Maailman suurin journalistinen NHL-julkaisu esittää venäläiset kiekkomiljonäärit Venäjän hyökkäyssodan viattomina uhreina, mutta kenen asialla artikkeli oikein onkaan?

Pohjois-Amerikan ja maailman merkittävin kiekkojulkaisu The Athletic, nykyisellään New York Timesin urheiluosasto, julkaisi helmikuun toisella täydellä viikolla erikoisen artikkelin venäläisten kiekkoilijoiden tunteista kansainvälisten turnausten pelaamiskiellon suhteen.

The Athletic tarjoilee monentasoista journalismia, erittäin laadukastakin, mutta nyt kaivellaan sontaämpärin pohjalta. Tekijöinä on kolme suhteellisen kokenutta insideria, eli perusteellisia mutta usein seurojen suuntaan kumartelevia juttuja kirjoittavaa toimittajaa. Lukija saa tietää paljon, mutta kriittinen puoli on valikoivaa, eikä aina kestä vertailua esimerkiksi suomalaisen journalismin pelisääntöihin. Usein lopputulos näyttää enemmän seurojen viestinnältä kuin journalismilta.

Artikkeli on otsikoitu venäläisten kiekkomiljonäärien tunteet edellä. Otsikossa Kirill Kaprizov, nykyisen sopimuksen arvo 45 miljoonaa dollaria, kertoo "ettei tämä näytä reilulta". Leipäteksti lähtee suremalla sitä, etteivät kaikki venäläiskiekkoilijat välttämättä koskaan enää koe olympiahuumaa maansa väreissä.

Hyvä Kirill, keksin sinulle noin 45 miljoonaa syytä pitää suusi kiinni reiluudesta. Siihen päälle laskisin ne sadat tuhannet ihmiset, jotka ovat kuolleet maasi hyökkäyssodan uhreina. Uhrit, siis sodan todelliset uhrit, artikkeli muistaa mainita noin kymmenenen kappaleen kohdalla.

Tämä ja seuraava kappale ovat ainoat kerrat, kun sodan oikeita uhreja varsinaisesti mainitaan. Loppu jutusta käy läpi lisää miljonääriraukkojen tunteita. Hyvin pian käy selväksi, ettei heille esitetä yhtään oikeasti kriittistä ja tiukkaa kysymystä. Syy on tuttu − niihin vedotaan "politiikkana", joka on nykyisin synonyymi pelkuruudelle kommentoida mitään, ja selitetään mahdollisista vaikeuksista kotimaassa, perheille ja sukulaisille.

Olisi liioiteltua väittää, että urheilijat olisivat yksin vastuussa maansa aloittamasta hyökkäyssodasta. Mutta hyvät toverit, älkää täyttäkö journalistista julkaisua jutuilla, joissa Jevgeni Malkin (NHL-urapalkat 126 miljoonaa dollaria) kertoo, ettei tilanne ole heille itselleen helppo. Jevgeni, itken krokotiilinkyyneleen jokainen kerta, kun lievität vaikeuksiasi poreammeessa, urheiluautossa, kattohuoneistossa.

Pääseepä ääneen myös Vladimir Putinin ykkösheppa Aleksander Ovetškin (124 miljoonaa dollaria). Kaikista venäläisistä kiekkoilijoista, joista osalla on myös toisenlaisia mielipiteitä, on äänessä Putinin Ukraina-propagandassa jo vuodesta 2014 asti ollut Kremlin sankari!  Tankkien syöksyessä kohti Kiovaa Ovetškin lausui kertaalleen ympäripyöreästi sodan lopettamiseksi, vaieten sitten. Sama koski hovitoimittajia hänen ympärillään. "Tämä ei ole meidän käsissämme, se on hullua, kaikki rakastaisivat kyllä pelata meitä vastaan, tämä on urheilua eikä politiikkaa!". Aleksander, Putinin kanssa poseraavalta "ukrainalaisen fasismin vastustajalta" tätä on edelleen hyvin, hyvin vaikea uskoa.

Artikkeli sulkeutuu jääkiekkoilijoiden haikeaan unelmaan. Se ei kiteytä punaiseksi langaksi ukrainalaisten kärsimystä, vaan viattomien miljonäärien särkyvät unelmat. Hellanlettas. Herää kysymys siitä, miksi julkaisu onkaan lopulta tehty.

Onko kyseessä eniten NHL-vaikuttajien  ujuttama oljenkorsi sille, että kansainvälinen kiekkoyhteisö pikkuhiljaa taas lämpenisi venäläisille kansainvälisissä kiekkoturnauksissa? Vai onko kyseessä vain tekijöiden laiskasti onnistunut valkopesu jääkiekkoilijoiden asenteille? Luettuani tämän en tiedä, kehen olisin eniten pettynyt, journalisteihin vai haastatteluissa uikuttaviin kiekkoilijoihin. Kovin yllättävää tämä moraalikonttaus ei tietysti ole. Vähiten se onnistuu vastaamaan siihen, miksi meidän pitäisi välittää heidän tunteistaan.

Eivät kaikki venäläiset kiekkoilijat. Artemi Panarin ja Nikita Zadorov sentään uskaltautuivat aiemmin puhumaan oman synnyinmaansa johtoa vastaan.

"Kiekkokanavalla" on jääkiekkokulttuuria, kiekon yhteiskunnallisia vaikutuksia, viihdettä ja sen suuria sekä pieniä kokonaisuuksia kriittisesti tarkasteleva juttusarja.