Reilu vuosi sitten Twitterin ostanut Elon Musk on tehnyt sosiaalisen median sovelluksesta erikoista leikkikalua itselleen ja kavereilleen. Uudistuksia on tempaistu lonkalta ja toimivuus on heitellyt. Osa muutoksista on jäänyt pelkäksi uhkaukseksi. On vaikeaa nähdä sovelluksen kehittyneen mitenkään positiivisempaan suuntaan.
Jääkiekkoa seuraaville Twitter on ollut korvaamaton uutisoinnin ja yleisesti tietojen välittymisen osalta. Etenkin Tweetdeckin avulla parempaa paikkaa nopealle tiedolle ei ole ollut aina edes ottelua paikan päällä tai tv:stä seuraten. Jos sovellus joskus menee alta, on se asia, jota seuraajilta ja kilpailijoilta tullaan odottamaan ja Twitterin muistolta kaipaamaan.
Ainakaan vielä mikään muu sovellus ei ole noussut lähellekään samalle tasolle. Se on eniten käyttäjistä ja niihin välitetyistä tiedoista kiinni. Kiekko liikkuu edelleen nopeimmin Twitterissä, kaikista sen algoritmeihin ja häiriökäyttäjiin liittyvistä ongelmista huolimatta.
Yksi asia Twitterissäkään ei ole kiekkoa merkittävällä tavalla vienyt eteenpäin. Jääkiekkokeskustelu. Jos sitä on Twitterissä joskus ollut, se on hiipunut siitä vähästäkin. Tieto liikkuu, ihmiset ymmärtävät ja oppivat uusia asioita, mutta ei varsinaisesti hedelmällisten keskustelujen avulla. Enemmän vain puheenvuorojen ja jaettujen medialinkkien avulla, ei toinen toisen kanssa pallottelevalla keskustelulla.
Osasyy hedelmättömyyteen on keskustelun tunnepohjaisuudessa. Vaikka jääkiekkokulttuuri kehittyy, on tunnepohjainen reagointi alati määräävässä asemassa. Kuinkahan moni Twitterissä edes haluaa keskustella? Kovin moni taitaa tavoitella vain oikeassa olemisen tunnetta.
Jääkiekkopäättäjät ja valmentajat loistavat sosiaalisessa mediassa poissaolollaan. Esimerkiksi Liigassa valmentavista ylipäänsä tilejä löytyy omalla nimellä vain noin yhden käden sormilla laskettava määrä. Osalla se taitaa liittyä ikään, osalla jääkiekolle muutenkin menevään aikaan. Voisi kuitenkin kuvitella, että joku nuoremman polven valmentajista tulee asian vielä muuttamaan totaalisesti. Vaikuttamalla sosiaalisessa mediassa erittäin näkyvästi ja positiivisesti.
En tietenkään odota, että Jukka Rautakorpi ilmestyisi hävityn ottelun jälkeen latomaan "Haistakaa paska kaikki. Tämä oli saatanan tuomaripeliä." -tyylisiä viestejä, tai väittelemään @Simo2314321:n kanssa Jypin viimeisen vaihdon ylivoimakoostumuksesta.
Yhteisönä, ja sen mahdollisesti kehittyvän keskustelukokonaisuuden ympärille, valmentajia ja jääkiekon johtajia kuitenkin kaipaa. Pelikeskusteluun. Ja jääkiekon yhteiskunnallisiin velvoitteisiin äänenä.
Äänenä, joka esimerkiksi rasismikeskustelussa jäi uupumaan huippu-urheilujohtaja Jaloselta ja koko Jääkiekkoliitolta. Joku vaikutusvaltainen olisi sieltä voinut ojentaa kätensä kiusatulle lapselle. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys!
Kyllähän valmentajat Suomessa avaavat ajoittain suutaan tärkeiden asioiden puolesta. Nuorten liikunta, koko kansan liikunta, sekä itse laji: pelaajakehitys, joukkueet, yhteen hiileen puhaltaminen, huippu-urheilu. Laukauksen ja luistelun kehittäminen. Meillä kun on älykkäitä ihmisiä penkin takana.
Ilman omaa sosiaalisen median käyttöä sekä muita julkisia keskusteluareenoita (jääkiekon Suomi-areena, missä olet?) kaikki on kuitenkin vähän liikaa seuraviestinnän jäykkyyden, korrektiuden sekä toimittajien varassa. Sen, sattuuko somevastaava tällä viikolla laittamaan esille muuta kuin pelit ja lounaslistat. Sen, sattuuko sopulilauma kysymään toisenkin kerran siitä tärkeästä aiheesta asiasta tietäviltä, vai laitetaanko nämä maalit, pisteet ja laiska taustatarina nyt tälläkin kertaa.
"Kiekkokanavalla" on jääkiekkokulttuuria, kiekon yhteiskunnallisia vaikutuksia, viihdettä ja sen suuria sekä pieniä kokonaisuuksia kriittisesti tarkasteleva juttusarja.
