Mielipide

Suomi-kiekko rakentaa oman maailmansa, jolla unohdetaan lait, moraali, rasismi ja Venäjän hyökkäyssota

LIIGA, MAAJOUKKUE / Kolumni

Jääkiekkoliitto on viettänyt kevään ajan todellista ennätysten kevättä. Kun me jääkiekon yhteisön jäseninä ehdimme vuosikausia hokea, että jääkiekko on osa yhteiskuntaa, ja ei ole jääkiekkoa ilman politiikkaa, ovat tuoreessa muistissa olevat tapahtumat saaneet miettimään asiaa toisinpäin.

Toistuva ylimielisyys ja omissa sfääreissä leijuminen saa kysymään, mahtuuko koko yhteiskunta enää ollenkaan osaksi jääkiekkoa? On voitettu moraalittomuuden MM-kultaa.

Ei hyvältä näytä, jos Jääkiekkoliittoa tarkkailee. Se pakottaa 13-vuotiaan kiekkojuniorin ratkomaan sen omaa rasismiongelmaa, kun ei itse siihen kykene. Omia selvityksiä, joissa kaivetaan selityksiä omille puutteille. Löysä ruikuli liiton housuissa on kilometrin mittainen. Liiton kilpailujohtaja Pirkka Antila todistelee omaa ylimielisyyttään valtakunnan lehdistössä.

On luotu oma maailma, jonka säännöt menevät Suomen lakien ja yhdenvertaisuuden edelle. Harri Nummela, Sami Kauhanen ja Jukka Jalonen eivät kykene toimimaan yhtään sen paremmin. Veljet tekevät itsestään pienen. Leijonakuningaskin haalii kalenteriinsa työtehtäviä, puhujakeikkoja ja kommentaattorivuoroja, ei siinä ehdi jyrähtää rasismia vastaan.

Valmiilla lautasellakin tarjotut oikeintekemiset jäävät väliin. Sopimus Venäjällä toimivan Maraboun kanssa on katkolla, mutta liitto ei lauo tyhjäänkään maaliin. Se kysyy sormet punaisessa hillossa olevalta nallelta, onko tämä käynyt hillopurkilla. Kuin lukisi pienen kaupungin toilailuista kertovaa tutkivaa politiikkajuttua, jäävi sanoi, ettei ole jäävi.

Toimintatapa tarttuu. Jääkiekkoliiton maailman sisälle tulee oma maailma, jossa tärkeimpiä valmentajapaikkoja ei kummemin kilpailuteta. Otetaan mukavia, ei omia positioita haastavia. Jotkut heistä voivat tietysti onnistua, mutta tiukkaa kilpailua jääkiekon kärkeen ja uhkaa Leijonien maajoukkueen valmennukselle ei ole.

Liigassa ei ole paljon kummempaa. Päätöksiä tehdään "kahden prosentin enemmistön" mukaan. Lupaava ja lupailtu paikka Kiekko-Espoolle torpataan ja siirretään. Lusikalla onnistutaan kauhaisemaan lapiollinen paskaa.

Viikon huipensi Pelicansin toimitusjohtajan lausunto seuran tehtyä sopimuksen KHL:ssä Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen pelaamista jatkaneen Michal Jordanin kanssa. "Meidän maailmassamme hän tulee Sveitsistä", kertoi Lauri Pöyhönen Liiga-seurojen sisäisen säännön kiertämisestä.

Kokonaan oma asiansa on itse säännön olemassaolo, joka voidaan itsessään tulkita työvoiman vapaan liikkuvuuden vastaiseksi. Liigaseurojen oma maailma nuijii KKV:n aiempaa kieltoa samantyyppisestä asiasta. Tuolloin Suomen ja EU:n kilpailulainsäädännön vastainen menettely tuotti 75 000 euron uhkasakon. Seura voi itsessään päättää ketä se palkkaa, mutta yhteinen sopimus on herkästi laiton − kuten hintojen ja kartellin kanssa.

Täällä meidän maailmassamme, Suomessa, ei sääntöjä aina keksitä uusiksi itseä hyödyttävän tilanteen mukaan. Silloinkin, kun kyse ei aina ole lakien rikkomisesta, vaan moraalista. Moraalinsa suhteen seurat tekevät päätöksensä itsenäisesti. Jordanin KHL-sopimuksesta tihkuu pelaajaa puoltavaakin tietoa, mutta Pöyhösen sanat ja seuran tiedote eivät avaa perusteita kattavasti. Oltiinkohan seurassa kattavasti tarkastettu niiden luotettavuutta, vai oliko selvitys heppoinen kuten Jääkiekkoliiton tapauksissa, ennen kuin päätettiin vain luoda tällainen oma maailma?

"Kiekkokanavalla" on jääkiekkokulttuuria, kiekon yhteiskunnallisia vaikutuksia, viihdettä ja sen suuria sekä pieniä kokonaisuuksia kriittisesti tarkasteleva juttusarja.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös