Minnesota voitti PWHL:n ensimmäisen mestaruuden. Kauden aikana nähtiin uraauurtavia hetkiä naisten jääkiekossa, kun joukkueet myivät NHL-areenoita loppuun ja villitsivät pohjoisamerikkalaisia katsojia ennennäkemättömällä tavalla.
Sarjasta nousi myös esiin seuraamisen arvoisia huippupelaajia ja roolimalleja nuorille lätkästä kiinnostuneille naisille ja tytöille – miksei muillekin. On normaalia, että tytöt ja naiset pelaavat jääkiekkoa ja sitä voivat äijätkin fanittaa. Se näkyi PWHL-katsomoissa.
On normaalia, että tytöt ja naiset pelaavat jääkiekkoa ja sitä voivat äijätkin fanittaa
PWHL:llä on taustalla hyvä taloudellinen tuki, sillä Mark Walterin omistama yritys on tukevasti urheilubisneksessä laajemminkin, ja näin myös kyvykäs rahoittamaan naisten huippuliigan jatkumista. Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että ensimmäisen kauden uutuudenviehätyksen jälkeen PWHL:ssä aletaan katsoa pidemmällekin tulevaisuuteen kuin vain kerralla vuodeksi eteenpäin.
Sarjan brändi on kohtalaisen tyylikäs. Värimaailma, somepreesens ja arvopohja vaikuttavat olevan hyvällä tolalla. PWHL on tehnyt hyvää työtä sen eteen, ettei vähemmistöurheilu olisi niin selvästi vähemmistöurheilua. Pelaajat esitellään siinä valossa, että he ovat oikeasti maailman huippuja ja lajinsa ehdotonta kärkeä. Näinhän asia on.
Mitä PWHL:n ilmeeseen tulee, joukkueiden personoinnissa on tulevaisuudessa iso työ. Sarja pykättiin kasaan sen verran vikkelästi, että ensimmäisen kauden kuusi joukkuetta kulkivat rujosti nimillä "PWHL Kaupungin nimi" – esimerkiksi PWHL New York. Ei järin samaistuttavaa. Jokaiselta joukkueelta puuttuu vielä todellinen identiteetti.
Jokaisessa PWHL-jengissä on persoonallsiia pelaajia, joita on helppo ihailla ja jotka myös pitävät itsensä pinnalla aktiivisen somettamisen myötä. Muun muassa Sarah Nurse, Taylor Heise ja Emma Maltais ovat antaneet somessa persoonalliset kasvot uudelle sarjalle jo sen avauskaudella.
Mutta mites ne joukkueet? Kannattajat tarvitsevat pikapuoliin oikeasti harkitusti, mutta sarjan tyylille uskollisesti räväkästi nimetyt joukkueet. Pohjois-Amerikassa tehtyjen tavaramerkkikirjausten perusteella kohta näemmekin kaukalossa muun muassa Toronto Torchin, Boston Wickedin ja neljä muuta alkuperäisjoukkuetta uusilla nimillään.
Jokaiselta joukkueelta puuttuu vielä todellinen identiteetti
Pelkkä nimi ei vielä tietystikään riitä. Kun joukkueet on nimetty, täytyy seurojen toimistoilla olla suunnitelma siitä, mitä asioita oma porukka edustaa – "millaisia haluamme kannattajiemme silmissä olla, ja mitä kannattajat meiltä toivovat."
Esimerkiksi NHL:stä on helppo sanoa, kuinka Philadelphia Flyers on romuluinen duunarijoukkue, Boston Bruins yhteen hiileen puhaltava koneisto ja Colorado Avalanche sekä Edmonton Oilers supertähtien nimeen vannovia sikermiä.
PWHL:n nykyisten ja tulevienkin joukkueiden on saavutettava mahdollisimman nopeasti vastaavanlaisia mielikuvia kannattajiensa ajatuksissa – se helpottaa sarjan kiinnostavuutta roimasti. Vaikka PWHL tuli jääkiekkokartalle ryminällä, se voi poistua sieltä yhtä sukkelasti, ellei kannattajille tarjota tehokkaasti tarttumapintaa ja samaistuttavuutta joukkueisiin.
