Jääkiekkoon on ollut vaikea suhtautua hallien ulkopuolelta, mutta vapunaaton tapahtumat varmistivat, että Liigan finaaleja kohti ei lasketella tylsän ennalta-arvattavasti. Tästä saamme kiittää TPS:aa ja Tapparaa − mutta vähän myös Liigan fiksua ja pakotettua päätöstä typistää sarjojen pituutta.
Tämä ei ole TPS:n tai Tapparan vähättelyä. Tämä on lipunnosto sille, että lyhyemmässä sarjassa sattuman ja onnen määrä luo lisää jännitystä.
Ennen toisia osaotteluja Lukon ja HIFK:n finaalikohtaaminen oli todennäköisyyksien valossa äärimmäisen todennäköinen − noin kolme kertaa neljästä. TPS:n ja Tapparan voitot tasoittivat mahdollisuuksia huomattavasti. Nyt todennäköisintä on se, että finaalipariksi voi toden totta päätyä ihan mikä tahansa yhdistelmä. Joukkueena voimakkaampia ovat edelleen Lukko ja HIFK, mutta kotietu ja sattuma avaavat peliä.
Tässä on normaalia lyhyempien sarjojen kauneus ja kauheus. Ne ovat pedattuja yllätyksille. Paremman materiaalin ja pelitavan joukkue ei mene lainkaan paras seitsemästä -sarjojen kaltaisella todennäköisyydellä jatkoon.
Tämä ei ole TPS:n tai Tapparan vähättelyä. Tämä on lipunnosto sille, että lyhyemmässä sarjassa sattuman ja onnen määrä luo lisää jännitystä.
Kipinää, jota koko kausi on luonnollisesti ilman yleisöä kaivannut.
Yleisö puuttuu halleista vieläkin, mutta kun soppaan lyödään positiivisesti laskeva koronatilanne ja auringonpaiste, voidaan sanoa että vappuna Liiga-kiekko on myötätuulessa.
Ota ylimääräinen muki simaa, sunnuntaina tämä herkku jatkuu. Hyvää vappua!
