Kuluneeseen kauteen runsailla kysymysmerkeillä pakistonsa suhteen lähtenyt HPK oli kausiennakoissa sarjan alempaa kastia. Ykköspakkinsa menettäneenä puolustus vaikutti korttitalolta, josta puuttuu kovimman pakin paikkaaja ja nuorten pelaajien esiinmarssikin näytti jäävän kysymysmerkiksi.
Marraskuun loppupuolella lukuisten NHL-varausten läpilyönti on edelleen tekemättä. Niclas Almari, Markus Niemeläinen ja Roope Laavainen pelaavat marginaalisissa rooleissa ja Mestiksessä - seiskapakkina muutaman minuutin peliajoilla pyörivästä nyt Miro Karjalaisesta puhumattakaan. NHL-leiriltä palannut Jesper Lindgren sentään väläyttelee ja saa vastuuta.
Vaan eipä haittaa! Kausi lähestyy nyt joulua, ja HPK "jolkottelee" menemään tiivistä puolustuspeliä pelaten.
Kun viisikon puolustusvalmius on hyvä, ovat HPK:n pakit hyvin harvoin tilanteissa, joissa he ovat lähtökohtaisesti "kusessa".
Kiitokset kuuluvat sekä pelaajille että pelisysteemille. Niklas Frimanin ja Petteri Nikkilän odotusarvona oli hyvä taso kakkospariin, mutta tällä hetkellä kaukalossa luistelee kaksi mitat täyttävää ykkösparin pakkia. Täräyttääpä hyvänä oman pään luutana tunnettu Friman nykyisin maalejakin, kun itseluottamus on kohdillaan.
Arto Laatikaisen kohdalla rooli on natsannut juuri sopivaksi. Pehmeitä ja tarkkoja syöttöjä ja minuutteja sopivasti - ei liikaa. Neljänneksi ydinpakiksi on kehittynyt Jan Brejcak, joka näytti tovin olevan hukkahankinta ja kokoisekseen vähän heikkokin. Nyt peli kulkee luotettavasti ja varmasti. Perjantaina peruspakki Brejcak viiletti parikin kertaa hyökkäyksen kärkenä.
Valtava osa kokonaisuutta on kuitenkin Kerhon toimivassa viisikkopelissä. Alkukauden höntyily on vaihtunut tasapainoksi ja ennakoinniksi. Kun viisikon puolustusvalmius on hyvä, ovat HPK:n pakit hyvin harvoin tilanteissa, joissa he ovat lähtökohtaisesti "kusessa". Siis alivoimaisina ja kaukana pelipaikoiltaan.
Se kasvattaaa selkärankaa ja pitää vastustajaa pois parhaalta maalintekosektorilta. HPK on kiekonhallintatilastoissa Liigan kärkeä. Puolustajista vain Karjalaisen ollessa jäällä vastustaja on laukonut tasakentällisin enemmän kuin oma joukkue, ja Nikkilän kärkilukema huitelee melkein kuudessakymmenessä prosentissa.
On ykkösvahti Emil Larmikin yleensä saanut hikoilla voittojen eteen. Ero viime kauteen on kuitenkin merkittävä siinä, miten paljon poikittaissyöttöjä maalinedustalla jaellaan - ja kävelläänkö sinne jatkuvasti kuin avoimista ovista. Larmi on pelannut liigavahdeista eniten otteluita, mutta torjuntoja hän on joutunut tekemään vasta kuudenneksi eniten.
Näin on pakiston korttitalo on liimautunut tukevasti yhteen. Korteissakin näyttää olevan enimmäkseen vahvasta materiaalista tehtyjä jätkiä ja kunkkuja.
