HPK onnistui eilen hyvällä suorituksella tasoittamaan loppuottelusarjan Kärppiä vastaan. Hämeenlinnalaisilla ei pitänyt olla mahdollisuuksia voittoon ilman, että maalivahti Emil Larmi pesee virkaveljensä Veini Vehviläisen. Vehviläinen oli vakuuttavampi, mutta silti HPK vei kiinnityksen.
Kerho-huuman keskellä pienempään huomioon jäivät päätöserän tapahtumat. HPK:n pelaajien toiminnasta oli aistittavissa jäähyjen kalastelua, sillä jokainen hipaisu tuntui johtavan oranssipaidan kaatumiseen.
Ei kai jää niin heikkokuntoinen helteessä ollut, että sitä niin ahkerasti täytyi tarkastella. Ja vieläpä äärimmäisen läheltä.
HPK:n kohdalla kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun asia nousee puheenaiheeksi tämän kevään aikana. Niin surullinen kuin esimerkiksi Ilkka Heikkisen avautuminen hävityn puolivälieräsarjan jälkeen olikin, hänen sanansa ovat kiistatta saaneet pontta kevään edetessä.
Voiton eteen tehdään luonnollisesti mitä vain, sen HPK on näyttänyt. Kerho on liikkunut harmaalla alueelle vallan ahkerasti ja käyttänyt tätä taitoaan etevästi.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä nuoralla tanssiminen voi päättyä Kerhon kannalta surullisesti. Entä, kun vaikutusta vastustajaan tai tuomareihin ei enää tulekaan? Tai vielä pahempaa, kriittinen rangaistus tulee sukeltamisesta.
Toistaiseksi tästä ei kuitenkaan ole ollut huolta. Esimerkiksi Eetu Tuulola selvisi kaatuiluistaan huomautuksella. Tuskin voi pitää sattumana Kärppien turhautumista eilen päätöserässä hetkillä, jolloin HPK alkoi venyttää lajin käytöskoodia.
Käynnissä on yksi kaikkien aikojen laadukkaimmista pudotuspelikeväistä, eivätkä finaalisarjan kaksi ensimmäistä ottelua ole tehneet poikkeusta laadun saralla. HPK on osoittanut pystyvänsä haastamaan, ei, pelaamaan tasapäisesti Kärppien kanssa. Vaikka oululaisilla on merkittävä materiaalietu. Yhtään HPK:n leveyttä väheksymättä.
Onkin toivottavaa, että teemullekalastelut jäävät vain sarjan sivujuonteeksi, eivätkä varasta päähuomiota.
