Kaikessa ongelmanratkaisussa ensimmäinen askel on ongelman tunnistaminen. NHL:ssä ei ole päävammojen suhteen vielä päästy niin pitkälle. Päävammoista kärsivät ex-pelaajat ovat Dan Carcillon ja Nick Boyntonin johdolla vaatineet NHL:ltä aiempaa jämäkämpiä toimia päävammojen ehkäisemiseksi ja vammoista kärsivien auttamiseksi.
NHL-komissaari Gary Bettman puolestaan on kommentoinut, että aivotärähdysten suhdetta CTE:hen eli krooniseen traumaattiseen enkefalopatiaan ei voida todistaa.
Muutama päivä sitten Bettmanin tukijoihin liittyi entinen huippupelaaja Jeremy Roenick, joka ilmaisi Chicago Sun-Timesin haastattelussa mielipiteensä, että NHL on tehnyt riittävästi päävammojen ehkäisemiseksi.
Koko NHL kaipaa asennemuutosta ja lisää tietoa hoitaakseen päävammoihin liittyvät ongelmat. Roenickin ja Bettmanin kaltaisia ongelman vähättelijöitä ei kaipaa kukaan
Roenickin mielestä NHL-pelaajat ovat tietoisia peliin kuuluvista riskeistä, ja yli 1300 pelin veteraanin mukaan aivotärähdysten kitkeminen kontaktilajista on vain haaveilua.
Ensimmäinen CTE-löydös jääkiekkoilijalla on kuitenkin tehty vasta vuonna 2009, joten Roenickin sukupolvea paremmin nykykiekkoilijat eivät ole voineet varautua saavansa elinikäisiä aivovammoja. Pitkään oli yleinen käytäntö, että aivotärähdyksen saanut pelaaja palasi kaukaloon vielä samassa ottelussa.
Roenickin kommentti haiskahtaakin laadukkaan valistustyön jälkeen ikävän ylimieliseltä.
Jokainen pelaaja on toki kaukalossa itse vastuussa omista teoistaan, mutta NHL:n ja sen kurinpitoelimen vastuulla on reagoida sääntörikkomuksiin riittävällä tasolla. Esimerkiksi viime kaudella useampi pelaaja selvisi päähän kohdistuneesta taklauksesta yhden ottelun pelikiellolla.
Kontakteista ei tarvitse luopua, mutta sääntöjen vastaisista tempuista pitää antaa riittävät sanktiot. Jos myös päähän taklannut pelaaja ja tämän joukkue kärsivät riittävästi, peli todennäköisesti siistiytyy kuin itsestään.
Tärkeitä parannuksia on tehtävänä myös pelin ulkopuolella.
Päävammoista jo kärsivät pelaajat ja näiden läheiset tarvitsevat nykyistä enemmän tukea ja apua pärjätäkseen oireidensa kanssa. Muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmat, itsetuhoajatukset ja muistikatkokset ovat värittäneet monen päävammoista kärsivän ex-pelaajan arkea.
Pelaajat kaipaavat NHL:n taholta vastuunkantoa päävammoista, mikä tarkoittaa lääketieteellistä ja taloudellista apua loukkaantuneille pelaajille. Koko NHL kaipaa asennemuutosta ja lisää tietoa hoitaakseen päävammoihin liittyvät ongelmat.
Roenickin ja Bettmanin kaltaisia ongelman vähättelijöitä ei kaipaa kukaan – paitsi vanhan liiton hokiäijät, jotka eivät edes myönnä ongelman olemassaoloa.
