Suomalaisessa urheilupuheessa mainitaan usein edunsaajat, yleensä viitaten rahapelijärjestelmämme hyötyjiin. Käsitteen voi kivutta laventaa koskemaan suomalaista jääkiekkoperhettä muutoinkin kuin Jääkiekkoliiton rahoituksen osalta – meillä on lukuisia etuoikeutettuja edunsaajia myös kansainvälisellä mittapuulla.
Suomalainen kiekkoilu on lähes puolentoista vuosikymmenen ajan saanut nauttia KHL:n tuomista eduista. Varsin tuottoisaa idänkauppaa on käyty niin yritys-, seura- kuin yksilötasollakin, se on tuonut hyvinvointia lajiyhteisölle.
Näkyvin osa ovat tietenkin venäläispalvelukseen siirtyneet urheilijat. Parisen sataa suomalaista pelaajaa ja valmentajaa, nykyisin myös naistähtiämme, on saanut vaurastua venäläisen kysynnän turvin. Nytkin parikymmentä suomalaista on jatkamassa kauttaan, vaikka suomalaisväritteinen Jokerit jätti leikin kesken.
Ylikansallinen Venäjän mestaruussarja tarjosi alkujaan lupauksena visiota eurooppalaisen jääkiekon uljaammasta tulevaisuudesta. Vuosien vieriessä KHL on osoittautunut enemmän ja enemmän ongelmalliseksi kenen tahansa itselleen rehellisen urheiluihmisen silmissä.
Jokunen itään suunnanneista sinivalkoisista edunsaajista on vuosien varrella varmasti puntaroinut uravalintojaan moraalisesti, kourallinen on palannut idästä lompakko täynnä synkkiä kokemuksia rahojen sijaan, mutta varsin moni on käynyt tienaamassa propagandaliigassa oman elämänsä kannata merkittäviä summia rahaa.
Rehellisyyden nimissä korostettakoon, ettei alkuperäisiä valintoja ole syytä suuremmin arvostella. Kiekkoveljet ja -siskot ovat tilipäivänsä ansainneet taidoillaan, kovalla työllään. Ja harva meistä kieltäytyisi niistä tarjouksista. Itsekin olisin luultavasti lähtenyt, jos itänaapurista joku joskus olisi tarjonnut puolen miljoonan euron vuosipalkkaa kirjoittamisesta.
Pukukoppikielen jälkeen rahan kieli on ammattiurheilijalle tärkein kommunikaation väline. Ammattilaisen tehtävä on elättää itsensä, mieluusti myös perheensä, jos sellaista on siunaantunut. Suomi-kiekon edunsaajat ovat tällä mittapuulla onnistuneet ruhtinaallisesti vientiponnisteluissaan.
Mutta ehkä nyt on takaisinmaksun aika, tai vähintään luksusveron perinnän paikka.
Viimeistään nyt jokaisen KHL-rahoilla elävän suomalaisen on aika miettiä tarkkaan perusteluitaan jatkaa idän herkkuapajilla.
Suomalaisten KHL-tähtien on vuosien varrella ollut luvattoman helppoa olla välittämättä siitä, mitä he rahoineen edustavat laajemmin katsoen. Se on minun ja muiden harmittomien urheilutoimittajien vika, olemme antaneet asian olla. Mutta viimeistään nyt jokaisen KHL-rahoilla elävän suomalaisen on aika miettiä tarkkaan perusteluitaan jatkaa idän herkkuapajilla.
Ja nimenomaan juuri nyt. Tovin päästä kaudet loppuvat, sopimukset päättyvät ja halukkaat taatusti pääsevät pidemmistäkin sitoumuksista eroon. Mutta sitä ennen jokainen hiljaisuuden päivä humisee kiusallisen kuuluvana vastuunkantoa odottavien korvissa.
"Jos ei joudu maksamaan mitään arvoistaan, ihmisellä ei ole arvoja, vaan tilanteeseen sopivia mielipiteitä, joilla kalastetaan halpaa suosiota", kirjoitti Jari Sarasvuo taannoin sosiaaliseen mediaan vastaavanlaisen asian tiimoilta. Ajatus pätee erinomaisen hyvin suomalaiseen jääkiekkoon .
Arvoilla on aina hinta. Ja ainoa tapa mitata arvoja ovat teot.
KHL:ää vahvasti tukeva Venäjän hallinto on koko kiekkoliigan historian ajan tehnyt urheilupolitiikan ohella kyseenalaista politiikkaa muilla saroilla. Nyt Venäjän hyökkäyssota Ukrainan maaperällä on käynnissä neljättä päivää, eikä ihmisyyttä ja perusarvojamme halventavia tekoja voi sivuuttaa enää kukaan. Ei edes suomalainen jääkiekkoilija, jonka teekupissa urheilu ja politiikka eivät normaalisti sekoitu millään.
Viisaat vanhemmat muistuttavat tuhlaajapoikiaan siitä, että kotiin voi aina palata. Suomalainen kiekkoperhekin ottaa omansa kotiin taatusti moittimatta (käymään kotona ennen seuraavaa ulkomaanpestiä), jos linnamme idän puoleisen sisäänkäynnin ovella kolkutetaan. Menneistä emme moiti, mutta tulevia valintoja arvioimme nyt tiukasti.
Lähtöpäätökset eivät varmasti ole helppoja, edes käytännön järjestelyjen tasolla. Loppukauden tilipäiviä menee sivu suun ja jo tienattujakin verirahoja jäänee venäläisen pankkisysteemin raunioihin. Mutta arvoilla on hintansa – ja arvojen kanssa samassa vaakakupissa on itsekunnioitus.
Tulkaa kotiin sieltä, sinivalkoiset sankarimme. Vielä on voitettavaa kaukalon ulkopuolella.
