Tallinnan kaupungin laitamilla sijaitseva Tondiraban jäähalli vetää sisuksiinsa täytenä ollessaan reilut 5800 katsojaa. Jokereiden ja Severstal Tšerepovetsin välisissä otteluissa yleisöä oli keskimäärin noin 4500 silmäparia per kamppailu, mutta yli tuhannen katsojan vajaus ei latistanut tunnelmaa yhtään.
Ottelutapahtuma piti katsojaa otteessaan koko ajan. Silloin, kun kiekko ei ollut pelissä tai jäällä ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, piti Jokereiden DJ tai energinen juontajakaksikko yhteyttä yleisöön. Liiga-otteluissa musiikkia ei soiteta läheskään niin paljon ja moni mainoskatko kuluu pelkästään mainoksia kuunnellen.
Nähdyn ja kuullun perusteella virolainenkin yleisö viihtyi tapahtumassa, sillä sen verran möykkää myös paikallisella kielellä tehdyt juonnot saivat.
Tärkeimpänä Tallinnaan tuodussa tapahtumassa nousi esiin se, ettei hallissa ollut kumpanakaan päivänä niin sanotusti hiljaisia katsojia. Tietysti selittävänä tekijänä on se, että pelit pelattin ulkomailla ja vain raskaan sarjan kannattajat olivat valmiita lähtemään reissuun − nimenomaan pitämään ääntä. Oli miten oli, tapahtumassa onnistuttiin luomaan tunnelma, jota jokaisen katsojan oli helppo edistää entisestään.
Liigassa ottelutapahtumat ovat hyvin usein erittäin steriilejä ja esimerkiksi hallikuuluttajat hoitavat vain tarvittavan, kuten jäähy- ja maalikuulutukset. Mistään juontajista ei ole yleensä tietoakaan. Tappara on sentään yrittänyt, ja toisinaan vähän siinä onnistunutkin.
Viikonloppuna Tallinnassa kokemani perusteella veisin virolaisen vieraani paljon mieluummin katsomaan KHL-ottelua kuin Liigan ottelua. Haluaisin nimittäin, että vieraani tuntisi olonsa mahdollisimman tervetulleeksi ja että hän pääsisi tunnelmasta mahdollisimman hyvin kiinni.
On tietysti samaan hengenvetoon toivottava, että Jokerit vie samanlaisen viihdearvon Hartwall Arenan kotipeleihin, vaikka baltialaisen veljeskansamme kieli kuvassa tuskin siellä pysyy.
