Oulun Kärpät oli, Liigan muista kärkiseuroista poiketen, passiivinen peluri helmikuun puolessa välissä umpeutuneella siirtorajalla. Siinä missä esimerkiksi Tampereen Ilves varusteli itseään Sami Nikun kaltaisella tähtipuolustajalla, Kärppien ainoaksi tuontitavaraksi jäi Mestiksestä naarattu täytehyökkääjä Jarkko Harjula.
Kärpät on toki vahvistanut rivejään aiemmin kauden aikana, mutta hankinnat ovat menneet yksi toisensa perään vihkoon. Todellisia vahvistuksia verrattuna syyskuussa kauden avanneeseen kärppälaumaan ei oikeastaan ole.
Pelaaja sisään, pelaaja ulos -kaavalla joukkueesta ovat poistuneet niin Trevor Mingoia, Niklas Kokko kuin kohun saattelemana lähtenyt Nick Ritchie. Tilalle ovat tulleet puolestaan paluumuuttaja Tomi Karhunen, Noel Gunler sekä tuoreimpana Harjula.
Floppihankinnaksi osoittautunut Ritchie ja loukkaantumisten johdosta kenties koko loppukauden sivussa oleva Gunler ovat hyviä esimerkkejä tämän kauden penkin alle menneistä hankinnoista. Kumpikaan ei auta Kärppiä enää tällä kaudella.
Hyökkäyspään hankintojen epäonnistuessa pitkälti kärkipelaajiensa harteilla kannettu kärppälauma on tällä haavaa yhden Teemu Turusen tai Ville Koivusen polvitaklauksen päässä potentiaalisesta katastrofista. Niin auttamattoman kapea hyökkäysmateriaali kyseisen duon takana on. Vaikkei mikään joukkue ole tietenkään sama ilman tähtipelaajiaan, puhutaan kaksikon osalta kuitenkin jo poikkeuksellisen tärkeistä pelaajista joukkueelleen.
Miksei Kärpät siis tehnyt merkittäviä hankintoja takarajalla?
Syitä tekemättömyydelle voidaan etsiä esimerkiksi budjettisyistä, sillä onhan hankintoja toisaalta tehty ja rahaa laitettu palamaan kauden mittaan, mutta vakavaraiselle seuralle yksi lisäpanostus sinne tänne tuskin olisi koko taloutta kaatanut. Päinvastoin täsmähankinta, joka olisi auttanut joukkuetta yltämään pidemmälle keväällä, olisi voinut olla lopulta organisaatiolle taloudellisesta näkökulmasta jopa nettopositiivinen.
Todelliset syyt lienevät muualla. Seura selvästikin uskoo kuluvan kauden menestysmahdollisuuksien maksimoituvan niin, että juuri tämä kyseinen ryhmä hitsautuu entistä tiiviimmin yhteen ilman ulkopuolisia apuja. Koska aiemmatkin hankinnat ovat menneet pieleen ja ovat pahimmillaan vain häirinneet joukkueen kemiaa, ei ole tässä mielessä yllättävää, että raja vedetään tähän paikkaan.
Ja kuten viime ajat ovat osoittaneet, Kärpät on, jos ei muuta, tällä hetkellä ainakin selkeästi roolitettu kokonaisuus. Henki on putkeen menneen kauden toisen puolikkaan johdosta joukkueessa korkealla ja usko kova, että tällä ryhmällä Kärpät pystyy palauttamaan menestyksen pohjoiseen, jossa mitalipelejä on nähty viimeksi vuonna 2019.
Kärppien passiivisuus siirtorajalla voi siis olla riskialtis liike, mutta toisaalta myös ymmärrettävä siirto. Joskus parhaat liikkeet ovat nimittäin ne, jotka jäävätkin kokonaan tekemättä.
