Ruotsin SHL on vuodesta 2019 lähtien näkyvästi omistanut viikon Pride-aiheiselle tasa-arvotyölle kiekkokauden keskellä.
Länsinaapurin pääsarja muun muassa järjestää pelaajilleen, valmentajilleen ja toimitsijoilleen inkluusiokoulutusta sekä brändää sarjaa sateenkaarivärein niin jäällä kuin sosiaalisessa mediassakin. Tätä työtä nähtiin viimeksi helmikuussa 2024.
Vi vill tacka för allt fint engagemang under SHL Pride Week 2024.
💫 SHL - en arena för alla 💫🏒 Fram till imorgon finns möjligheten och buda hem en unik pride-matchtröja! Pengarna går oavkortat till Locker Room Talk.#enavoss #SHLprideweek pic.twitter.com/LZkN0CKITP
— SHL.se (@SHLse) February 19, 2024
Pride-liikkeen pitkästä historiasta huolimatta kotimainen Liiga ei ole vieläkään osoittanut huomioivansa seksuaalioikeuksia millään vastaavilla toimilla. Kaikenlaisten muiden merkkipäivien huomioimista sarja kuitenkin harrastaa liputuspäiviä myöten.
Kilpailevalle naapurille annetaan reilusti tasoitusta jättämällä suoraan yrittämättä.
Tämä on mielestäni kummallista, koska sateenkaariteemaiset ottelut tai pelipaidat eivät rajaa kenenkään oikeuksia tai muuta pelitapahtumia sen enempää kuin vaikkapa Halloween-teemapelitkään, joita useat seurat järjestävät. Kysymys on yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, joiden pitäisi olla kaikkien ajamia asioita.
Syrjinnän kitkeminen jääkiekosta on kuitenkin paikalleen jumiutunut työmaa, joka kaipaa lisää tekijöitä.
Edistymisen sijaan viime vuoden uutiset kertoivat lähinnä toiminnasta irtisanoutuvista pelaajista, kun vuoroin Ivan Provorov, Denis Gurjanov, Ilja Ljubuškin, Andrei Kuzmenko, James Reimer, Marc Staal ja Eric Staal kieltäytyivät pukeutumasta sateenkaariväriseen lämmittelypaitaan NHL:ssä kevätkaudella 2023.
Kun ottaa huomioon, että NHL:ssä ja myös Liigassa on tilastollisesti lähes väistämättä seksuaalivähemmistöjä edustavia ihmisiä, oli jossain määrin pöyristyttävää, että NHL:kin nöyrtyi yksittäisten pelaajien kieltäytymisten alla ja luopui lämmittelyissä käytettävistä erikoispaidoista kokonaan. Imago ohjasi toimintaa täysin aidon tahdon sijaan.
Olisi suotavaa, ettei Liiga nöyrtyisi vastaavasti pelaajien negatiivisen mediahuomion tai jonkin ulkoisen tekijän, kuten sosiaalisen median kommenttien, painostuksesta asemiinsa tekemättömyyden keskelle.
Liiga ei voi myöskään käyttää tiettyjen NHL-seurojen tapaan venäläispelaajien turvallisuutta keppihevosena toimettomuudelle, kun heitä ei sarjassa ole.
Yhdenvertaisuustyötä ei voi pestä
Suomen pääsarja tarvitsee pelaajia, valmentajia sekä toimistotason johtajahahmoja, jotka uskaltavat rohkeasti sanoillaan ja etenkin teoillaan osoittaa, että jääkiekko on kaikille. Liiga sekä suomalainen jääkiekko yleisesti kaipaavat inkluusiotyötä, jonka osoitti muun muassa Jääkiekkoliiton rasismikohu talvella 2022–23.
Tuolloin Lahden Pelicansin U13-joukkueen pelaajan kohtaama rasismi käsiteltiin silmät sulkemalla syrjinnän myöntämisen sijaan. Liiton suhtautuminen muuttui nolosti vasta mediahuomion jälkeen.
Kukaan ei kuitenkaan kaipaa silkkaa imagon kiillottamista, jossa myös NHL kunnostautuu sateenkaaripesutyyliin. Sen sijaan Liigan pitäisi SHL:n tapaan tehdä konkreettisia töitä kaukalossa esiintyvien roolimalliensa kanssa, jotta useampi voisi tuntea itsensä hyväksytyksi ja olonsa turvalliseksi niin jäällä, katsomossa kuin pukukopissakin.
Edelläkävijä se ei ehdi enää olla, mutta hyvä pikkuveli kuitenkin.
Kehuja yhdenvertaisuustyöstä voi Liigassa toistaiseksi antaa lähinnä TPS:lle, joka on järjestänyt otteluita sateenkaariteemalla jo useammalla kaudella. Muiden työmaa huutaa vielä perustuksiaankin.
Isoin yhteisvastuu on kuitenkin valkokypäräisellä vastaavalla työnjohtajalla.
