Mielipide

Näkemys: Ilkka Heikkinen nosti kissan pöydälle – Mikä on taklaamisen rooli jääkiekon tulevaisuudessa?

LIIGA / Kolumni

TPS:n avainpuolustaja Ilkka Heikkinen avautui pettyneenä hävityn HPK-sarjan jälkeen ja viskoi kuraa vastustajan, tuomareiden sekä lajin päättäjien päälle. En hyväksy vastustajan morkkaamista voitoin 4−1 hävityn sarjan jälkeen enkä ota kantaa Heikkisen pelissä saamaan ulosajoon tai siihen johtaneeseen taklaukseen.

Heikkisen lausunto sai kuitenkin ajattelemaan taklaamisen roolia lajissa. 34-vuotias puolustaja edustaa näkökulmassaan vanhaa koulukuntaa, jonka mukaan jääkiekossa pitää saada taklata kovaa, ja että taklattavalla on suuri vastuu taklauksessa.

− Olen huolissani koko jääkiekosta. Tuntuu, että sääntömuutokset tappavat taklauksen koko lajista. Kun ei enää tapellakaan saa, niin sitten viedään vielä taklauskin lajista. Ennen opimme, kun tuli kunnon mälli, ettei pää alhaalla enää luistella. Nyt jätkät painelevat tuolla pää alhaalla, ja sitten se on ulosajo saman tien, Heikkinen tylytti.

Myös Jatkoajan lukijoilla oli tarve antaa palautetta asiasta juuri taklaamisen roolista lajissa. Poikkeuksellista palautteessa oli, että se ei kohdistunut kirjoittajaan vaan nimenomaan taklaamiseen yleisellä tasolla. Osa puolusti Heikkisen näkemystä, mutta yhtä paljon oli vastakkaisia mielipiteitä.

Uudempi koulukunta puolestaan korostaa kiekolla pelaamista ja mailalla riistämistä. Esimerkiksi maajoukkueleijona Susanna Tapani kertoi Tutka.pro -verkkojulkaisulle, että hänen mielestään avojään taklaukset tulisi kieltää, mutta laitataklaukset pitäisi olla sallittuja myös naisille. Tapani perusteli avojään taklausten kieltämistä niistä aiheutuvilla vammoilla.

Tampereen yliopistossa 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan aivotärähdystapauksista 56 prosenttia tapahtui ilman laitakontaktia, joten Tapanilla on pointtinsa avojään taklauksien kieltämisessä. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että aivotärähdyksistä yhdeksään tapaukseen kymmenestä liittyi kontakti toisen pelaajan kanssa.

− Miesten korkeimmalla kansainvälisellä tasolla, keskimääräinen aivotärähdysten ilmaantuvuus oli seitsemän vammaa sataa pelattua ottelua kohti. Junioreilla vastaava luku oli viisi ja naisilla neljä, tutkimuksessa avataan.

Siis seitsemän aivotärähdystä sataa ottelua kohden! Naisten kyseinen lukema on miltei puolet, joten pystyttäisiinkö avojään taklaukset kieltämällä estämään lähes puolet päävammoista?

Mitä taklaaminen tuo jääkiekkoon?

Pelillisesti ajateltuna, onhan helpompi taklata pelaaja irti kiekosta kuin sohia mailalla. Toisaalta kovat pommit tulevat usein tilanteissa, joissa olisi mahdollista riistää kiekko helpostikin mailalla.

Huonontaako taklaamatta jättäminen pelin tasoa vai korostaako taitoa? Mielestäni se nimenomaan korostaa taitoa ja parhaimmillaan jopa nopeuttaa peliä. Toki taklaaminenkin on taito, mutta haluammeko arvostaa enemmän mailataituruutta vai taklauksia.

Usein taklaamista perustellaan myös viihdyttävyydellä, ja kyllähän se sitä on. Mutta kuinka kovan hinnan pelaajien terveys maksaa siitä, että yleisö viihtyy pelin parissa?

Rationaalisesti ajateltuna avojään taklauksia ei ole syytä säilyttää jääkiekossa − etenkään pelaajien terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Jääkiekossa pitäisi kansainvälisesti linjata taklaamisen tulevaisuuden rooli. Kyse on siitä, mihin suuntaan lajia halutaan viedä. Tällä hetkellä jääkiekkoyhteisön keskuudessa ei vallitse konsensusta, millainen taklaamisen rooli on ja tulisi olla kaukalossa.

» Lähetä palautetta toimitukselle