
JA: Jos sitten hypätään siihen aiheeseen, joka ainakin tamperelaisia lukijoita kiinnostanee tässä haastattelussa eniten eli kuluvaan kesään ja ensi kauteen. Aloitetaan kesän ohjelmastasi. Miten treenaat tulevaa kautta varten?
JL: Aikalailla punttia, juoksua, hyppyjä ja kaikennäköistä kikkailua. Voimaa pitäisi hommata lisää, ja jos samalla pikkaisen nopeutta tarttuisi, niin se ei olisi pahitteeksi. Tämä on nyt hiukka erilainen kesä meikäläiselle, kun kaikki joukkueet on jo kesätauolla, niin pitää ihan itsekseen päästä tahtiin mukaan. Mutta ei tässä mitään taikatemppuja tehdä eli ihan samalla kaavalla mennään kuin monta vuotta on jo menty.
JA: Onko kesän aikana tiedossa visiittejä meren taa Caps-leirityksiin (rookieleiri, harjoitusleiri) viime vuoden malliin?
JL: Jonkun näköinen kesäleiri olisi tiedossa ensi kuun [heinäkuun] puolivälissä taas. Muusta ei ole tietoa vielä.
Entä sitten tuleva kausi, joko tiedät, missä sen tulet viettämään?
JL: Ei osaa vielä sanoa. Täytyy miettiä, että mikä on paras paikka omalle kehitykselle ja missä olisi peliaikaa luvassa.
JA: Mitkä ovat vaihtoehtosi? Kelowna on varmastikin yksi niistä, mutta jos jäät Suomeen, mitkä ovat vaihtoehtosi täällä?
JL: Periaatteessa ykkösvaihtoehdot on Tappara ja Kelowna. Tiedä sitten, että millaiseen rooliin riittäisi käsiä Tapparassa vai olisiko Mestiksessä mahkuja kehittyä. Eiköhän se [tuleva joukkue] tässä jossain vaiheessa meikäläisellekin selviä.
JA: Onko Capitals-johdolta tullut toiveita sen suhteen, missä he haluaisivat sinun pelaavan ensi kaudella? Kuinka paljon kyseisten herrojen mielipiteet vaikuttavat päätökseesi?
JL: Ei ole vielä [tullut], mutta pitäisi selvitä nyt draft-viikonlopun jälkeen, että mitä ne haluaisivat. Täytyy niitä kuunnella ja sitten ynnätä omat mielipiteet sekä vaihtoehdot, ja sen jälkeen päättää, mihin haluaa/pääsee koittamaan kykyjään.
JA: Mitkä asiat painavat vaa’assa eniten kun teet päätöstä ensi kaudesta?
JL: Ainoa mikä mulle on tärkeää on, että saisi peliaikaa ja mahdollisuuden näyttää mihin pystyy. Ei oikeastaan muuta. Turha minkään rahojen kanssa on vielä tässä vaiheessa elämää pläräillä. Eli ainoa mitä haluan on jonkun näköinen mahdollisuus ottaa pelipaikka jostain.
JA: Kiitoksia haastattelusta jälleen kerran!
Jatkoaika jää mielenkiinnolla odottelemaan uutisia Jonin tulevan kauden seurasta ja toivottaa samalla Jonille leppoisaa kesää.
