Turun Palloseurassa on eletty päävalmentajavaihdoksen jälkeistä aikaa nyt kolme viikkoa. Ennen sitä TPS ei kyennyt minkäänlaiseen organisoituun peliin eikä yksikään ketju noussut esiin.
Nyt turkulaiset ovat saaneet ilonaihetta Topi Nättisen johtamasta ketjusta, jossa viilettävät laidoilla Markus Nurmi ja Lauri Pajuniemi. Pajuniemi on äitynyt sellaiseen joulunalusvireeseen, jota ei nuoren pelaajan uralla ole nähty. Marraskuussa "Paju" on iskenyt kuusi maalia kuuteen peliin ja on jatkuvasti vaarallinen kentällä.
Muutenkin kun katsoo TPS:n tekemiä maaleja viimeisisimmissä peleissä, on harvassa ne maalit, joissa ei löydy nimeä Nättisen johtaman ketjun sisältä. Toki osa osumista on ylivoimamaaleja, jossa kaikki ketjun pelurit eivät ole olleet yhtä aikaa kentällä.
Ennen ketjukoostumuksen löytymistä TPS:llä ei ollut yhtään johtavaa ketjua. Kenttäpelaajista lähinnä Nurmi ja Pajuniemi erottuivat yksilöinä.
Yksi vitja ei kuitenkaan riitä hinaamaan turkulaisseuraa pudotuspeleihin. Lauantaina HIFK:ta vastaan muutkin ketjut osoittivat jo heräämisen merkkejä hyvällä taisteluasenteella, mutta maalit uupuivat – ja pääasiassa paikatkin.
Nuorisokaartin positiivisen suorittamisen lisäksi TPS kaipaa kipeästi apua avainpelaajiltaan, jotka pitävät hallussaan myös suurimpia palkkapusseja. Esimerkiksi Petteri Wirtanen on yhtä harmaata massaa eikä erotu joukosta. Wirtasen pelaamisen tasossa on hirvittävä kuilu, kun vertaa sitä vuoden takaiseen visiittiin Turussa.
Lauri Korpikosken on myös löydettävä tehoja vaikean viime kauden jälkeen. Korpikosken tekemisestä puhkuu suuri halu tehdä asioita, mutta halu kanavoituu lähinnä puskemiseen. Kapteenilla on pitkä matka nousta turkulaisen kiekon pelastajaksi, jona hän saapui kotikaupunkiinsa.
Vaikka TPS tarvitsee vielä pelaajien nousua omalle tasolleen, on hyviäkin asioita tapahtunut. Marko Virtasen hokemat asiat näkyvät pikkuhiljaa joukkueen tekemisessä. Virtasen isoja teemoja ovat maalineduspelaaminen sekä nopea puolustaminen.
Oman pään maalinedustalla turkulaisilla oli vielä parannettavaa HIFK-ottelussa, mutta hyökkäyspäässä muutos on huomattava. Kun TPS:llä on kiekko viivassa, lähes joka kerta kaksi mustavalkopaitaa on parkkeerannut ahterinsa vastustajan maalin eteen. Kalle Kaskisen aikana pelaajat olivat laidoissa tai maalilla oli vain yksi pelaaja.
Entä se nopea puolustaminen, jolla Virtanen tarkoittaa sitä, että kiekko riistetään nopeasti ja pelaajilla jää virtaa hyökkäyspeliin? Tässä TPS oli toista erää lukuun ottamatta vaikeuksissa HIFK:ta vastaan. Lisäksi TPS:n hyökkäyksiinlähdöt olivat niin hitaita, että joka kerta oli vastassa viisi punapaitaa. Tämän vuoksi turkulaiset eivät murtautuneet kovin montaa kertaa kiekollisena helsinkiläisten alueelle.
Kaikesta huolimatta lauantain peli oli TPS:n kauden paras. Joku voisi sanoa, että jopa lupauksia herättävä.
