Mikkeliläiset tai kaupungin kiekkoylpeys eivät juuri ole saaneet kehuja kuluvan kauden mitassa. Paikka sarjataulukon hännillä sinetöitiin jo useampi kuukausi sitten, tappioita on tullut jopa seitsemän ja kahdeksan ottelua putkeen ja Olli Jokisen ajan positiiviset tuulahdukset ovat enää muisto vain.
Jukureiden toimistolla on otettu kantaa heikkoon kassatilanteeseen, kannustettu kaupunkilaisia menemään hallille ja puhuttu sen puolesta, että Mikkeli kuuluu kiekkokartalle.
Yleisö olisi toki voinut marssia hallille sankoin joukoin jo aiemmin, sillä koko kauden mitassa televisiokuvissa näkyneet penkkirivit ammottivat tyhjyyttään, eikä tunnelma ollut juuri kummoinen.
Kriittisellä hetkellä mikkeliläiset ovat kuitenkin heränneet. Se on tärkein asia.
kaikki ovat sitoutuneet siihen, että yhtä köyttä vedetään, kävi miten kävi
Joukkueen tilanteen ollessa varma jo pitkään oli ainoa kysymysmerkki siinä, että kenet mikkeliläiset saavat karsintojen ensimmäisellä kierroksella vastaansa. Lopulta viimeinen kierros antoi vastauksen. Vastaan asettui kahdella edellisellä kaudella finaaleissa pelannut Pelicans.
Karsintasarjan ensimmäisen kierroksen avausmittelö pelattiin Lahdessa perjantaina. Paikalla oli alle 2 500 katsojaa. Karsintasarjassa. Useampi saattoi toki protestoida heikosti sujunutta kautta niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, mutta joukkueen takana pitäisi silti seistä. Pelaajat eivät ole tilannettaan tai sijoitustaan valinneet, ja itseluottamuksen ollessa maassa voi kotiyleisön tuki olla se tarvittava puuttuva palanen.
Mikkelissä meno oli lauantaina aivan toisenlainen.
Yleisö seisoi omiensa takana, mistä kertoi muun muassa ennen ottelun alkua fanikatsomossa nähty suuri ja näyttävä kannatuslakana. Lakanaan olivat saaneet kasvonsa muun muassa joukkueen kapteeni Jesper Piitulainen sekä Peter Abbandonato, jotka ovat viime aikoina olleet kuumassa vireessä.
Kannattajat näyttävät, että ovat tukena, vaikka kausi meni miten meni. Mikkelissäkin olisi voitu tehdä muutoksia esimerkiksi valmennuksessa paljon aikaisemmin, mutta menneillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan tällä hetkellä.
Kannattajien lisäksi esimerkkiä ovat näyttäneet myös pelaajat ja valmennus. Kokeneet pelaajat ovat suhtautuneet tilanteeseen rauhallisesti. Otteet ovat olleet ajoittain tulosta korkeammalla tasolla, mutta kaikki ovat sitoutuneet siihen, että yhtä köyttä vedetään, kävi miten kävi. Haastatteluissa on nähty rauhallisen analyyttisiä vastauksia, ei kirosanoja tai voivottelua.
Päävalmentajaksi hankalaan tilanteeseen tullut Jonne Virtanen on myös ottanut ohjat käsiinsä. Hän valmentaa ja valmistaa joukkueensa peleihin ja ottaa näin ollen myös vastuun epäonnistuneista suorituksista. Puheissa kuuluu se kokemus, joka Virtasella pelaajana on. Valmentajana hän on hankalassa paikassa, mutta puntti ei ole tutissut.
Usein ei näin pääse sanomaan, mutta nyt kannattaisi monen ottaa mikkeliläisistä mallia. Niin pelaajien kuin kannattajien, valmennuksen kuin seurajohdon. Kuten kannatuslakana Mikkelin lauantai-illassa kertoo, luja tahto vie läpi harmaan kiven.
