Taipuu, taipuu, mutta ei katkea. Tiistai-iltana nähtiin jälleen yksi huippujännittävä ja viihdyttävä kamppailu kahden tasaisen seuran välillä. Lopputulos ja sarjan kaari jäävät varmasti syvälle Pelicansin ja HIFK:n pelaajien ja kannattajien muistin sopukoihin. Syystäkin, sillä sarjassa nähtiin lopulta pilkahduksia suuruudesta ja dramaturgisesti oiva tarinan kaari.
HIFK:n monitahoinen epäonnistuminen vangitsi ennakkoon hekumoidun ja viimein huippumielenkiintoisen Pelicansin ja HIFK:n välisen puolivälieräsarjan suurimman huomion, mutta helsinkiläisen kärsimysnäytelmän sijaan huomio kannattaa kääntää lahtelaisten kypsään suoritukseen.
Pelicans ei varsinaisesti dominoinut ottelusarjaa, mutta oli kypsä ja kärsivällinen tavalla, joka ei loitsi suuria otsikoita. Pelicans turvautui omaan peliinsä ja sieti sinnikkäästi otteluiden vaikeat hetket. Malttia vaadittiinkin, sillä sarjassa pelattiin tasatilanteessa ennätykselliset 330 minuuttia ja 49 sekuntia. Ratkaisuhetkillä joukkueesta kuitenkin nousivat esille tarvittavat ratkaisijat.
Pekko Pelikaani ja muut pussinokkaparven olennot virittelevät kaikessa hiljaisuudessa jopa mestaruusvirettä. Syitä tähän väittämään on monia.
Joukkue ansaitsee suitsutusta niin terävyydestä kuin leveydestäkin. Erityisesti konkariketju Ryan Lasch–Patrik Carlsson–Lars Bryggman on johtanut lahtelaisia eturintamassa.
Vitjan arvo kirkastui erityisesti seitsemännen ottelun aikana kolmikon järjestettyä neljä maalia. Tuloslipare on uskomatonta luettavaa, ja kuvastaa samalla myös selkeää eroa Pelicansin ja HIFK:n ratkaisupelaajien välillä.
Siinä missä Bryggman ratkaisi ottelun maaleillaan, erityismaininnan ansaitsee Lasch, joka hallitsi pelin virtaa paikoin mestarillisesti ja piti käytännössä HIFK:n passiivista puolustusta pilkkanaan.
Joukkue ei ole ollut yksin Nathan Schnarrin tehojen varassa. Edes Aatu Jämsenin taikatemppuja ei ole vielä kaivattu. Niukkamaalisessa sarjassa Pelicans juhli maalia 17 kertaa, mutta silmiinpistävää on, että maalit ovat jakaantuneet 12 pelaajan harteille.
Kun HIFK tuntuu nojaavan pitkälti Juha Jääskän, Jori Lehterän, Iiro Pakarisen ja Luke Martinin huippuosaamiseen, jyskyttää Pelicans tasaisesti neljän kentän voimin vaihdosta toiseen.
Lisäksi jääkiekkojoukkueen kriittisimmällä paikalla pelaava nuori Niklas Kokko on todistanut kestävänsä painetta ja suurta kuormaa. 20-vuotias maalivahti on joutunut suurten paineiden alle, mutta Kärpistä kesken kauden Lahteen siirtynyt veräjänvartija on noussut yhdeksi kevään hahmoista.
Maalivahti on varmasti täynnä tulta ja tappuraa päästessään pelaamaan entisiä joukkuekavereitaan vastaan menetettyään pelipaikkansa Oulussa karvaalla tavalla. Välierissä on syytä odottaa kylmänviileää suorittamista Kärppien tulivoimaista hyökkäyksen edessä.
Erityishuomion ansaitsevat myös kevään vahvistukset Antti Tyrväinen sekä Ben Blood. Iän myötä kypsynyt Tyrväinen on noussut ratkaisevaan rooliin ei pelkästään isojen maalien ansiosta, mutta myös päällystakkityönsä takia. Myös Blood on osoittanut voivansa vielä pelata fyysisessä roolissa ilman merkittäviä aivopieruja. Konkarit ovat näyttäneet epäilijöilleen pitkää nenää.
Vaikka Pelicansin ja HIFK:n välillä on eroja niin leveydessä kuin yksilöissäkin, suurin ero nähdään kuitenkin valmennuksessa.
Tommi Niemelä adjutantteineen on luonut joukkueeseensa harmonian, joka mahdollistaa menestyksen. Pelicans puolustaa tiiviisti, pelaa kärsivällisesti ja itseensä luottaen. Pelaajien hymy on herkässä ja tulosta tulee myös tiukoissa paikoissa. Heikommassa vireessä oleva joukkue olisi murentunut armotta HIFK:n myrskyisän kolmannen erän alun jälkeen.
Pelicansista huokuu tällä hetkellä onnistumisen riemu ja usko omaan tekemiseensä, mikä on hedelmällinen maaperä menestyksen kukinnalle. Joukkue pelaa tällä hetkellä potentiaalinsa ylärajoilla pelikirjansa ja yksilöosaamisensa raameissa.
Tuskin kukaan pohtii tällä hetkellä, alisuorittaako Pelicans. Samaa ei totisesti voi sanoa jokaisesta pudotuspelijoukkueesta.
Tämä pitää laskea erityisesti valmennuksen ansioksi. Ville Peltosen entinen apuvalmentaja Niemelä on kasvanut mentorinsa ohitse mestaritasolle.
Laadukas valmennus, kiitettävä maalivahtipeli, vakaa henkinen tila ja itseluottamusta uhkuvat tähtipelaajat ovat tunnetusti erinomaisia rakennuspalikoita mestaruuteen. Lahtelaisten hullunrohkea taloudellinen uhkapeli kassavajeen ja lukuisten nimekkäiden pelaajahankintojen välillä on onnistunut ja baana on auki pitkälle kevääseen.
Kautena, jona yksikään joukkue ei ole ilmeinen mestarisuosikki, Pelicans saattaa yllättää – jälleen kerran – kaikki.