Jos Liigasta mietitään viime kausilta sitä eniten virkistäneitä joukkueita, niin neutraalistikin katseltuna yksi miellyttävimmistä tarinoista on ollut Tampereen Ilveksen paluu takaisin sarjahuippujen joukkoon. Ensin laitettiin kuntoon talous, ja pelillinen menestys seurasi.
Ensin menestys henkilöityi Karri Kiveen. Kun kyseisen valmennuspestin elinkaari tuli päätökseensä viime kauden alkupuolella, jatkui toiminta positiivisena yllätyksenä Jouko Myrrän johdolla loistavasti. Myrrän tiimi teki ennätyksellistä jälkeä pelaamisella, jolla se kykeni tasapäisesti haastamaan sitä materiaaliltaan kovemmat sarjan jättiporukat.
Pelitapaan liittyvissä asioissa suuressa roolissa oli valmentaja Olli Salo. Kun nyt sitten Salo siirtyi joukkueesta Saksaan, on mietittävä, mikä vaikutus kyseisellä muutoksella on.
Tähän rooliin astui Marko Ojanen, jonka lähtöä Tapparasta voidaan päällisin puolin pitää yllättävänä, mutta kauemmin maisteltuna vähemmän yllättävänä. Ojasen pitkän ja ansiokkaan uran Tapparassa olisi voinut odottaa johtavan päävalmentajuuteen kirvesrinnoissa, mutta nyt vauhtia haetaankin muualta. Tappara valitsi Tapolan ja Ojanen siirtyi sivuun kyseisestä tiimistä jo kerran aiemminkin. Heidän yhteistyönsä on todennäköisesti jo nähty, maalaamatta nyt asiasta suurempaa dramatiikkaa.
Onko Ilveksessä unohdettu, että ilman kevään koronakriisiä Ilves olisi tapellut jopa sarjan mestaruudesta?
Ojaselle onkin pedattu joukkueessa pelitapamaestron roolia. Aamulehden elokuussa haastattelema Myrrä kertoi Ojasen vastaavan kaikesta pelitapaan ja viisikkopeliin liittyvästä.
"Meillä on tavoitteena pelata vielä liikkuvampaa, aktiivisempaa ja nopeampaa peliä kuin viime kaudella parhaimmillaan. Se näkyy siten, että hitaita rytmejä ei tämä bändi soita. Menemme ylöspäin ja riistosta lähdetään terävästi. Ideamme on puolustaa etuperin. Hyökkääjämme etenkään eivät peruuttele makkaraluistelussa." (Jouko Myrrä, Aamulehti 18.8.2020)
"Hitaita rytmejä ei tämä bändi soita". Kiekkokontrollin ymmärtäjien norsunkorvat vääntyvät. Vaikka pelin nopeutta kontrolloidaan nykykiekossa muutenkin kuin viivelähdöllä ja palautuksilla, meinaavat hälytyskellot soida.
On kiinnostavaa seurata runkosarjan ensimmäiset kymmenen peliä, millaiseen tulokseen tämä johtaa. Nopeammin ja aktiivisemmin pelaaminen on kausiennakoissa usein kuultu klisee, jolla on pikkuhiljaa jo hieman huono kaiku. Useimmat joukkueet sanovat tekevänsä niin, mutta harvemmat siinä onnistuvat.
Ojasen roolia ja merkitystä Tapparan menestysvuosikymmenellä ei kannata vähätellä. Koulitulla apuvalmentajalla on ollut näppinsä pelissä myös useiden porkkanapöksyistä tulleen yksilön kehittymisen taustalla. Etenkin paikallispeleissä Tapparaa vastassa on yksi sen entisistä arkkitehdeistä. En kyseenalaista Ojasen osaamista jääkiekkovalmentajana. Sen kyseenalaistan, tekevätkö Ojanen, Myrrä ja Pasi Saarinen nyt juuri Ilvekselle oikeita valintoja.
Miksi viime kaudella loistavasti toiminutta pelitapaa pitää jo tässä vaiheessa mennä muuttamaan? Tai edes julistaa niin tehtävän?
Onko Ilveksessä unohdettu, että ilman kevään koronakriisiä Ilves olisi tapellut jopa sarjan mestaruudesta? Siinä Tapparan, Lukon ja Kärppien takana, vakavasti otettavana haastajana KooKoon ohella?
Ja nyt joukkueelle julistetaan uutta pelitapaa, jossa bändi ei soita hitaita rytmejä?
Ehkä olen väärässä, ja Ilves korkeintaan maustaa viime kauden soppaansa pienillä nyansseilla. Ehkä Ilveksessä vain markkinoidaan sopivalla uholla entistä menevämpää kiekkoa. Mutta jos käy niin, että toimiva peli sotketaan väkisin nyt joksikin muuksi, niin kaivakaa Ilveksessä viime kauden videot pyörimään. Pelasitte silloin hienoa lätkää, jolle olisi tilauksensa nytkin.
