Kun Liiga-kausi päättyi koronapandemian vuoksi ennenaikaisesti, paruttiin niin sosiaalisessa mediassa kuin eri lehdistöissäkin runsaasti sitä, että Suomen mestaruutta ei saatu ratkottua.
Katsojien verkkokalvot säästyivät muun muassa Lasse Kukkosen uhrautuvilta kiekon eteen heittäytymisiltä, Justin Danforthin eleganteilta yksilösuorituksilta sekä Eemeli Suomen johtajan ominaisuuksilta hänen johdattaessaan Ilvestä eteenpäin kevään peleissä.
Nämä ja monet muut pudotuspelien kliimaksit jäivät päättyneeltä kaudelta tyystin uupumaan. Mutta. Onko miesten Liiga ainoa joka menettää tämän maailmanlaajuisen kriisin seurauksena resursseja tai elämyksiä? Ei, ei todellakaan.
"Urheilijalle se on kuin vedettäisiin matto alta".
Viimeisten vuosien aikana hitaasti päätään nostanut, joskin kevään 2019 MM-finaalipaikan aikoihin suosiota rutkasti kasvattanut Naisten Liiga ja sen pelaajat ovat myös isosti ottavana osapuolena vallitsevan maailmantilanteen aikana. Erityisesti pelaajille käsillä oleva pandemia on kivulias tikki.
Naisten Liigan finaalit olisivat käynnistyneet 14.3. Espoon Metro Areenalla Kiekko-Espoon ja KalPan ensimmäisellä finaalikohtaamisella. KalPan naiset lähtivät hakemaan historiansa ensimmäistä Suomen mestaruutta kammettuaan tieltään edelliskauden pronssimitalistin Oulun Kärpät viiteen otteluun venyneessä välieräsarjassa, kun taas Kiekko-Espoo on sarjan historian menestyksekkäin joukkue, mikäli lasketaan mukaan seuran saavutukset organisaation vielä kantaessa nimeä Blues.
"Urheilijalle se on kuin vedettäisiin matto alta". Näin kommentoi Inka Katajisto, yksi KalPan pelaajista, joka ei koskaan päässyt kokemaan finaalien tunnelmaa ja euforiaa. Inka kertoo hänen veljensä Joonas Katajiston upeasti ohjatussa ja tuotetussa henkilödokumentissa oman uransa lisäksi myös enemmän siitä, miten pandemia vaikutti häneen ja hänen joukkueeseensa.
Naiskiekkoilijat pelaavat Suomen suurinta ja seuratuinta lajia jääkiekkoa suurella intohimolla ja antaumuksella lähes korvauksetta − tai ainakin minimaalisella tuella. Näille omakustanteisesti harrastuksensa mahdollistaville urheilijoille finaalipaikan tuhkana tuuleen haihtuminen on vähintäänkin yhtä tuntuva menetys kun miehille − ellei jopa suurempi.
Päättynyt, mestariton kausi jää historiaan "unohdettuna vuotena".
