Jääkiekko on urheilulajina poikkeuksellisessa asemassa Venäjän ja lännen välissä.
Lähtöjään kanadalaisella lajilla on veturinaan yhdysvaltalaisella arvopohjalla toimiva jättiliiga, mutta samalla laji on kasvanut poikkeuksellisen merkittävään yhteiskunnalliseenkin rooliin Venäjällä.
Pitkälti tämän törmäytyksen takia lajin historiassa politiikka on ollut korostuneen voimakkaasti pinnalla – etenkin kylmän sodan aikaan, jolloin Neuvostoliitto hyödynsi sitä järjestelmällisesti poliittisiin tarkoitusperiinsä.
Esimerkiksi monta kokoluokkaa isommille koripallolle ja jalkapallolle nykyinen tilanne ei ole läheskään niin ongelmallinen kuin jääkiekolle, vaikka kumpikin on valtalaji myös Venäjällä.
Koripallo on jääkiekon tapaan ison pohjoisamerikkalaisen liigan johtama laji, mutta NBA:ssä ei pelaa venäläisiä. Myöskään jalkapallossa ei ole yhtään isoa venäläistä tähteä, ja venäläispelaajat ovat aina olleet harvinaisuuksia lajin tärkeimmissä sarjoissa.
Jääkiekossa on NHL, sen pelaajista merkittävä osa on venäläisiä ja lisäksi Venäjällä on rahaliiga, joka vetää muualta eritoten pohjoisamerikkalaispelaajia.
Vaikka hirvittävä tuhoaminen on jatkunut Ukrainassa jo yli seitsemän kuukautta, Venäjän valtiojohdon propagandaliigassa KHL:ssä pelaa yli 70 pohjoisamerikkalaista pelaajaa. Kun mukaan ynnätään KHL:ssä yhä itseään munaavat muiden läntisen Euroopan maiden kansalaiset, kokonaislukema asettuu noin sadan pelaajan tietämille.
Siksi kun Kanada ja Yhdysvallat ohjeistivat viime viikolla Venäjällä asuvia kansalaisiaan voimakkain sanapainoin poistumaan maasta, se oli jääkiekkouutinen.
Jääkiekon erityislaatuisuudessa Venäjän suhteen pitää muistaa myös se, että lajina se kärsii maan sekasorrosta ja hulluudesta rajummin kuin monet muut lajit. Se tarvitsee Venäjää.
Tästä hyvä osoitus oli Kansainvälisen jääkiekkoliiton tuore päätös, jolla se salli toistaiseksi kilpailukiellossa pysyvien Venäjän ja Valko-Venäjän maajoukkueiden paluun aiemmille MM-tasoilleen heti, kun kiellot puretaan.
Venäjä on jääkiekon suurmaa, vaikka se onkin valtiona läpeensä mätä. Globaalisti keskikokoisena lajina jääkiekko kaipaa isoa jäsentään, mistä toinen esimerkki oli taannoinen NHL:n suunnalta tullut ajatus venäläispelaajien saamisesta World Cupiin.
NHL-pelaajat ovat harvoja venäläisiä kansainvälisen tason huippu-urheilijoita, jotka voivat jatkaa toimintaansa aivan kuten ennen sodan syttymistä. He eivät kohtaa edes kovin suurta julkista painetta Pohjois-Amerikassa, koska Ukrainan sota ei kosketa siellä samalla tavalla kuin täällä.
Venäjä on jääkiekon suurmaa, vaikka se onkin valtiona läpeensä mätä.
Jääkiekko ei toki ole tilanteen kanssa yksin, sillä esimerkiksi myös toinen merkittävä talvilaji hiihto on flirttailut venäläisten paluulla. Hiihdolle Venäjä on itse asiassa jopa tärkeämpi maa kilpailun kannalta kuin jääkiekolle, mutta poliittisella tasolla se ei ole niin tärkeässä roolissa.
Todennäköisesti viimeisetkin kosketuspintansa todellisuuteen menettäneelle Vladimir Putinille jääkiekko on silkkaa politiikkaa, joka näyttäytyy tällä hetkellä KHL:n ohella NHL:n venäläispelaajissa.
Siksi – vaikka laji ei ole maailmanlaajuisesti iso – uusi lännen ja Venäjän kylmä jakolinja näkyy ja vaikuttaa jääkiekossa enemmän kuin missään toisessa urheilulajissa.
