Pudotuspelit valtakunnan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pyörähtävät sunnuntaina käyntiin. Kahdeksan parasta aloittavat puolivälieräsarjansa, joista kolmella voitolla etenee välieriin. Välieräsarjojen voittajat etenevät suoraan Mestis-karsintoihin.
Suomi-sarjan mestariksi julistetaan joukkue, joka yltää Mestis-karsintoihin parhaalta runkosarjasijoitukselta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viimeisenä pudotuspeleihin selvinnyt joukkue on menettänyt mestaruusmahdollisuutensa jo valmiiksi, vaikka se voittaisi kaikki pelinsä ja nousisi Mestikseen.
Suomi-sarja ansaitsisi arvoisensa loppuhuipennuksen finaalipelin tai pelien muodossa. Nykysysteemissä hyvää on painoarvon antaminen runkosarjasijoitukselle, mutta pudotuspelien suola ja loppuhuipennus olisi luonnollisella tapaa finaali.
Suomi-sarjasta ei löydy montaa joukkuetta, jonka rahkeet riittäisivät ottamaan vastaan Mestis-paikkaa. Suomi-sarjan mestaruus on pienemmillä resursseilla operoiville seuroille se isoin juttu. Sen voittaminen merkitsee toisille seuroille enemmän, kuin selviytyminen Mestis-karsintoihin, joissa tietäisi nousumahdollisuuksien olevan talouden puolelta olemattomat.
Mahdollisen loppuottelun tai loppuottelusarjan järjestäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen juttu Mestis-karsintapelien painaessa päälle. Mestaruudesta nauttiminen jää lyhytaikaiseksi, sillä mestaruushumun jälkeen on aloitettava välittömästi keskittyminen Mestis-karsintapeleihin.
Jos finaalipelissä tai peleissä olisi tarjolla vain kunniaa, toisi pelit vain ylimääräistä rasitusta Mestikseen tähtääville seuroille. Yksikin loppuottelu olisi riittävä ja siihen voisi kotiedun antaa runkosarjassa parhaiten sijoittuneelle. Voittaja saisi lisäksi kotiedun Mestis-karsintoihin Mestiksen viimeiseksi sijoittunutta joukkuetta vastaan.
Aiemmin mestaruuksista on pelattu sarjamuotoisen Mestis-karsinnan ohessa keskinäisten pelien perusteella. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole, koska karsintoja on viime vuodet pelattu ottelupareittain Mestis-joukkueita vastaan. Sarjamuotoiseen karsintamalliin loppuotteluiden ujuttaminen olisi helpompi tehtävä, mutta on eri asia onko vanhaan malliin haluja palata.
Kaudella 2015–2016 voittaja ratkaisitiin yhdessä finaalipelissä, josta muodostuikin ikimuistoinen. Tuolloin panoksena oli poikkeuksellisesti suora nousu Mestikseen. Imatralla ennakkosuosikki Ketterä johti Iisalmen Peli-Karhuja vielä minuutti ennen loppua, mutta IPK nousi tasoihin ja jatkoajalla voittoon täyden imatralaiskatsomon edessä.
Ilman nousumahdollisuuksiakin mestaruuden ratkaiseminen finaalipelissä olisi oikea ratkaisu. Toivottavasti tilaisuus siihen tarjoutuu jo ensi kaudella.
