Suomi on ollut viime vuosina selvästi naisten jääkiekon huippumaa. Tilanne pohjoisamerikkalaisten takana on kuitenkin tasoittunut huomattavasti, sillä etenkin Tšekki, mutta myös Sveitsi ja Ruotsikin ovat saaneet maajoukkueidensa suuntaa ylöspäin. Tulevaisuudessa ei siinnä sinivalkoisille yhtäkään helppoa mitalia.
Potentiaaliinsa nähden liian kauan Suomesa pelanneet Elisa Holopainen, Sanni Vanhanen ja kumppanit ovat viimeisiä pelaajia, jotka erityisillä kyvyillään ovat pystyneet nousemaan Suomen kaukaloista maajoukkueeseen ja lähelle kansainvälistä kärkeä.
Tulevina vuosina vastaava ei tule toistumaan koventuvan kansainvälisen kilpailun vuoksi. Viime kaudella Naisten Liigassa pelanneista ja sinne tällä tietoa jäävistä pelaajista vain kourallinen on käynyt edes kääntymässä maajoukkuetehtävissä viime kausien aikana, ja kotimaan sarjan pelillinen anti kärkinimille uhkaa latistua entisestään.
Vielä tämän vuoden MM-kisajoukkueessa Naisleijonien riveissä pelasi kahdeksan pelaajaa Naisten Liigasta. Sittemmin heistä 13. hyökkääjää Anna-Kaisa Antti-Roikoa ja kolmosmaalivahti Tiia Pajarista lukuun ottamatta kaikki ovat tehneet tai tekemässä sopimukset ulkomaille. Hekin tietysti saattaa vielä nostaa kytkintä myöhemmin.
Vertailun vuoksi Suomen pronssivastustaja Tšekillä ei ollut kisoissa yhtäkään pelaajaa maan omasta sarjasta. Naisten Liigasta riveissä oli kolme kiekkoilijaa, ja heistäkin varsinkin Michaela Pejzlová oli siellä pelillisesti aivan väärässä paikassa. Se tilanne korjaantuu ensi kaudeksi, kun tähtihyökkääjä siirtyy Sveitsiin, jossa panostetaan toden teolla liigan kehitykseen. Tuplamestari HIFK:n rungon hajoaminen ja suuntaaminen ulkomaille kertoo myös karua kieltään Naisten Liigan kansainvälisestä tilanteesta.
Sekä Suomen että Tšekin maajoukkueissa iso osa pelaajista tulee Ruotsin SDHL:stä, joka on kiistatta Euroopan paras pelipaikka naisille. Sen lisäksi maailmassa on tätä nykyä yksi todellinen huippuliiga − upouusi PWHL. Myös Yhdysvaltojen yliopistosarjassa pelataan kilpailuykyistä lätkää, mutta koska opiskelu on sidoksissa tiettyyn elämän- ja uravaiheeseen, ei vertailu SDHL:ään ja PWHL:ään täysin toimi.
Tšekillä ei joko ole resursseja tai niitä ei ole haluttu syystä tai toisesta kohdistaa kansalliseen naisten jääkiekkoon, ja tästä syystä maassa on systemaattisesti ohjattu parhaita pelaajia edellä mainittuihin liigoihin. Suomi on nyt saman pohdinnan ja ratkaisujen edessä. Naisten Liigaan on joko alettava panostaa tai sitten huipuille on myönnettävä, ettei kotimaahan kannata jäädä odottamaan parempia aikoja. Suomessa pelaavilla pelaajilla ei enää MM- tai olympiamitaleja kahmita.
Tšekillä ei joko ole resursseja tai niitä ei ole haluttu syystä tai toisesta kohdistaa kansalliseen naisten jääkiekkoon
Jääkiekkoliitto on asettanut naisten jääkiekon yhdeksi strategiseksi painopistealueekseen, mutta tokkopa ajatuksena oli näivettää suomalainen naisten lätkä siihen pisteeseen, että arvokisajoukkueet haalitaan järjestään ulkomailla pelaavista pelaajista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että resurssien ja niiden haalimisen haluttomuuden tai kyvyttömyyden edessä asioita on pohdittava uudelleen.
On aika lopettaa haihattelu siitä, että Naisten Liiga olisi kilpailukykyinen sarja SDHL:n tai kohta edes Sveitsin pääsarjan rinnalla, PWHL:stä nyt puhumattakaan. Kotimainen ykkösliiga on aivan pian samalla tasolla Tšekin naisten sarjan kanssa − eivätkä kuin hartaimmat lajiniilot edes tiedä, keitä siellä pelaa.
Näin sen ilmeisesti pitää sitten olla. Toisaalta, menestysreseptejä on muitakin − on vain hyväksyttävä tosiasiat ja muutettava omaa taktiikkaa sekä ajattelumallia.
Suomella on siinä mielessä hyvä tilanne, että maassa on rutkasti noin 20-vuotiaita, eli nuoria, huippupelaajia, jotka voivat seuraavien vuosien aikana kehittyä ties kuinka eteviksi. Yhdistettynä naisleijonajoukkueeksi heillä voi olla mahdollisuus haastaa jopa Yhdysvallat ja Kanada tosissaan kultamitaleista lähitulevaisuudessa.
Lahjakkaat pelaajamme tarvitsevat parhaat mahdolliset sarjaolosuhteet kehittyäkseen kykyjensä mukaisesti. Nyt vain näyttää siltä, että Naisten Liigassa tällaisia olosuhteita ei ole. Onneksi maailmalla kehitys kehittyy.
