Liigan pistepörssin viiden parhaan joukossa on kaksi Sport-pelaajaa, ruotsalaishyökkääjät Axel Holmström ja Simon Hjalmarsson – kolmaskin ruotsalainen Jens Lööke tehoilee lähes piste per peli -tahdilla.
Viime kaudesta merkittävästi petranneen Holmströmin kanssa tehtiin marraskuussa kahden vuoden jatkosopimus, myös Lööke sitoutui Sportin kanssa vuoden jatkosopimukseen.
Laadukkaat ulkomaalaiset on Sportin kaltaiselle seuralle tärkeä kivijalka, jonka varaan kokoonpanoa on mielekästä rakentaa. Tällä kaudella Sport-miehistössä ulkomaalaispelaajat ovat kuitenkin olleet kivijalan lisäksi myös seinät ja katto.
urheilujohto ja valmennus ovat palauttaneet uskottavuuttaan, kun seuralla on huipputason ykkösketju.
Viime kauden paras pistemies Turo Asplund pelaa pitkän uransa ylivoimaisesti heikointa kautta, 19 ottelun jälkeen pistesaldo on vaatimaton 2+1. Tehokkaimmat suomalaispelaajat ovat kahdeksan tehopistettä mieheen keränneet Lassi Vanhatalo ja Lari Heikkinen. Asplundin lisäksi myös esimerkiksi Janne Keräsen tehokkuus on romahtanut.
Sport-miehistön keski-ikä lähentelee 28 vuotta, joten veteraanivetoiseen joukkueeseen kuuluu alisuorittamisen riski. Päävalmentaja Risto Dufva arvostaa enemmän joukkueelle kaikkensa antavia työmyyriä kuin tehoja taikovia taitureita, mikä näkyi kaksi kautta sitten karvaasti Patrik Karlkvistin haaskaamisena.
Ennen Vaasaan tuloa ruotsalainen maalitykki oli tehoillut HockeyAllsvenskanissa, mutta Dufvan pelisysteemissä Karlkvist jäi kahdeksassa ottelussa vaille tehopisteitä – tällä hetkellä Karlkvist pelaa SHL:ssä yli piste per peli -tahdilla ja on koko sarjan pistepörssin kärkipäässä.
Mahtaa urheilujohdossa ottaa päähän, kun päävalmentaja ei osaa hyödyntää näin onnistunutta hankintaa.
Ulkomaalaishankintojen osumatarkkuus on ollut vaihtelevaa – se, että tällä kaudella niukasti suomalaisia tehokkaammin pelanneet Sebastian Stålberg ja Henrik Eriksson ovat aiemmilla kausillaan olleet Sportin maali- tai pisteykkösiä, kertoo enemmän muun joukkueen tasosta kuin erityisen laadukkaista ulkomaalaispelaajista.
Holmströmin ja Lööken lisäksi Sportilla on toistaiseksi sopimus tämän kauden jälkeen vain maalivahti Rasmus Reijolan, puolustaja Valtteri Hietasen sekä hyökkääjien Mikko Juusolan ja Miro Nallin kanssa.
Tällä kaudella Sport-miehistössä ulkomaalaispelaajat ovat olleet kivijalan lisäksi myös seinät ja katto.
Dufvan pelityylillä ja johtamistavoilla on vaikea houkutella joukkueeseen muunlaisia suomalaispelaajia kuin nuoria ja nälkäisiä ajokoiria tai konkareita, joiden suoritustaso ja status on jo laskusuunnassa. Dufvan sopimus Sportin kanssa kestää kevääseen 2024, joten ensi kaudeksi tuskin on muutoksia luvassa.
Sport on edelleen mukana taistelussa viimeisestä pudotuspelipaikasta, niin senkään puolesta seurajohdossa ehkä uskalletaan luottaa nykyiseen systeemiin – vaikka Holmströmin loukkaantuminen ehti jo säikäyttää.
Ykkösketjun kaksi palasta on hyvä alku ensi kauden joukkueen rakentamisessa ja ennen kaikkea myönteinen merkki, kun tähtihankinnat haluavat jatkaa Sportissa. Vaikka Holmströmin ja Lööken jatkosopimukset sekä Hjalmarssonin hankinta ovat kiistatta onnistumisia, ei pitkällä tähtäimellä tähän pidä tyytyä.
Yhden ketjun varaan on riskialtista rakentaa, eikä ulkomaalaisten onnistuminenkaan ole riskitöntä. Joka tapauksessa urheilujohto ja valmennus ovat palauttaneet uskottavuuttaan, kun seuralla on huipputason ykkösketju.
Uskottavuutta lisäisi merkittävästi, jos ykkösketjun takanakin olisi liigatason suorittajia.
