Leijonat suuntasi Riikaan tärkeä tehtävä mielessään: joukkueella oli maailmanmestaruus puolustettavanaan. Tämän lisäksi reissulle oli iskeytynyt myös hieman hengellisempi kunniavelka maksettavaksi. Normaalisti oman taakkansa tuo jo pääsy leijonapaitaan edustamaan rakasta isänmaata, mutta nyt tarkalle seurannalle oli vielä toinenkin syy. Olihan kiekkoilijat saaneet pitää työnsä koronan keskellä, kun niin monet kärsivät lomautuksista ja työttömyydestä. Leijonien etuoikeutettu asema korostui korostumistaan. 

Oiva tapa maksaa velka Suomen kansalle olisi tietty maailmanmestaruus, joka näytti pitkään jopa varmalta. Olihan mestaruus luvattu jo monella taholla ja torijuhlinnan abc:tä tarkisteltu terveysviranomaisilta. Huhujen mukaan Mörkökin oli jo valmistellut puheen, jota siteerattaisiin vielä 2080-luvulla.

Enää piti vain tulla paikalle, pelata loppuottelu edes sinnepäin ja mestaruus olisi meidän. Sitten sinä ja minä kohtaisimme torilla, jossa alkukantainen tunneryöppy ottaisi meistä otteen.

Mutta niin ne vain hävisi. Taas.

Pieni ja piskuinen Kanada oli absurdin hyvä, varsinkin jos peilataan siihen lähtökohtaan, että tämä altavastaajajoukkue harjasi mestariksi tukkoisen alkulohkon jälkeen. 

Millainen johtopäätös tästä tappiosta pitäisi vetää? Kun tuuripomput eivät enää olleet Leijonien puolella, kuten niin monessa pelissä aiemmin, tasoero näytti julmalta.

Kyllä, jopa siihen neljänneksi alkulohkossa sijoittuneeseen, pieneen ja piskuiseen Kanadaan.

Käsi sydämelle, Kanadan pelaajamateriaali oli täynnä tuntemattomia tapauksia, joista tieto Suomeen ei ollut kantautunut edes tällaisena internet-aikana. Onkohan varmaa, että kaikilla on edes Eliteprospects-profiilia? 

Leijonat ja suomalainen jääkiekko ovat kriisissä. Lajin tasoerojen pienenemisestä saatiin tänä vuonna kiistattomia esimerkkejä. Olemme väistämättä tilanteessa, jossa jatkossa niin kutsutun ison kiekkomaan putoaminen pudotuspeleistä ei ole ihme, vaan tavan arkipäivää.

Saksa ja Sveitsi ovat kiivenneet kiistattomiksi huippumaiksi, jotka hieman paremmalla tuurilla olisivat todennäköisesti olleet finaalissa. Muutaman vuoden sisällä Iso-Britannia seurannee perässä, sen verran hienoja osumia joukkue teki.

Lajin tason kasvaessa Leijonien on löydettävä muitakin avaimia voittoon kuin moukan tuuri. Myös tiiviin puolustuspelaamisen varaan on enää kohta paha rakentaa, kun nuori sukupolvi pelkää mustelmia ja keskittyy ennemmin kikkailemaan.

Viimeistään tämän katastrofaalisen tappion pitää herättää lajin isot pamput. Muuten tämän loppuottelun kaltaiset pettymykset tulevat arkipäiväksi, johon paatuneempikaan urheilufani ei koskaan totu.

Ensin Euroviisut, sitten tämä. Ei kahta pettymystä ilman kolmatta, vai mitä Huuhkajat?

Koska sehän meidän kohtalo aina on.