Turun Palloseura pelasi kotikaukalossaan HIFK:ta vastaan aivan tavallisessa torstai-illan kamppailussa. Tai ainakin ottelun piti olla tavallinen.
Ennen illan ottelua törmäsin nuoreen ulkomailta saapuneeseen vaihto-oppilaaseen, joka ihaili sateenkaaren värein koristeltuja valotauluja. Vaihdoimme muutaman sanan ja hän kertoi olevansa otettu siitä, että hänen kaltaisensa otetaan avosylin vastaan. Ottelu oli vaihto-oppilaalle ensimmäinen ja hän kertoi, että tämän pienen eleen ansiosta Palloseurasta tuli hänen uusi suosikkijoukkueensa.
Kyseinen torstai-illan ottelu oli With Pride from Turku -pride-ottelu. Kotijoukkue pelasi erikoispaidoilla, joiden etupuolta koristavat sateenkaaren värit. Ennen ottelua mediakuutiolla pyörineessä videossa korostettiin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Myös Turun kaupunki oli mukana teemaottelussa valaistuaan Kirjastosillan sateenkaaren värein.
Teemaottelu ei ollut ensimmäinen laatuaan, eikä todennäköisesti myöskään viimeinen.
TPS:n sosiaalisessa mediassa näkyi sekä ennen ottelua että sen jälkeen paljon vihakommentteja, jotka koskivat ottelun teemaa. Kommenteissa kerrottiin ottelun olevan häpeäksi koko Suomelle ja jääkiekolle, ihmeteltiin, miksi seksuaalivähemmistöt pitää sotkea jääkiekkoon ja useampi kertoi vihaavansa seuraa teemaottelun vuoksi.
Vihakommentit ovat syy sille, miksi vastaavanlaisia teemaotteluja tulisi järjestää yhä useammalla liigapaikkakunnalla. Kommentit kertovat myös siitä, miksi edelleen vuonna 2024 pitää korostaa ihmisoikeuksien yhdenvertaisuudesta ja sateenkaari-ihmisten moninaisuudesta.
Jos on koko elämänsä ajan ollut etuoikeutettu, voi Pride-teemaisten kuvien tai muiden sisältöjen näkeminen tuntua uhkaavalta. Pride ei kuitenkaan vie mitään pois heiltä, joita asia ei suoranaisesti koske. Vähemmistöön kuuluvat ihmiset joutuvat usein miettimään, voivatko he olla turvallisesti arjessa sellaisia kuin ovat. Heille jokainen päivä voi tuntua uhkaavalta.
Seksuaali-, sukupuoli- tai ihmissuhdevähemmistöön kuuluminen altistaa edelleen monissa maissa henkiselle ja fyysiselle väkivallalle. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvista nuorista yli 40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan.
Negatiivissävytteisiä kommentteja on kuultu myös jääkiekon parissa. Avoimesti homoudestaan kertonut entinen Liiga-kiekkoilija Janne Puhakka kertoi muun muassa kuulleensa pukukopissa homovitsejä ja hänen mukaansa jääkiekko on muuta yhteiskuntaa jäljessä suvaitsevaisuudessa.
Tästä hyvänä esimerkkinä oli muun muassa NHL:n luoma kielto, jonka mukaan pelaajat eivät saa käyttää sateenkaariteippiä lavassaan. Päätöstä ihmeteltiin, olihan sarjan komissaari Gary Bettman muutamaa vuotta aiemmin ilmaissut tukensa Luke Prokopille, joka kertoi olevansa homoseksuaali.
Kielto kuitenkin poistettiin, kun Travis Dermott pyöräytti lapaansa teippiä kiellosta huolimatta. Jos Dermott pystyi yksittäisenä pelaajana kumoamaan maailman suurimman jääkiekkoliigan luoman kiellon, voimme vain miettiä, mitä kokonainen joukkue tai sarja saisi parhaimmillaan aikaan.
Elämänsä ensimmäisen jääkiekko-ottelun nähnyt vaihto-oppilas sai mieleenpainuvan kokemuksen. Hän tunsi olonsa tervetulleeksi, ja juuri tällaisten asioiden vuoksi aiheen tulisi näkyä jääkiekkomaailmassa enemmänkin.
Pride ei vie mitään keneltäkään pois, päinvastoin. On kaikkien etu, jos jossakin vaiheessa voisimme elää maailmassa, jossa kaikki ovat keskenään samanarvoisia. Niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
