Niin SaiPan ja Ilveksen kuin Pelicansin ja Lukonkin kannattajaryhmät pitivät pitkin iltaa kiitettävästi ääntä Tondiraban jäähallissa liigakiekon merkeissä. Siinäpä se sitten olikin − puolityhjässä hallissa oli kannattajaryhmien lisäksi muutama tuhat katsojaa, jotka olivat selvästi tulleet katsomaan jääkiekkoa niin kuin korkeakulttuuria.
Karnevaalinomaisesta hulabaloosta pystyi vain unelmoimaan, kun noin 5 800 katsojaa vetävän areenan pitkillä sivuilla vallitsi syvä hiljaisuus. Päädyissä kannattajaryhmät pitivät meteliä, mutta niin he pitävät Suomessakin pelattavissa, aivan tavallisissa runkosarjaotteluissa.
Kun vertaa kahden viikon takaiseen KHL-karkelointiin, jolloin Jokerit kohtasi kahdesti Severstal Tšerepovetsin samaisessa Tondiraban jäähallissa, ei tunnelmasta verrattuna liigaotteluihin voida puhua samana päivänä.
Jokereiden tapahtumissa koko ottelun ajan katsoja pidettiin otteessa ja hyvässä fiiliksessä riippumatta siitä, kantoiko yleisön jäsen yllään pelipaitaa tai seuran huivia. Liigan otteluissa tuli hetkiä, jolloin sekä musiikki, kuulutukset ja kannatuslaulut raikuivat päällekäin, kun taas Jokereiden peleissä ne luovivat näyttävästi toistensa lomitse.
Tästä johtuen se tavallinen liigakatsoja, joka käy muutamassa kotikaupungin runkosarjapelissä yritysasiakkaansa kanssa, ei saanut mahdollisuutta kokea sellaista erityisjuhlaa kuin mitä Jokerit onnistui luomaan.
Vaikka itse peli oli sekä SaiPan ja Ilveksen että Pelicansin ja Lukon otteluissa riittävän viihdyttävää, jäi itse tapahtuma harmittavan valjuksi. Edes se, että alkoholia sai nauttia katsomossa luvallisesti, ei antanut suomalaisyleisölle kaivattua virtapiikkiä.
